| |
Ensimmäinen runo
|
|
|
|
2 |
Mieleni minun tekevi,
|
|
|
|
3 |
aivoni ajattelevi
|
|
|
|
4 |
lähteäni laulamahan,
|
|
|
|
5 |
saa'ani sanelemahan,
|
|
|
|
6 |
sukuvirttä suoltamahan,
|
|
|
|
7 |
lajivirttä laulamahan.
|
|
|
|
8 |
Sanat suussani sulavat,
|
|
|
|
9 |
puhe'et putoelevat,
|
|
|
|
10 |
kielelleni kerkiävät,
|
|
|
|
11 |
hampahilleni hajoovat.
|
|
|
|
12 |
Veli kulta, veikkoseni,
|
|
|
|
13 |
kaunis kasvinkumppalini!
|
|
|
|
14 |
Lähe nyt kanssa laulamahan,
|
|
|
|
15 |
saa kera sanelemahan
|
|
|
|
16 |
yhtehen yhyttyämme,
|
|
|
|
17 |
kahta'alta käytyämme!
|
|
|
|
18 |
Harvoin yhtehen yhymme,
|
|
|
|
19 |
saamme toinen toisihimme
|
|
|
|
20 |
näillä raukoilla rajoilla,
|
|
|
|
21 |
poloisilla Pohjan mailla.
|
|
|
|
22 |
Lyökämme käsi kätehen,
|
|
|
|
23 |
sormet sormien lomahan,
|
|
|
|
24 |
lauloaksemme hyviä,
|
|
|
|
25 |
parahia pannaksemme,
|
|
|
|
26 |
kuulla noien kultaisien,
|
|
|
|
27 |
tietä mielitehtoisien,
|
|
|
|
28 |
nuorisossa nousevassa,
|
|
|
|
29 |
kansassa kasuavassa:
|
|
|
|
30 |
noita saamia sanoja,
|
|
|
|
31 |
virsiä virittämiä
|
|
|
|
32 |
vyöltä vanhan Väinämöisen,
|
|
|
|
33 |
alta ahjon Ilmarisen,
|
|
|
|
34 |
päästä kalvan Kaukomielen,
|
|
|
|
35 |
Joukahaisen jousen tiestä,
|
|
|
|
36 |
Pohjan peltojen periltä,
|
|
|
|
37 |
Kalevalan kankahilta.
|
|
|
|
38 |
Niit' ennen isoni lauloi
|
|
|
|
39 |
kirvesvartta vuollessansa;
|
|
|
|
40 |
niitä äitini opetti
|
|
|
|
41 |
väätessänsä värttinätä,
|
|
|
|
42 |
minun lasna lattialla
|
|
|
|
43 |
eessä polven pyöriessä,
|
|
|
|
44 |
maitopartana pahaisna,
|
|
|
|
45 |
piimäsuuna pikkaraisna.
|
|
|
|
46 |
Sampo ei puuttunut sanoja
|
|
|
|
47 |
eikä Louhi luottehia:
|
|
|
|
48 |
vanheni sanoihin sampo,
|
|
|
|
49 |
katoi Louhi luottehisin,
|
|
|
|
50 |
virsihin Vipunen kuoli,
|
|
|
|
51 |
Lemminkäinen leikkilöihin.
|
|
|
|
52 |
Viel' on muitaki sanoja,
|
|
|
|
53 |
ongelmoita oppimia:
|
|
|
|
54 |
tieohesta tempomia,
|
|
|
|
55 |
kanervoista katkomia,
|
|
|
|
56 |
risukoista riipomia,
|
|
|
|
57 |
vesoista vetelemiä,
|
|
|
|
58 |
päästä heinän hieromia,
|
|
|
|
59 |
raitiolta ratkomia,
|
|
|
|
60 |
paimenessa käyessäni,
|
|
|
|
61 |
lasna karjanlaitumilla,
|
|
|
|
62 |
metisillä mättähillä,
|
|
|
|
63 |
kultaisilla kunnahilla,
|
|
|
|
64 |
mustan Muurikin jälessä,
|
|
|
|
65 |
Kimmon kirjavan keralla.
|
|
|
|
66 |
Vilu mulle virttä virkkoi,
|
|
|
|
67 |
sae saatteli runoja.
|
|
|
|
68 |
Virttä toista tuulet toivat,
|
|
|
|
69 |
meren aaltoset ajoivat.
|
|
|
|
70 |
Linnut liitteli sanoja,
|
|
|
|
71 |
puien latvat lausehia.
|
|
|
|
72 |
Ne minä kerälle käärin,
|
|
|
|
73 |
sovittelin sommelolle.
|
|
|
|
74 |
Kerän pistin kelkkahani,
|
|
|
|
75 |
sommelon rekoseheni;
|
|
|
|
76 |
ve'in kelkalla kotihin,
|
|
|
|
77 |
rekosella riihen luoksi;
|
|
|
|
78 |
panin aitan parven päähän
|
|
|
|
79 |
vaskisehen vakkasehen.
|
|
|
|
80 |
Viikon on virteni vilussa,
|
|
|
|
81 |
kauan kaihossa sijaisnut.
|
|
|
|
82 |
Veänkö vilusta virret,
|
|
|
|
83 |
lapan laulut pakkasesta,
|
|
|
|
84 |
tuon tupahan vakkaseni,
|
|
|
|
85 |
rasian rahin nenähän,
|
|
|
|
86 |
alle kuulun kurkihirren,
|
|
|
|
87 |
alle kaunihin katoksen,
|
|
|
|
88 |
aukaisen sanaisen arkun,
|
|
|
|
89 |
virsilippahan viritän,
|
|
|
|
90 |
kerittelen pään kerältä,
|
|
|
|
91 |
suorin solmun sommelolta?
|
|
|
|
92 |
Niin laulan hyvänki virren,
|
|
|
|
93 |
kaunihinki kalkuttelen
|
|
|
|
94 |
ruoalta rukihiselta,
|
|
|
|
95 |
oluelta ohraiselta.
|
|
|
|
96 |
Kun ei tuotane olutta,
|
|
|
|
97 |
tarittane taarivettä,
|
|
|
|
98 |
laulan suulta laihemmalta,
|
|
|
|
99 |
vetoselta vierettelen
|
|
|
|
100 |
tämän iltamme iloksi,
|
|
|
|
101 |
päivän kuulun kunniaksi,
|
|
|
|
102 |
vaiko huomenen huviksi,
|
|
|
|
103 |
uuen aamun alkeheksi.
|
|
|
|
104 |
Noin kuulin saneltavaksi,
|
|
|
|
105 |
tiesin virttä tehtäväksi:
|
|
|
|
106 |
yksin meillä yöt tulevat,
|
|
|
|
107 |
yksin päivät valkeavat;
|
|
|
|
108 |
yksin syntyi Väinämöinen,
|
|
|
|
109 |
ilmestyi ikirunoja
|
|
|
|
110 |
kapehesta kantajasta,
|
|
|
|
111 |
Ilmattaresta emosta.
|
|
|
|
112 |
Olipa impi, ilman tyttö,
|
|
|
|
113 |
kave luonnotar korea.
|
|
|
|
114 |
Piti viikoista pyhyyttä,
|
|
|
|
115 |
iän kaiken impeyttä
|
|
|
|
116 |
ilman pitkillä pihoilla,
|
|
|
|
117 |
tasaisilla tanterilla.
|
|
|
|
118 |
Ikävystyi aikojansa,
|
|
|
|
119 |
ouostui elämätänsä,
|
|
|
|
120 |
aina yksin ollessansa,
|
|
|
|
121 |
impenä eläessänsä
|
|
|
|
122 |
ilman pitkillä pihoilla,
|
|
|
|
123 |
avaroilla autioilla.
|
|
|
|
124 |
Jop' on astuiksen alemma,
|
|
|
|
125 |
laskeusi lainehille,
|
|
|
|
126 |
meren selvälle selälle,
|
|
|
|
127 |
ulapalle aukealle.
|
|
|
|
128 |
Tuli suuri tuulen puuska,
|
|
|
|
129 |
iästä vihainen ilma;
|
|
|
|
130 |
meren kuohuille kohotti,
|
|
|
|
131 |
lainehille laikahutti.
|
|
|
|
132 |
Tuuli neittä tuuitteli,
|
|
|
|
133 |
aalto impeä ajeli
|
|
|
|
134 |
ympäri selän sinisen,
|
|
|
|
135 |
lakkipäien lainehien:
|
|
|
|
136 |
tuuli tuuli kohtuiseksi,
|
|
|
|
137 |
meri paksuksi panevi.
|
|
|
|
138 |
Kantoi kohtua kovoa,
|
|
|
|
139 |
vatsantäyttä vaikeata
|
|
|
|
140 |
vuotta seitsemän satoa,
|
|
|
|
141 |
yheksän yrön ikeä;
|
|
|
|
142 |
eikä synny syntyminen,
|
|
|
|
143 |
luovu luomatoin sikiö.
|
|
|
|
144 |
Vieri impi veen emona.
|
|
|
|
145 |
Uipi iät, uipi lännet,
|
|
|
|
146 |
uipi luotehet, etelät,
|
|
|
|
147 |
uipi kaikki ilman rannat
|
|
|
|
148 |
tuskissa tulisen synnyn,
|
|
|
|
149 |
vatsanvaivoissa kovissa;
|
|
|
|
150 |
eikä synny syntyminen,
|
|
|
|
151 |
luovu luomatoin sikiö.
|
|
|
|
152 |
Itkeä hyryttelevi;
|
|
|
|
153 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
154 |
"Voi poloinen, päiviäni,
|
|
|
|
155 |
lapsi kurja, kulkuani!
|
|
|
|
156 |
Jo olen joutunut johonki:
|
|
|
|
157 |
iäkseni ilman alle,
|
|
|
|
158 |
tuulen tuuiteltavaksi,
|
|
|
|
159 |
aaltojen ajeltavaksi
|
|
|
|
160 |
näillä väljillä vesillä,
|
|
|
|
161 |
lake'illa lainehilla!
|
|
|
|
162 |
"Parempi olisi ollut
|
|
|
|
163 |
ilman impenä eleä,
|
|
|
|
164 |
kuin on nyt tätä nykyä
|
|
|
|
165 |
vierähellä veen emona:
|
|
|
|
166 |
vilu tääll' on ollakseni,
|
|
|
|
167 |
vaiva värjätelläkseni,
|
|
|
|
168 |
aalloissa asuakseni,
|
|
|
|
169 |
veessä vierielläkseni.
|
|
|
|
170 |
"Oi Ukko, ylijumala,
|
|
|
|
171 |
ilman kaiken kannattaja!
|
|
|
|
172 |
Tule tänne tarvittaissa,
|
|
|
|
173 |
käy tänne kutsuttaessa!
|
|
|
|
174 |
Päästä piika pintehestä,
|
|
|
|
175 |
vaimo vatsanvääntehestä!
|
|
|
|
176 |
Käy pian, välehen jou'u,
|
|
|
|
177 |
välehemmin tarvitahan!"
|
|
|
|
178 |
Kului aikoa vähäisen,
|
|
|
|
179 |
pirahteli pikkaraisen.
|
|
|
|
180 |
Tuli sotka, suora lintu;
|
|
|
|
181 |
lenteä lekuttelevi
|
|
|
|
182 |
etsien pesän sijoa,
|
|
|
|
183 |
asuinmaata arvaellen.
|
|
|
|
184 |
Lenti iät, lenti lännet,
|
|
|
|
185 |
lenti luotehet, etelät.
|
|
|
|
186 |
Ei löyä tiloa tuota,
|
|
|
|
187 |
paikkoa pahintakana,
|
|
|
|
188 |
kuhun laatisi pesänsä,
|
|
|
|
189 |
ottaisi olosijansa.
|
|
|
|
190 |
Liitelevi, laatelevi;
|
|
|
|
191 |
arvelee, ajattelevi:
|
|
|
|
192 |
"Teenkö tuulehen tupani,
|
|
|
|
193 |
aalloillen asuinsijani?
|
|
|
|
194 |
Tuuli kaatavi tupasen,
|
|
|
|
195 |
aalto vie asuinsijani."
|
|
|
|
196 |
Niin silloin ve'en emonen,
|
|
|
|
197 |
veen emonen, ilman impi,
|
|
|
|
198 |
nosti polvea merestä,
|
|
|
|
199 |
lapaluuta lainehesta
|
|
|
|
200 |
sotkalle pesän sijaksi,
|
|
|
|
201 |
asuinmaaksi armahaksi.
|
|
|
|
202 |
Tuo sotka, sorea lintu,
|
|
|
|
203 |
liiteleikse, laateleikse.
|
|
|
|
204 |
Keksi polven veen emosen
|
|
|
|
205 |
sinerväisellä selällä;
|
|
|
|
206 |
luuli heinämättähäksi,
|
|
|
|
207 |
tuoreheksi turpeheksi.
|
|
|
|
208 |
Lentelevi, liitelevi,
|
|
|
|
209 |
päähän polven laskeuvi.
|
|
|
|
210 |
Siihen laativi pesänsä,
|
|
|
|
211 |
muni kultaiset munansa:
|
|
|
|
212 |
kuusi kultaista munoa,
|
|
|
|
213 |
rautamunan seitsemännen.
|
|
|
|
214 |
Alkoi hautoa munia,
|
|
|
|
215 |
päätä polven lämmitellä.
|
|
|
|
216 |
Hautoi päivän, hautoi toisen,
|
|
|
|
217 |
hautoi kohta kolmannenki.
|
|
|
|
218 |
Jopa tuosta veen emonen,
|
|
|
|
219 |
veen emonen, ilman impi,
|
|
|
|
220 |
tuntevi tulistuvaksi,
|
|
|
|
221 |
hipiänsä hiiltyväksi;
|
|
|
|
222 |
luuli polvensa palavan,
|
|
|
|
223 |
kaikki suonensa sulavan.
|
|
|
|
224 |
Vavahutti polveansa,
|
|
|
|
225 |
järkytti jäseniänsä:
|
|
|
|
226 |
munat vierähti vetehen,
|
|
|
|
227 |
meren aaltohon ajaikse;
|
|
|
|
228 |
karskahti munat muruiksi,
|
|
|
|
229 |
katkieli kappaleiksi.
|
|
|
|
230 |
Ei munat mutahan joua,
|
|
|
|
231 |
siepalehet veen sekahan.
|
|
|
|
232 |
Muuttuivat murut hyviksi,
|
|
|
|
233 |
kappalehet kaunoisiksi:
|
|
|
|
234 |
munasen alainen puoli
|
|
|
|
235 |
alaiseksi maaemäksi,
|
|
|
|
236 |
munasen yläinen puoli
|
|
|
|
237 |
yläiseksi taivahaksi;
|
|
|
|
238 |
yläpuoli ruskeaista
|
|
|
|
239 |
päivöseksi paistamahan,
|
|
|
|
240 |
yläpuoli valkeaista,
|
|
|
|
241 |
se kuuksi kumottamahan;
|
|
|
|
242 |
mi munassa kirjavaista,
|
|
|
|
243 |
ne tähiksi taivahalle,
|
|
|
|
244 |
mi munassa mustukaista,
|
|
|
|
245 |
nepä ilman pilvilöiksi.
|
|
|
|
246 |
Ajat eellehen menevät,
|
|
|
|
247 |
vuoet tuota tuonnemmaksi
|
|
|
|
248 |
uuen päivän paistaessa,
|
|
|
|
249 |
uuen kuun kumottaessa.
|
|
|
|
250 |
Aina uipi veen emonen,
|
|
|
|
251 |
veen emonen, ilman impi,
|
|
|
|
252 |
noilla vienoilla vesillä,
|
|
|
|
253 |
utuisilla lainehilla,
|
|
|
|
254 |
eessänsä vesi vetelä,
|
|
|
|
255 |
takanansa taivas selvä.
|
|
|
|
256 |
Jo vuonna yheksäntenä,
|
|
|
|
257 |
kymmenentenä kesänä
|
|
|
|
258 |
nosti päätänsä merestä,
|
|
|
|
259 |
kohottavi kokkoansa.
|
|
|
|
260 |
Alkoi luoa luomiansa,
|
|
|
|
261 |
saautella saamiansa
|
|
|
|
262 |
selvällä meren selällä,
|
|
|
|
263 |
ulapalla aukealla.
|
|
|
|
264 |
Kussa kättä käännähytti,
|
|
|
|
265 |
siihen niemet siivoeli;
|
|
|
|
266 |
kussa pohjasi jalalla,
|
|
|
|
267 |
kalahauat kaivaeli;
|
|
|
|
268 |
kussa ilman kuplistihe,
|
|
|
|
269 |
siihen syöverit syventi.
|
|
|
|
270 |
Kylin maahan kääntelihe:
|
|
|
|
271 |
siihen sai sileät rannat;
|
|
|
|
272 |
jaloin maahan kääntelihe:
|
|
|
|
273 |
siihen loi lohiapajat;
|
|
|
|
274 |
pä'in päätyi maata vasten:
|
|
|
|
275 |
siihen laitteli lahelmat.
|
|
|
|
276 |
Ui siitä ulomma maasta,
|
|
|
|
277 |
seisattelihe selälle:
|
|
|
|
278 |
luopi luotoja merehen,
|
|
|
|
279 |
kasvatti salakaria
|
|
|
|
280 |
laivan laskemasijaksi,
|
|
|
|
281 |
merimiesten pään menoksi.
|
|
|
|
282 |
Jo oli saaret siivottuna,
|
|
|
|
283 |
luotu luotoset merehen,
|
|
|
|
284 |
ilman pielet pistettynä,
|
|
|
|
285 |
maat ja manteret sanottu,
|
|
|
|
286 |
kirjattu kivihin kirjat,
|
|
|
|
287 |
veetty viivat kallioihin.
|
|
|
|
288 |
Viel' ei synny Väinämöinen,
|
|
|
|
289 |
ilmau ikirunoja.
|
|
|
|
290 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
291 |
kulki äitinsä kohussa
|
|
|
|
292 |
kolmekymmentä keseä,
|
|
|
|
293 |
yhen verran talviaki,
|
|
|
|
294 |
noilla vienoilla vesillä,
|
|
|
|
295 |
utuisilla lainehilla.
|
|
|
|
296 |
Arvelee, ajattelevi,
|
|
|
|
297 |
miten olla, kuin eleä
|
|
|
|
298 |
pimeässä piilossansa,
|
|
|
|
299 |
asunnossa ahtahassa,
|
|
|
|
300 |
kuss' ei konsa kuuta nähnyt
|
|
|
|
301 |
eikä päiveä havainnut.
|
|
|
|
302 |
Sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
|
303 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
|
304 |
"Kuu, keritä, päivyt, päästä,
|
|
|
|
305 |
otava, yhä opeta
|
|
|
|
306 |
miestä ouoilta ovilta,
|
|
|
|
307 |
veräjiltä vierahilta,
|
|
|
|
308 |
näiltä pieniltä pesiltä,
|
|
|
|
309 |
asunnoilta ahtahilta!
|
|
|
|
310 |
Saata maalle matkamiestä,
|
|
|
|
311 |
ilmoillen inehmon lasta,
|
|
|
|
312 |
kuuta taivon katsomahan,
|
|
|
|
313 |
päiveä ihoamahan,
|
|
|
|
314 |
otavaista oppimahan,
|
|
|
|
315 |
tähtiä tähyämähän!"
|
|
|
|
316 |
Kun ei kuu kerittänynnä
|
|
|
|
317 |
eikä päivyt päästänynnä,
|
|
|
|
318 |
ouosteli aikojansa,
|
|
|
|
319 |
tuskastui elämätänsä:
|
|
|
|
320 |
liikahutti linnan portin
|
|
|
|
321 |
sormella nimettömällä,
|
|
|
|
322 |
lukon luisen luikahutti
|
|
|
|
323 |
vasemmalla varpahalla;
|
|
|
|
324 |
tuli kynsin kynnykseltä,
|
|
|
|
325 |
polvin porstuan ovelta.
|
|
|
|
326 |
Siitä suistui suin merehen,
|
|
|
|
327 |
käsin kääntyi lainehesen;
|
|
|
|
328 |
jääpi mies meren varahan,
|
|
|
|
329 |
uros aaltojen sekahan.
|
|
|
|
330 |
Virui siellä viisi vuotta,
|
|
|
|
331 |
sekä viisi jotta kuusi,
|
|
|
|
332 |
vuotta seitsemän, kaheksan.
|
|
|
|
333 |
Seisottui selälle viimein,
|
|
|
|
334 |
niemelle nimettömälle,
|
|
|
|
335 |
manterelle puuttomalle.
|
|
|
|
336 |
Polvin maasta ponnistihe,
|
|
|
|
337 |
käsivarsin käännältihe.
|
|
|
|
338 |
Nousi kuuta katsomahan,
|
|
|
|
339 |
päiveä ihoamahan,
|
|
|
|
340 |
otavaista oppimahan,
|
|
|
|
341 |
tähtiä tähyämähän.
|
|
|
|
342 |
Se oli synty Väinämöisen,
|
|
|
|
343 |
rotu rohkean runojan
|
|
|
|
344 |
kapehesta kantajasta,
|
|
|
|
345 |
Ilmattaresta emosta.
|
|
|
| |
|