Kun ois meijän neijolla/sulholla - pelto pienonenki, tupa kolmikolkkanenki, mihi veisi vierahaa, kussa syöttäis suvvuun. Yhdistyy >Tykelä tuvassa toisen / Tukala tuvassa toisen -aihelmiin; viittaa siihen että sulhasella ei ole kunnon tupaa, eikä vaimo voi siksi kutsua vieraita.

Poems (3)

SKVR XIII2 3759. 1935 Etelä-Karjala — Metsäpirtti Laiho, Lauri
SKVR XIII2 3760. 1935 Etelä-Karjala — Metsäpirtti Laiho, Lauri
SKVR XIII2 4536. 1934 Etelä-Karjala — Metsäpirtti Haltsonen, Sulo