| |
Kahdeksas runo
|
|
|
2 |
Tuo oli kaunis Pohjan neiti,
|
|
|
3 |
maan kuulu, ve'en valio.
|
|
|
4 |
Istui ilman vempelellä,
|
|
|
5 |
taivon kaarella kajotti
|
|
|
6 |
pukehissa puhta'issa,
|
|
|
7 |
valke'issa vaattehissa;
|
|
|
8 |
kultakangasta kutovi,
|
|
|
9 |
hope'ista huolittavi
|
|
|
10 |
kultaisesta sukkulasta,
|
|
|
11 |
pirralla hope'isella.
|
|
|
12 |
Suihki sukkula piossa,
|
|
|
13 |
käämi käessä kääperöitsi,
|
|
|
14 |
niiet vaskiset vatisi,
|
|
|
15 |
hope'inen pirta piukki
|
|
|
16 |
neien kangasta kutoissa,
|
|
|
17 |
hope'ista huolittaissa.
|
|
|
18 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
19 |
ajoa karittelevi
|
|
|
20 |
pimeästä Pohjolasta,
|
|
|
21 |
summasta Sariolasta.
|
|
|
22 |
Ajoi matkoa palasen,
|
|
|
23 |
pikkaraisen piirrätteli:
|
|
|
24 |
kuuli sukkulan surinan
|
|
|
25 |
ylähältä päänsä päältä.
|
|
|
26 |
Tuossa päätänsä kohotti,
|
|
|
27 |
katsahtavi taivahalle:
|
|
|
28 |
kaari on kaunis taivahalla,
|
|
|
29 |
neiti kaaren kannikalla,
|
|
|
30 |
kultakangasta kutovi,
|
|
|
31 |
hope'ista helkyttävi.
|
|
|
32 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
33 |
heti seisatti hevosen.
|
|
|
34 |
Tuossa tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
35 |
itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
36 |
"Tule, neiti, korjahani,
|
|
|
37 |
laskeite rekoseheni!"
|
|
|
38 |
Neiti tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
39 |
itse lausui ja kysyvi:
|
|
|
40 |
"Miksi neittä korjahasi,
|
|
|
41 |
tyttöä rekosehesi?"
|
|
|
42 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
43 |
tuop' on tuohon vastaeli:
|
|
|
44 |
"Siksi neittä korjahani,
|
|
|
45 |
tyttöä rekoseheni:
|
|
|
46 |
mesileivän leipojaksi,
|
|
|
47 |
oluen osoajaksi,
|
|
|
48 |
joka lautsan laulajaksi,
|
|
|
49 |
ikkunan iloitsijaksi
|
|
|
50 |
noilla Väinölän tiloilla,
|
|
|
51 |
Kalevalan kartanoilla."
|
|
|
52 |
Neiti tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
53 |
itse lausui ja pakisi:
|
|
|
54 |
"Kun kävin mataramaalla,
|
|
|
55 |
keikuin keltakankahalla
|
|
|
56 |
eilen iltamyöhäsellä,
|
|
|
57 |
aletessa aurinkoisen,
|
|
|
58 |
lintu lauleli lehossa,
|
|
|
59 |
kyntörastas raksutteli:
|
|
|
60 |
lauleli tytärten mielen
|
|
|
61 |
ja lauloi miniän mielen.
|
|
|
62 |
"Mie tuota sanelemahan,
|
|
|
63 |
linnulta kyselemähän:
|
|
|
64 |
'Oi sie kyntörastahainen!
|
|
|
65 |
Laula korvin kuullakseni:
|
|
|
66 |
kumman on parempi olla,
|
|
|
67 |
kumman olla kuuluisampi,
|
|
|
68 |
tyttärenkö taattolassa
|
|
|
69 |
vai miniän miehelässä?'
|
|
|
70 |
"Tiainenpa tieon antoi,
|
|
|
71 |
kyntörastas raksahutti:
|
|
|
72 |
'Valkea kesäinen päivä,
|
|
|
73 |
neitivalta valkeampi;
|
|
|
74 |
vilu on rauta pakkasessa,
|
|
|
75 |
vilumpi miniävalta.
|
|
|
76 |
Niin on neiti taattolassa,
|
|
|
77 |
kuin marja hyvällä maalla,
|
|
|
78 |
niin miniä miehelässä,
|
|
|
79 |
kuin on koira kahlehissa.
|
|
|
80 |
Harvoin saapi orja lemmen,
|
|
|
81 |
ei miniä milloinkana.'"
|
|
|
82 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
83 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
84 |
"Tyhjiä tiaisen virret,
|
|
|
85 |
rastahaisen raksutukset!
|
|
|
86 |
Lapsi on tytär kotona,
|
|
|
87 |
vasta on neiti naituansa.
|
|
|
88 |
Tule, neiti, korjahani,
|
|
|
89 |
laskeite rekoseheni!
|
|
|
90 |
En ole mitätön miesi,
|
|
|
91 |
uros muita untelompi."
|
|
|
92 |
Neiti taiten vastaeli,
|
|
|
93 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
94 |
"Sitte sun mieheksi sanoisin,
|
|
|
95 |
urohoksi arveleisin,
|
|
|
96 |
jospa jouhen halkaiseisit
|
|
|
97 |
veitsellä kärettömällä,
|
|
|
98 |
munan solmuhun vetäisit
|
|
|
99 |
solmun tuntumattomaksi."
|
|
|
100 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
101 |
jouhen halki halkaisevi
|
|
|
102 |
veitsellä kärettömällä,
|
|
|
103 |
aivan tutkaimettomalla;
|
|
|
104 |
munan solmuhun vetävi
|
|
|
105 |
solmun tuntumattomaksi.
|
|
|
106 |
Käski neittä korjahansa,
|
|
|
107 |
tyttöä rekosehensa.
|
|
|
108 |
Neiti taiten vastaeli:
|
|
|
109 |
"Ehkäpä tulen sinulle,
|
|
|
110 |
kun kiskot kivestä tuohta,
|
|
|
111 |
säret jäästä aiaksia
|
|
|
112 |
ilman palan pakkumatta,
|
|
|
113 |
pilkkehen pirahtamatta."
|
|
|
114 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
115 |
ei tuosta kovin hätäile:
|
|
|
116 |
kiskoipa kivestä tuohta,
|
|
|
117 |
särki jäästä aiaksia
|
|
|
118 |
ilman palan pakkumatta,
|
|
|
119 |
pilkkehen pirahtamatta.
|
|
|
120 |
Kutsui neittä korjahansa,
|
|
|
121 |
tyttöä rekosehensa.
|
|
|
122 |
Neiti taiten vastoavi,
|
|
|
123 |
sanovi sanalla tuolla:
|
|
|
124 |
"Sillenpä minä menisin,
|
|
|
125 |
kenp' on veistäisi venosen
|
|
|
126 |
kehrävarteni muruista,
|
|
|
127 |
kalpimeni kappaleista,
|
|
|
128 |
työntäisi venon vesille,
|
|
|
129 |
uuen laivan lainehille
|
|
|
130 |
ilman polven polkematta,
|
|
|
131 |
ilman kouran koskematta,
|
|
|
132 |
käsivarren kääntämättä,
|
|
|
133 |
olkapään ojentamatta."
|
|
|
134 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
135 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
136 |
"Liene ei maassa, maailmassa,
|
|
|
137 |
koko ilman kannen alla
|
|
|
138 |
mointa laivan laatijata,
|
|
|
139 |
vertoani veistäjätä."
|
|
|
140 |
Otti värttinän muruja,
|
|
|
141 |
kehrävarren kiertimiä;
|
|
|
142 |
läksi veistohon venosen,
|
|
|
143 |
satalauan laittelohon
|
|
|
144 |
vuorelle teräksiselle,
|
|
|
145 |
rautaiselle kalliolle.
|
|
|
146 |
Veikaten venettä veisti,
|
|
|
147 |
purtta puista uhkaellen.
|
|
|
148 |
Veisti päivän, veisti toisen,
|
|
|
149 |
veisti kohta kolmannenki:
|
|
|
150 |
ei kirves kivehen koske,
|
|
|
151 |
kasa ei kalka kalliohon.
|
|
|
152 |
Niin päivällä kolmannella
|
|
|
153 |
Hiisi pontta pyörähytti,
|
|
|
154 |
Lempo tempasi tereä,
|
|
|
155 |
Paha vartta vaapahutti.
|
|
|
156 |
Kävipä kivehen kirves,
|
|
|
157 |
kasa kalkkoi kalliohon;
|
|
|
158 |
kirves kilpistyi kivestä,
|
|
|
159 |
terä liuskahti liha'an,
|
|
|
160 |
polvehen pojan pätöisen,
|
|
|
161 |
varpahasen Väinämöisen.
|
|
|
162 |
Sen Lempo lihoille liitti,
|
|
|
163 |
Hiisi suonille sovitti:
|
|
|
164 |
veri pääsi vuotamahan,
|
|
|
165 |
hurme huppelehtamahan.
|
|
|
166 |
Vaka vanha Väinämöinen,
|
|
|
167 |
tietäjä iän-ikuinen,
|
|
|
168 |
tuossa tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
169 |
noin on lausui ja pakisi:
|
|
|
170 |
"Oi sie kirves kikkanokka,
|
|
|
171 |
tasaterä tapparainen!
|
|
|
172 |
Luulitko puuta purrehesi,
|
|
|
173 |
honkoa hotaisnehesi,
|
|
|
174 |
petäjätä pannehesi,
|
|
|
175 |
koivua kohannehesi,
|
|
|
176 |
kun sa lipsahit liha'an,
|
|
|
177 |
solahutit suonilleni?"
|
|
|
178 |
Loihe siitä loitsimahan,
|
|
|
179 |
sai itse sanelemahan.
|
|
|
180 |
Luki synnyt syitä myöten,
|
|
|
181 |
luottehet lomia myöten,
|
|
|
182 |
mutt' ei muista muutamia
|
|
|
183 |
rauan suuria sanoja,
|
|
|
184 |
joista salpa saataisihin,
|
|
|
185 |
luja lukko tuotaisihin
|
|
|
186 |
noille rauan ratkomille,
|
|
|
187 |
suu sinervän silpomille.
|
|
|
188 |
Jo veri jokena juoksi,
|
|
|
189 |
hurme koskena kohisi:
|
|
|
190 |
peitti maassa marjan varret,
|
|
|
191 |
kanervaiset kankahalla.
|
|
|
192 |
Eik' ollut sitä mätästä,
|
|
|
193 |
jok' ei tullut tulvillehen
|
|
|
194 |
noita liikoja veriä,
|
|
|
195 |
hurmehia huurovia
|
|
|
196 |
polvesta pojan totisen,
|
|
|
197 |
varpahasta Väinämöisen.
|
|
|
198 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
199 |
ketti villoja kiveltä,
|
|
|
200 |
otti suolta sammalia,
|
|
|
201 |
maasta mättähän repäisi
|
|
|
202 |
tukkeheksi tuiman reiän,
|
|
|
203 |
paikaksi pahan veräjän;
|
|
|
204 |
ei vääjä vähäistäkänä,
|
|
|
205 |
pikkuistakana piätä.
|
|
|
206 |
Jopa tuskaksi tulevi,
|
|
|
207 |
läylemmäksi lankeavi.
|
|
|
208 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
209 |
itse itkuhun hyräytyi;
|
|
|
210 |
pani varsan valjahisin,
|
|
|
211 |
ruskean re'en etehen,
|
|
|
212 |
siitä reuoikse rekehen,
|
|
|
213 |
kohennaikse korjahansa.
|
|
|
214 |
Laski virkkua vitsalla,
|
|
|
215 |
helähytti helmisvyöllä;
|
|
|
216 |
virkku juoksi, matka joutui,
|
|
|
217 |
reki vieri, tie lyheni.
|
|
|
218 |
Jo kohta kylä tulevi:
|
|
|
219 |
kolme tietä kohtoavi.
|
|
|
220 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
221 |
ajavi alinta tietä
|
|
|
222 |
alimaisehen talohon.
|
|
|
223 |
Yli kynnyksen kysyvi:
|
|
|
224 |
"Oisiko talossa tässä
|
|
|
225 |
rauan raannan katsojata,
|
|
|
226 |
uron tuskan tuntijata,
|
|
|
227 |
vammojen vakittajata?"
|
|
|
228 |
Olipa lapsi lattialla,
|
|
|
229 |
poika pieni pankon päässä.
|
|
|
230 |
Tuop' on tuohon vastoavi:
|
|
|
231 |
"Ei ole talossa tässä
|
|
|
232 |
rauan raannan katsojata,
|
|
|
233 |
uron tuskan tuntijata,
|
|
|
234 |
kivun kiinniottajata,
|
|
|
235 |
vammojen vakittajata;
|
|
|
236 |
onpi toisessa talossa:
|
|
|
237 |
aja toisehen talohon!"
|
|
|
238 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
239 |
laski virkkua vitsalla,
|
|
|
240 |
ajoa suhuttelevi.
|
|
|
241 |
Ajoi matkoa palasen,
|
|
|
242 |
keskimäistä tietä myöten
|
|
|
243 |
keskimäisehen talohon.
|
|
|
244 |
Kysyi kynnyksen takoa,
|
|
|
245 |
anoi alta ikkunaisen:
|
|
|
246 |
"Oisiko talossa tässä
|
|
|
247 |
rauan raannan katsojata,
|
|
|
248 |
salpoa verisatehen,
|
|
|
249 |
suonikosken sortajata?"
|
|
|
250 |
Akka oli vanha vaipan alla,
|
|
|
251 |
kielipalku pankon päässä.
|
|
|
252 |
Akka varsin vastaeli,
|
|
|
253 |
hammas kolmi kolkkaeli:
|
|
|
254 |
"Ei ole talossa tässä
|
|
|
255 |
rauan raannan katsojata,
|
|
|
256 |
verisynnyn tietäjätä,
|
|
|
257 |
kivun kiinniottajata;
|
|
|
258 |
onpi toisessa talossa:
|
|
|
259 |
aja toisehen talohon!"
|
|
|
260 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
261 |
laski virkkua vitsalla,
|
|
|
262 |
ajoa suhuttelevi.
|
|
|
263 |
Ajoi matkoa palasen,
|
|
|
264 |
ylimäistä tietä myöten
|
|
|
265 |
ylimäisehen talohon.
|
|
|
266 |
Yli kynnyksen kysyvi,
|
|
|
267 |
lausui lakkapuun takoa:
|
|
|
268 |
"Oisiko talossa tässä
|
|
|
269 |
rauan raannan katsojata,
|
|
|
270 |
tämän tulvan tukkijata,
|
|
|
271 |
veren summan sulkijata?"
|
|
|
272 |
Ukko oli uunilla asuva,
|
|
|
273 |
halliparta harjun alla.
|
|
|
274 |
Ukko uunilta urahti,
|
|
|
275 |
halliparta paukutteli:
|
|
|
276 |
"On sulettu suuremmatki,
|
|
|
277 |
jalommatki jaksettuna
|
|
|
278 |
Luojan kolmella sanalla,
|
|
|
279 |
syvän synnyn säätämällä:
|
|
|
280 |
joet suista, järvet päistä,
|
|
|
281 |
virrat niskalta vihaiset,
|
|
|
282 |
lahet niemien nenistä,
|
|
|
283 |
kannakset kape'immilta."
|
|
|
| |
|