02. Valituslaulut

1. Laulut huolesta ja surusta
├ Alahalla allin mieli
├ Annan huolia hevosen
├ Ei muut muretta tunne
├ Ei ole sitä hevosta
├ Ei päiväni parane, itken tai laulan
├ Ei sula syän suruinen
├ Ei tule uni usein huolellisen huonehesen
├ Eipä tiedä yksikänä
├ En minä sinä ikinä
├ En ole musta luonnon musta - huolista
├ Enemmän minulla huolta
├ Harmit olkoot haastamatta
├ Hoia hoia huolellista
├ Huolellisen tuutu
├ Huoli pääni harjoavi
├ Huoliensa haastelija
├ Huolihevonen
├ Illat itken ikkunoissa
├ Iloissaan muut elävät, minä huolissa
├ Itken yksin ollessani
├ Itkin ihanat kasvot (silmät)
├ Itku istui vierehein
├ Itkuiset minun iloni
├ Itkun pieksijä
├ Jos en itse voivottaisi, voivottavat vuoteheni
├ Kaikk on huolet huostassani, isän, emon
├ Kanna korppi kaihoani
├ Katsos muita miekkosia
├ Kolmenlaiset huolet
├ Korvelle konelen tuskat, se sanat kotiin
├ Kuhan mie itse huolet hoi'an
├ Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle
├ Kun mie synnyin synnin maalle
├ Kun ois miulla miurun mieli
├ Kun ois onni ostannassa
├ Kyllä tuuli toista tuopi
├ Kynnys kyynelissä, ikkunat ikuvesissä
├ Kyyneleet paksummat pavun jyviä
├ Kyynelistä lampi
├ Käärin kyyneleet kerälle
├ Lennäs, leivo, ikkunalle
├ Liekö tetri tielle tehnyt
├ Maassa mieleni matavi
├ Mieli kuin syksyinen yö pimeä
├ Mieli minun, osa minun
├ Mieli tervaa tekee
├ Mihin piän mie menemän
├ Miksi on minua luotu
├ Mikä lie minua luonut
├ Minulla murhe murkinana
├ Minun on mieleni poloisen kuin on miehen tappajalla
├ Minun on mieleni poloisen kuin on myötävän hevoisen
├ Minä kylvin kyyneleillä
├ Mistä tunnen huolellisen
├ Mitä tehä miun poloisen tämän suuren huolen kanssa
├ Miull on huolta huone täynnä
├ Miull on huolta huostassani, ajatusta vyöni alla
├ Miull on mieli melkiässä
├ Mulle on huolta hoivattuna
├ Muut ja minä
├ Muut on mustassa nutussa, kengässä
├ Muut on suuret ja soriat
├ Niin on miulla mieli musta
├ Niin on valkia osani
├ Ohitseni on onni juossut
├ Ohukkainen miulla onni
├ Oisin kuollut kolmiöisnä
├ Onko parempi paeta vai kuolla
├ Onnensa pieksijä
├ Onnesta
├ Onnettoman saunan käynyt - kun toi tätä tytärtä
├ Onni ojassa
├ Osallisen onni valvoi, minun makasi
├ Osan jako
├ Osasi emo omenan tehdä
├ Pahoin luusin Luojan mielen
├ Parempi syntymättä
├ Pesemättä on silmät märjät
├ Päivä pääskylle tulevi - ei minulle
├ Se itki syvintä syytä, joka itki osan kovuutta
├ Silloin itkin ilman syytä
├ Sudet ulvoo suon perällä päiviäni
├ Suru särkee syämmeni
├ Surull on susi metsässä
├ Surulla sukat kuluvat
├ Susi käyköön suruun
├ Sydän syntisen kytövi
├ Sydän tietää paljo syytä, pää pahaa mieltä
├ Sydäntäni tuimelee, päätäni kivistelee
├ Syksyllä, kesällä syntynyt
├ Syli on vettä vuotehessa
├ Syntymistään sureva
├ Tuonnep' on panen pahat
├ Tuskat tukehtuvat tuultamatta
├ Tuullan tuskaiseni tuuleen Jumalan
├ Ukko ruski, taivas paukku minun hoikan huoliani
├ Vakka syttä vatsassani
├ Viere, viere kyynelkakku
└ Älköön luoko Luoja toista päiville pahoille
2. Laulut kodittomuudesta ja kulkemisesta
├ Allit lauloivat lahella
├ Ei itke iso minua
├ Ei ne kasva kaikki lapset - kuin putki puuta vasten
├ Ei ole ison kotia, peltoja
├ Ei ole suojoa sijoa eikä tyyntä valkamoa
├ Ei ole tulusta tulta ottaa
├ Ei ollut sitä jokea josta en vettä juonut
├ Emo erotti muista lapsista
├ Emo jätti kiuruksi kivelle
├ Emo jätti kuin jänön pojan
├ Emo, tee parempi paita - mieli muille maille
├ En itke ison hyvyyttä
├ En tohi tupahan mennä - vieraan tekemä
├ Haukka hajotti emon lapset
├ Heitti iso, emo, suku
├ Isä jätti iljenelle
├ Itkevät isoni pellot - kyntäjää
├ Itkevät isoni pellot - päiviäni
├ Joka kuu kujoni muutan
├ Jouduin kurja kulkemaan
├ Jouduin kylmään kylään
├ Jänön jälille, revon rekeen
├ Kaikki on katala nähnyt
├ Ken on suolta suojan saanut
├ Kerjäläisen laulu
├ Koditon
├ Korvessa minun kotini
├ Koti toivo kuolleheksi
├ Kuhun meemme kolmen kesken
├ Kuka häihini tulevi
├ Kuka kurjan syöttänöö
├ Kunne kurja luomme luotu poika
├ Kuret huusi haikeasti
├ Lähtään mustat muille maille
├ Minä pyy pesätön lintu
├ Miten ollen, kuin elänen
├ Muut on mustassa nutussa, kengässä
├ Muut syövät murukaloja
├ Niin minut isoni heitti kuin kieron kirvesvarren
├ Niin on pitkät pihani kuin pilven rannat
├ Niin vierin kuin puu pinosta vieri
├ Oli meitä ennen paljon
├ Pohjat kengistä kuluu mieron tiellä
├ Polin puulle pyörivälle
├ Suku suuttui, heimo heitti - älä heitä Herra Jeesus
├ Syrjin synnyin, kasvoin
├ Tukala tuvassa toisen
├ Tulehenko teen tupani
├ Tulin kummaksi kylälle
├ Tunnen tuulet, tunnen tyynet
├ Tuuvitti emoni milma orressa osattomassa
├ Ulos turvaton tuvasta
├ Vieraalle joutunut poika
├ Vieraalle maalle joutunut
├ Yksi on tuuli turvinani
└ Yö synkkä tulevi meijän kurjien kulkea
3. Orvon laulut
├ Armottomalle sydän kivestä
├ Armottoman elämä - kirjava kuin taivas
├ Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin
├ Ei nyt äiti ääntä kuule
├ Ei ole hullun kieltäjätä
├ Ei ole minulla niin kuin muilla isoa, emoa
├ Ei ole orrella osaista
├ Ei se mitään tiedä, ken elää isän kotona
├ Ei se surma suorin tehnyt
├ Ei tiedä emoton lapsi emollisen einehiä
├ Eksyvät emollisetkin
├ Emo kuollut, isä tuo uuden
├ Emo kuollut kuusi vuotta
├ Emo on sydämellä syödessäkin
├ Emojain on miun ikävä
├ Emolleen muut eränsä
├ Emon eläissä kävin kukkana kujalla
├ Emon, ison haudalla
├ En ole emoa, isoa nähnyt, kun kirstu kiinni pantu
├ En olt luona luopuessa
├ En oo sitte kyllin syönyt, kuin emosen syöttäissä
├ Etähällä emoni
├ Haudan kuvaus
├ Haudasta nostaisin emoni
├ Iso, emo jätti kodin kuollessaan
├ Isollista kun neuvottiin, isoton ota opiks
├ Isotonta kaikki lyövät
├ Isä neuvoo sairastellessaan tytärtä
├ Itkevi isoton lapsi isollisten ikkunoissa
├ Jos mun emoni, isoni tulisi
├ Kaikki on Jumala luonut
├ Kaikki sanat sakoovat päälle lapsen armottoman
├ Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista
├ Koti kultainen näkyvi - ei isoa
├ Kun kuoli miun emmoin
├ Kun minun emoni, isoni eläisi
├ Kun muille pyhä tulee
├ Kun tietäisi emoni
├ Kuoli kultainen isäni
├ Kuriton, sisukas orpo
├ Käski isä vuuen leinaella - iän kaiken itken
├ Luoja ja Maaria korjasivat orvon kiveltä
├ Luoja toittaa luodut lapset
├ Luulin tuotavan emoa
├ Minun toitti tuomen kukka
├ Mitä orpo yksinään laulanen
├ Mont' on tuulta tuulevaa päälle lapsen armottoman
├ Muiden turvaset tulevat, ei minun
├ Niin olen ison isolla
├ Niin on miulla kesäpäivät kuin lehmällä talvipäivät
├ Oli iso, emo syntyessä
├ Oli linna, oli lippu
├ Oli meitä kaksi lasta
├ Orvon kohtalo
├ Orvon Tuonelanmatka
├ Parahiks on paita tehty lapselle emottomalle
├ Parempi veden kuin veljen varassa
├ Pieneksi jäin mie isosta
├ Piennä petti mun emoni
├ Päästä päivä emo haudasta
├ Silmät kipeät, itkin kuollehia
├ Sukat surmalle lupasin
├ Suomalainen kasvatti orvon
├ Suren suurta surmavuotta
├ Surma tuli ja tappoi omani
├ Tulisi emo, iso Tuonelasta
├ Tuntuu emotoin tyttö, poika
├ Tuolla poikani Tuonen toukoja tekevi
├ Tuonen tyttö tappoi emon, ison
├ Vanhempani vierähtivät Tuonelan tupiin
├ Veli auttoi armotonta
├ Veljen haudalla
├ Älköön emoton kuunnelko käkeä
└ Älköön Jumala luoko lasta armotonta
4. Leskenlaulut
├ Enpä toivo tuon tulevan
├ Kuoli kumppalini
├ Lesken virsi
├ Miehen kuoletellut
├ Minun on turva turpehessa
├ Pois on mennyt meistä toinen
└ Puolet on päänalaisiani kirppujen kisattavana