ilj20
1690

Metadata

ID: 20
OSA: Ilo-laulu Jesuksesta

Luku XX.

Tunnustähdistä Jesuksen kuoleman jälkeen.
    3  Kohta Luojan kuolemasta
    4  Ilmestyit isot imehet,
    5  Tunnustähdet temppelissä,
    6  Menot maassa muisteltavat,
    7  Kuuluvaiset kallioissa,
    8  Kuopissakin kuollehitten,
    9  Että itse ihmisissä.
    10 
    11  Tehty temppeli Jumalan
    12  Kaupungissa kuuluisassa,
    13  Sangen suuri Saalemissa
    14  Eri kolmehen osahan:
    15  Esihuone ensimmäinen,
    16  Kusta kansa katseleepi
    17  Pyhää Herran palvelusta,
    18  Täss' oli vaskinen valettu
    19  Alttari alinomainen
    20  Pesinastia alati.
    21  Toinen paikaksi pyhäksi
    22  Kutsuttihin, keskimmäinen
    23  Paikka Herran palveluksen,
    24  Joka päivä päätettävän:
    25  Täss' oli kullasta kovasta
    26  Uhrialttari alati,
    27  Pöytä leipien pyhien,
    28  Jalka kynttilä jaloimpi.
    29  Kolmas kaikkia pyhimpi,
    30  Pyhin paikka palveluksen:
    31  Ylimmäinen pappi yhden
    32  Kerran sai sisällen käydä
    33  Vuosikaudess' yksinänsä,
    34  Veren uhras vielä sitte
    35  Jalon uhriksi Jumalan,
    36  Kansan syntien edestä
    37  Että syntien omainsa.
    38  Liiton arkki, armoistuin,
    39  Sauvuastia suloinen
    40  Oli täss' alinomati.
    41  Ett'ei kaikki katselisi
    42  Pyhää Herran palvelusta,
    43  Asunnoita astaitsisi
    44  Juuri korkean Jumalan,
    45  Seinä silkkinen etehen
    46  Pantu puolipurppurainen:
    47  Salaisuuden suuren kätki,
    48  Ett'ei ollut vielä ilmei,
    49  Avoi portti autuuden.
    50 
    51  Vaan koska Jumala kärsi
    52  Kovan kuoleman käsissä,
    53  Seinä silkkinen surusta,
    54  Esirippu itsestänsä
    55  Kahtia keskeltä repesi;
    56  Pyhä paikka paljahana,
    57  Ovi autuuden avoinna.
    58  Vielä maatkin, manteretkin
    59  Itse kaiken ilman pohja
    60  Luojan surmoa sureepi,
    61  Vapiseepi vaikeasti,
    62  Sangen hämmästyi surusta,
    63  Tahtoi painua peräti
    64  Poijes päältä patsastensa,
    65  Kaataa muurit korkeimmat,
    66  Hyvät huonehet hukata.
    67  Vielä kalliot kovimmat,
    68  Joit' ei kisko kirvespohja,
    69  Ei särje sepän vasara,
    70  Pistäne terävät piikit,
    71  Murheen tähden murtunevat,
    72  Pelvosta pakahtelevat,
    73  Tuskan tähden halkeavat;
    74  Kosk' on Luoja kuolemassa,
    75  Kulmakivi on kumottuna,
    76  Hengen kallio hakattu,
    77  Muut kaikki murehen alla.
    78  Vielä kuopat kuollehitten.
    79  Haudat Herran kutsuttuiden
    80  Ei pysy enämpi kiinni;
    81  Itsestänsä aukenevat,
    82  Kiiruhtavat katsomahan
    83  Tätä ilmaista ihmettä!
    84 
    85  Päämieskin, pahalla mielin,
    86  Katsoi päälle katkerasti;
    87  Että huudolla erisi,
    88  Henkens antoi äänekkäänä.
    89  Muisti merkit verrattomat,
    90  Tästä tunteepi totuuden,
    91  Sanoi suulla surkealla:
    92  "Työ on tehtynä tänä'än,
    93  Miestä vastoin vaarallinen,
    94  Veri kastettu viatoin,
    95  Pantu syytöin surman ala!
    96  Sen minä todeksi tiedän:
    97  Hukattu on hurskas Herra,
    98  Piinattu Jumalan poika;
    99  Ei ole nämät imehet
    100  Merkit miehen laitettavan!"
    101 
    102  Sotamies samalla suulla,
    103  Joll' oli pilkkoa puhunut,
    104  Tyhmän työnsä tunnustaapi.
    105 
    106  Pahan pilkkansa katuupi.
    107  Vielä joukko joutilasten,
    108  Kansan päältä katsovaisen,
    109  Ei saata ulos sanoa,
    110  Häpeästä hämmästynyt;
    111  Ottaapi oman kätensä,
    112  Rankaiseepi rintapäänsä,
    113  Soimaapi sydänt' omaansa;
    114  Kohta kääntyypi kotia
    115  Mielell' sangen surkealla.