Orjan (palvelijan) toive, johdontona joskus: Käköset kukkuu, lintuset laulaa, vaan ei kuulu kullan ääntä. Ydinaihe: Kunpa kulta (se tuuli, päivä; joku) tulisi, joka minut ottaisi orjuudesta, päästäis palkan piikuudesta, riikin kiviä kiskomasta (riusan varresta riippumasta, karjan vettä kantamasta). Toive kohdistuu useimmiten "kultaan", joskus (VI 678) se on epämääräisempi.

Poems (4)

SKVR VI1 673. 1816 Etelä-Savo — Juva Gottlund, K. A.
SKVR VI1 678. 1815 Etelä-Savo — Juva Gottlund, K. A.
SKVR VII2 2336. 1825 Pohjois-Karjala — Pielisjärvi Sjögrén, A. J.
SKVR VII2 2337. 1847 Pohjois-Karjala — Pielisjärvi Polén, R.