| |
Yhdeksäs runo
|
|
|
2 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
3 |
itse korjasta kohosi,
|
|
|
4 |
nousi reestä nostamatta,
|
|
|
5 |
yleni ylentämättä;
|
|
|
6 |
tuosta pirttihin tulevi,
|
|
|
7 |
alle kattojen ajaikse.
|
|
|
8 |
Tuoahan hopeatuoppi,
|
|
|
9 |
kultakannu kannetahan:
|
|
|
10 |
ei veä vähäistäkänä,
|
|
|
11 |
pikkuistakana piätä
|
|
|
12 |
verta vanhan Väinämöisen,
|
|
|
13 |
hurmetta jalon urohon.
|
|
|
14 |
Ukko uunilta urahti,
|
|
|
15 |
halliparta paukutteli:
|
|
|
16 |
"Mi sinä lienet miehiäsi
|
|
|
17 |
ja kuka urohiasi?
|
|
|
18 |
Verta on seitsemän venettä,
|
|
|
19 |
kantokorvoa kaheksan
|
|
|
20 |
sun, poloinen, polvestasi
|
|
|
21 |
lattialle laskettuna!
|
|
|
22 |
Muut on muistaisin sanaset,
|
|
|
23 |
vaan en arvoa alusta,
|
|
|
24 |
mist' on rauta syntynynnä,
|
|
|
25 |
kasvanunna koito kuona."
|
|
|
26 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
27 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
28 |
"Itse tieän rauan synnyn,
|
|
|
29 |
arvoan alun teräksen:
|
|
|
30 |
ilma on emoja ensin,
|
|
|
31 |
vesi vanhin veljeksiä,
|
|
|
32 |
rauta nuorin veljeksiä,
|
|
|
33 |
tuli kerran keskimäinen.
|
|
|
34 |
"Tuo Ukko, ylinen luoja,
|
|
|
35 |
itse ilmojen jumala,
|
|
|
36 |
ilmasta ve'en eroitti,
|
|
|
37 |
veestä maati manterehen.
|
|
|
38 |
Rauta on raukka syntymättä,
|
|
|
39 |
syntymättä, kasvamatta.
|
|
|
40 |
"Ukko, ilmoinen jumala,
|
|
|
41 |
hieroi kahta kämmentänsä,
|
|
|
42 |
mykelti molempiansa
|
|
|
43 |
vasemmassa polven päässä.
|
|
|
44 |
Siitä syntyi kolme neittä,
|
|
|
45 |
koko kolme luonnotarta
|
|
|
46 |
rauan ruostehen emoiksi,
|
|
|
47 |
suu sinervän siittäjiksi.
|
|
|
48 |
"Neiet käyä notkutteli,
|
|
|
49 |
astui immet pilven äärtä
|
|
|
50 |
utarilla uhkuvilla,
|
|
|
51 |
nännillä pakottavilla.
|
|
|
52 |
Lypsit maalle maitojansa,
|
|
|
53 |
uhkutit utariansa;
|
|
|
54 |
lypsit maille, lypsit soille,
|
|
|
55 |
lypsit vienoille vesille.
|
|
|
56 |
"Yksi lypsi mustan maion:
|
|
|
57 |
vanhimpainen neitosia;
|
|
|
58 |
toinen valkean valutti:
|
|
|
59 |
keskimäinen neitosia;
|
|
|
60 |
kolmas puikutti punaisen:
|
|
|
61 |
nuorimpainen neitosia.
|
|
|
62 |
"Ku on lypsi mustan maion,
|
|
|
63 |
siitä syntyi meltorauta;
|
|
|
64 |
ku on valkean valutti,
|
|
|
65 |
siit' on tehtynä teräkset;
|
|
|
66 |
ku on puikutti punaisen,
|
|
|
67 |
siit' on saatu rääkyrauta.
|
|
|
68 |
"Olipa aikoa vähäinen.
|
|
|
69 |
Rauta tahteli tavata
|
|
|
70 |
vanhempata veikkoansa,
|
|
|
71 |
käyä tulta tuntemahan.
|
|
|
72 |
"Tuli tuhmaksi rupesi,
|
|
|
73 |
kasvoi aivan kauheaksi:
|
|
|
74 |
oli polttoa poloisen,
|
|
|
75 |
rauta raukan, veikkosensa.
|
|
|
76 |
"Rauta pääsi piilemähän,
|
|
|
77 |
piilemähän, säilymähän
|
|
|
78 |
tuon tuiman tulen käsistä,
|
|
|
79 |
suusta valkean vihaisen.
|
|
|
80 |
"Siitä sitte rauta piili,
|
|
|
81 |
sekä piili jotta säilyi
|
|
|
82 |
heiluvassa hettehessä,
|
|
|
83 |
läikkyvässä lähtehessä,
|
|
|
84 |
suurimmalla suon selällä,
|
|
|
85 |
tuiman tunturin laella,
|
|
|
86 |
jossa joutsenet munivat,
|
|
|
87 |
hanhi poiat hautelevi.
|
|
|
88 |
"Rauta suossa soikottavi,
|
|
|
89 |
veteläisessä venyvi;
|
|
|
90 |
piili vuoen, piili toisen,
|
|
|
91 |
piili kohta kolmannenki
|
|
|
92 |
kahen kantosen välissä,
|
|
|
93 |
koivun kolmen juuren alla.
|
|
|
94 |
Ei toki pakohon pääsnyt
|
|
|
95 |
tulen tuimista käsistä;
|
|
|
96 |
piti tulla toisen kerran,
|
|
|
97 |
lähteä tulen tuville
|
|
|
98 |
astalaksi tehtäessä,
|
|
|
99 |
miekaksi taottaessa.
|
|
|
100 |
"Susi juoksi suota myöten,
|
|
|
101 |
karhu kangasta samosi;
|
|
|
102 |
suo liikkui suen jälessä,
|
|
|
103 |
kangas karhun kämmenissä:
|
|
|
104 |
siihen nousi rautaruoste
|
|
|
105 |
ja kasvoi teräskaranko
|
|
|
106 |
suen sorkkien sijoille,
|
|
|
107 |
karhun kannan kaivamille.
|
|
|
108 |
"Syntyi seppo Ilmarinen,
|
|
|
109 |
sekä syntyi jotta kasvoi.
|
|
|
110 |
Se syntyi sysimäellä,
|
|
|
111 |
kasvoi hiilikankahalla
|
|
|
112 |
vaskinen vasara käessä,
|
|
|
113 |
pihet pikkuiset piossa.
|
|
|
114 |
"Yöllä syntyi Ilmarinen,
|
|
|
115 |
päivällä pajasen laati.
|
|
|
116 |
Etsi paikkoa pajalle,
|
|
|
117 |
levitystä lietsimille.
|
|
|
118 |
Näki suota salmekkehen,
|
|
|
119 |
maata märkeä vähäisen,
|
|
|
120 |
läksi tuota katsomahan,
|
|
|
121 |
likeltä tähyämähän:
|
|
|
122 |
tuohon painoi palkehensa,
|
|
|
123 |
tuohon ahjonsa asetti.
|
|
|
124 |
"Jo joutui suen jälille,
|
|
|
125 |
karhun kantapään sijoille;
|
|
|
126 |
näki rautaiset orahat,
|
|
|
127 |
teräksiset tierottimet
|
|
|
128 |
suen suurilla jälillä,
|
|
|
129 |
karhun kämmenen tiloilla.
|
|
|
130 |
"Sanovi sanalla tuolla:
|
|
|
131 |
'Voi sinua, rauta raukka,
|
|
|
132 |
kun olet kurjassa tilassa,
|
|
|
133 |
alahaisessa asussa,
|
|
|
134 |
suolla sorkissa sutosen,
|
|
|
135 |
aina karhun askelissa!'
|
|
|
136 |
"Arvelee, ajattelevi:
|
|
|
137 |
'Mitä tuostaki tulisi,
|
|
|
138 |
josp' on tunkisin tulehen,
|
|
|
139 |
ahjohon asettelisin?'
|
|
|
140 |
"Rauta raukka säpsähtihe,
|
|
|
141 |
säpsähtihe, säikähtihe,
|
|
|
142 |
kun kuuli tulen sanomat,
|
|
|
143 |
tulen tuimat maininnaiset.
|
|
|
144 |
"Sanoi seppo Ilmarinen:
|
|
|
145 |
'Ellös olko milläskänä!
|
|
|
146 |
Tuli ei polta tuttuansa,
|
|
|
147 |
herjaele heimoansa.
|
|
|
148 |
Kun tulet tulen tuville,
|
|
|
149 |
valkean varustimille,
|
|
|
150 |
siellä kasvat kaunihiksi,
|
|
|
151 |
ylenet ylen ehoksi:
|
|
|
152 |
miesten miekoiksi hyviksi,
|
|
|
153 |
naisten nauhan päättimiksi.'
|
|
|
154 |
"Senp' on päivyen perästä
|
|
|
155 |
rauta suosta sotkettihin,
|
|
|
156 |
vetelästä vellottihin,
|
|
|
157 |
tuotihin sepon pajahan.
|
|
|
158 |
"Tuon seppo tulehen tunki,
|
|
|
159 |
alle ahjonsa ajeli.
|
|
|
160 |
Lietsoi kerran, lietsoi toisen,
|
|
|
161 |
lietsoi kerran kolmannenki:
|
|
|
162 |
rauta vellinä viruvi,
|
|
|
163 |
kuonana kohaelevi,
|
|
|
164 |
venyi vehnäisnä tahasna,
|
|
|
165 |
rukihisna taikinana
|
|
|
166 |
sepon suurissa tulissa,
|
|
|
167 |
ilmivalkean väessä.
|
|
|
168 |
"Siinä huuti rauta raukka:
|
|
|
169 |
'Ohoh seppo Ilmarinen!
|
|
|
170 |
Ota pois minua täältä
|
|
|
171 |
tuskista tulen punaisen!'
|
|
|
172 |
"Sanoi seppo Ilmarinen:
|
|
|
173 |
'Jos otan sinun tulesta,
|
|
|
174 |
ehkä kasvat kauheaksi,
|
|
|
175 |
kovin raivoksi rupeat,
|
|
|
176 |
vielä veistät veljeäsi,
|
|
|
177 |
lastuat emosi lasta.'
|
|
|
178 |
"Siinä vannoi rauta raukka,
|
|
|
179 |
vannoi vaikean valansa
|
|
|
180 |
ahjolla, alasimella,
|
|
|
181 |
vasaroilla, valkkamilla;
|
|
|
182 |
sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
183 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
184 |
'Onpa puuta purrakseni,
|
|
|
185 |
kiven syäntä syöäkseni,
|
|
|
186 |
etten veistä veikkoani,
|
|
|
187 |
lastua emoni lasta.
|
|
|
188 |
Parempi on ollakseni,
|
|
|
189 |
eleäkseni ehompi
|
|
|
190 |
kulkijalla kumppalina,
|
|
|
191 |
käyvällä käsiasenna,
|
|
|
192 |
kuin syöä omaa sukua,
|
|
|
193 |
heimoani herjaella.'
|
|
|
194 |
"Silloin seppo Ilmarinen,
|
|
|
195 |
takoja iän-ikuinen,
|
|
|
196 |
rauan tempasi tulesta,
|
|
|
197 |
asetti alasimelle;
|
|
|
198 |
rakentavi raukeaksi,
|
|
|
199 |
tekevi teräkaluiksi,
|
|
|
200 |
keihä'iksi, kirvehiksi,
|
|
|
201 |
kaikenlaisiksi kaluiksi.
|
|
|
202 |
"Viel' oli pikkuista vajalla,
|
|
|
203 |
rauta raukka tarpehessa:
|
|
|
204 |
eipä kiehu rauan kieli,
|
|
|
205 |
ei sukeu suu teräksen,
|
|
|
206 |
rauta ei kasva karkeaksi
|
|
|
207 |
ilman veessä kastumatta.
|
|
|
208 |
"Siitä seppo Ilmarinen
|
|
|
209 |
itse tuota arvelevi.
|
|
|
210 |
Laati pikkuisen poroa,
|
|
|
211 |
lipeäistä liuotteli
|
|
|
212 |
teräksenteko-mujuiksi,
|
|
|
213 |
rauankarkaisu-vesiksi.
|
|
|
214 |
"Koitti seppo kielellänsä,
|
|
|
215 |
hyvin maistoi mielellänsä;
|
|
|
216 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
217 |
'Ei nämät hyvät minulle
|
|
|
218 |
teräksenteko-vesiksi,
|
|
|
219 |
rautojen rakentomaiksi.'
|
|
|
220 |
"Mehiläinen maasta nousi,
|
|
|
221 |
sinisiipi mättähästä.
|
|
|
222 |
Lentelevi, liitelevi
|
|
|
223 |
ympäri sepon pajoa.
|
|
|
224 |
"Niin seppo sanoiksi virkki:
|
|
|
225 |
'Mehiläinen, mies kepeä!
|
|
|
226 |
Tuo simoa siivessäsi,
|
|
|
227 |
kanna mettä kielessäsi
|
|
|
228 |
kuuen kukkasen nenästä,
|
|
|
229 |
seitsemän on heinän päästä
|
|
|
230 |
teräksille tehtäville,
|
|
|
231 |
rauoille rakettaville!'
|
|
|
232 |
"Herhiläinen, Hiien lintu,
|
|
|
233 |
katselevi, kuuntelevi,
|
|
|
234 |
katseli katon rajasta,
|
|
|
235 |
alta tuohen tuijotteli
|
|
|
236 |
rautoja rakettavia,
|
|
|
237 |
teräksiä tehtäviä.
|
|
|
238 |
"Lenteä hyrähtelevi;
|
|
|
239 |
viskoi Hiien hirmuloita,
|
|
|
240 |
kantoi käärmehen kähyjä,
|
|
|
241 |
maon mustia mujuja,
|
|
|
242 |
kusiaisen kutkelmoita,
|
|
|
243 |
sammakon salavihoja
|
|
|
244 |
teräksenteko-mujuihin,
|
|
|
245 |
rauankarkaisu-vetehen.
|
|
|
246 |
"Itse seppo Ilmarinen,
|
|
|
247 |
takoja alinomainen,
|
|
|
248 |
luulevi, ajattelevi
|
|
|
249 |
mehiläisen tulleheksi,
|
|
|
250 |
tuon on mettä tuoneheksi,
|
|
|
251 |
kantaneheksi simoa.
|
|
|
252 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
253 |
'Kas nämät hyvät minulle
|
|
|
254 |
teräksenteko-vesiksi,
|
|
|
255 |
rautojen rakentamiksi!'
|
|
|
256 |
"Siihen tempasi teräksen,
|
|
|
257 |
siihen kasti rauta raukan
|
|
|
258 |
pois tulesta tuotaessa,
|
|
|
259 |
ahjosta otettaessa.
|
|
|
260 |
"Sai siitä teräs pahaksi,
|
|
|
261 |
rauta raivoksi rupesi,
|
|
|
262 |
petti, vaivainen, valansa,
|
|
|
263 |
söi kuin koira kunniansa:
|
|
|
264 |
veisti, raukka, veljeänsä,
|
|
|
265 |
sukuansa suin piteli,
|
|
|
266 |
veren päästi vuotamahan,
|
|
|
267 |
hurmehen hurahtamahan."
|
|
|
268 |
Ukko uunilta urahti,
|
|
|
269 |
parta lauloi, pää järähti:
|
|
|
270 |
"Jo nyt tieän rauan synnyn,
|
|
|
271 |
tajuan tavat teräksen.
|
|
|
272 |
"Ohoh sinua, rauta raukka,
|
|
|
273 |
rauta raukka, koito kuona,
|
|
|
274 |
teräs tenhon-päivällinen!
|
|
|
275 |
Siitäkö sinä sikesit,
|
|
|
276 |
siitä kasvoit kauheaksi,
|
|
|
277 |
ylen suureksi sukesit?
|
|
|
278 |
"Et sä silloin suuri ollut
|
|
|
279 |
etkä suuri etkä pieni,
|
|
|
280 |
et kovin koreakana
|
|
|
281 |
etkä äijältä äkäinen,
|
|
|
282 |
kun sa maitona makasit,
|
|
|
283 |
rieskasena riuottelit
|
|
|
284 |
nuoren neitosen nisissä,
|
|
|
285 |
kasvoit immen kainalossa
|
|
|
286 |
pitkän pilven rannan päällä,
|
|
|
287 |
alla taivahan tasaisen.
|
|
|
288 |
"Etkä silloin suuri ollut,
|
|
|
289 |
et ollut suuri etkä pieni,
|
|
|
290 |
kun sa liejuna lepäsit,
|
|
|
291 |
seisoit selvänä vetenä
|
|
|
292 |
suurimmalla suon selällä,
|
|
|
293 |
tuiman tunturin laella,
|
|
|
294 |
muutuit tuolla maan muraksi,
|
|
|
295 |
ruostemullaksi rupesit.
|
|
|
296 |
"Etkä silloin suuri ollut,
|
|
|
297 |
et ollut suuri etkä pieni,
|
|
|
298 |
kun sua hirvet suolla hieroi,
|
|
|
299 |
peurat pieksi kankahalla,
|
|
|
300 |
susi sotki sorkillansa,
|
|
|
301 |
karhu kämmenyisillänsä.
|
|
|
302 |
"Etkä silloin suuri ollut,
|
|
|
303 |
et ollut suuri etkä pieni,
|
|
|
304 |
kun sa suosta sotkettihin,
|
|
|
305 |
maan muasta muokattihin,
|
|
|
306 |
vietihin sepon pajahan,
|
|
|
307 |
alle ahjon Ilmarisen.
|
|
|
308 |
"Etkä silloin suuri ollut,
|
|
|
309 |
et ollut suuri etkä pieni,
|
|
|
310 |
kun sa kuonana kohisit,
|
|
|
311 |
läikyit lämminnä vetenä
|
|
|
312 |
tuimissa tulisijoissa,
|
|
|
313 |
vannoit vaikean valasi
|
|
|
314 |
ahjolla, alasimella,
|
|
|
315 |
vasaroilla, valkkamilla,
|
|
|
316 |
sepon seisontasijoilla,
|
|
|
317 |
takehinta-tanterilla.
|
|
|
318 |
"Joko nyt suureksi sukenit,
|
|
|
319 |
äreäksi ärtelihit,
|
|
|
320 |
rikoit, vaivainen, valasi,
|
|
|
321 |
söit kuin koira kunniasi,
|
|
|
322 |
kun sa syrjit syntyäsi,
|
|
|
323 |
sukuasi suin pitelit?
|
|
|
324 |
"Ku käski pahalle työlle,
|
|
|
325 |
kenp' on kehnolle kehoitti?
|
|
|
326 |
Isosiko vai emosi
|
|
|
327 |
vaiko vanhin veljiäsi
|
|
|
328 |
vai nuorin sisariasi
|
|
|
329 |
vaiko muu sukusi suuri?
|
|
|
330 |
"Ei isosi, ei emosi
|
|
|
331 |
eikä vanhin veljiäsi,
|
|
|
332 |
ei nuorin sisariasi
|
|
|
333 |
eikä muu sukusi suuri:
|
|
|
334 |
itse teit tihua työtä,
|
|
|
335 |
katkoit kalmankarvallista.
|
|
|
336 |
"Tule nyt työsi tuntemahan,
|
|
|
337 |
pahasi parantamahan,
|
|
|
338 |
ennenkuin sanon emolle,
|
|
|
339 |
vanhemmallesi valitan!
|
|
|
340 |
Enemp' on emolla työtä,
|
|
|
341 |
vaiva suuri vanhemmalla,
|
|
|
342 |
kun poika pahoin tekevi,
|
|
|
343 |
lapsi tuhmin turmelevi.
|
|
|
344 |
"Piäty, veri, vuotamasta,
|
|
|
345 |
hurme, huppelehtamasta,
|
|
|
346 |
päälleni päräjämästä,
|
|
|
347 |
riuskumasta rinnoilleni!
|
|
|
348 |
Veri, seiso kuni seinä,
|
|
|
349 |
asu, hurme, kuni aita,
|
|
|
350 |
kuin miekka meressä seiso,
|
|
|
351 |
saraheinä sammalessa,
|
|
|
352 |
paasi pellon pientaressa,
|
|
|
353 |
kivi koskessa kovassa!
|
|
|
354 |
"Vaan jos mieli laatinevi
|
|
|
355 |
liikkua lipeämmästi,
|
|
|
356 |
niin sä liikkuos lihassa
|
|
|
357 |
sekä luissa luistaellos!
|
|
|
358 |
Sisässä sinun parempi,
|
|
|
359 |
alla kalvon kaunihimpi,
|
|
|
360 |
suonissa sorottamassa
|
|
|
361 |
sekä luissa luistamassa,
|
|
|
362 |
kuin on maahan vuotamassa,
|
|
|
363 |
rikoille ripajamassa.
|
|
|
364 |
"Et sä, maito, maahan joua,
|
|
|
365 |
nurmehen, veri viatoin,
|
|
|
366 |
miesten hempu, heinikkohon,
|
|
|
367 |
kumpuhun, urosten kulta.
|
|
|
368 |
Syämessä sinun sijasi,
|
|
|
369 |
alla keuhkon kellarisi;
|
|
|
370 |
sinne siirräite välehen,
|
|
|
371 |
sinne juoskos joutuisasti!
|
|
|
372 |
Et ole joki juoksemahan
|
|
|
373 |
etkä lampi laskemahan,
|
|
|
374 |
suohete solottamahan,
|
|
|
375 |
venelotti vuotamahan.
|
|
|
376 |
"Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta,
|
|
|
377 |
punainen, putoamasta!
|
|
|
378 |
Kun et tyy'y, niin tyrehy!
|
|
|
379 |
Tyytyi ennen Tyrjän koski,
|
|
|
380 |
joki Tuonelan tyrehtyi,
|
|
|
381 |
meri kuivi, taivas kuivi
|
|
|
382 |
sinä suurna poutavuonna,
|
|
|
383 |
tulivuonna voimatoinna.
|
|
|
384 |
"Jos et tuostana totelle,
|
|
|
385 |
viel' on muita muistetahan,
|
|
|
386 |
uuet keinot keksitähän:
|
|
|
387 |
huuan Hiiestä patoa,
|
|
|
388 |
jolla verta keitetähän,
|
|
|
389 |
hurmetta varistetahan,
|
|
|
390 |
ilman tilkan tippumatta,
|
|
|
391 |
punaisen putoamatta,
|
|
|
392 |
veren maahan vuotamatta,
|
|
|
393 |
hurmehen hurajamatta.
|
|
|
394 |
"Kun ei lie minussa miestä,
|
|
|
395 |
urosta Ukon pojassa
|
|
|
396 |
tämän tulvan tukkijaksi,
|
|
|
397 |
suonikosken sortajaksi,
|
|
|
398 |
onp' on taatto taivahinen,
|
|
|
399 |
pilven-päällinen jumala,
|
|
|
400 |
joka miehistä pätevi,
|
|
|
401 |
urohista kelpoavi
|
|
|
402 |
veren suuta sulkemahan,
|
|
|
403 |
tulevata tukkimahan.
|
|
|
404 |
"Oi Ukko, ylinen luoja,
|
|
|
405 |
taivahallinen jumala!
|
|
|
406 |
Tule tänne tarvittaissa,
|
|
|
407 |
käy tänne kutsuttaessa!
|
|
|
408 |
Tunge turpea kätesi,
|
|
|
409 |
paina paksu peukalosi
|
|
|
410 |
tukkeheksi tuiman reiän,
|
|
|
411 |
paikaksi pahan veräjän!
|
|
|
412 |
Veä päälle lemmen lehti,
|
|
|
413 |
kultalumme luikahuta
|
|
|
414 |
veren tielle telkkimeksi,
|
|
|
415 |
tulevalle tukkeheksi,
|
|
|
416 |
jottei parsku parralleni,
|
|
|
417 |
valu vaaterievuilleni!"
|
|
|
418 |
Sillä sulki suun vereltä,
|
|
|
419 |
tien on telkki hurmehelta.
|
|
|
420 |
Pani poikansa pajahan
|
|
|
421 |
tekemähän voitehia
|
|
|
422 |
noista heinän helpehistä,
|
|
|
423 |
tuhatlatvan tutkaimista,
|
|
|
424 |
me'en maahan vuotajista,
|
|
|
425 |
simatilkan tippujista.
|
|
|
426 |
Poikanen meni pajahan,
|
|
|
427 |
läksi voitehen tekohon;
|
|
|
428 |
tuli tammi vastahansa.
|
|
|
429 |
Kysytteli tammeltansa:
|
|
|
430 |
"Onko mettä oksillasi,
|
|
|
431 |
alla kuoresi simoa?"
|
|
|
432 |
Tammi taiten vastoavi:
|
|
|
433 |
"Päivänäpä eilisenä
|
|
|
434 |
sima tippui oksilleni,
|
|
|
435 |
mesi latvalle rapatti
|
|
|
436 |
pilvistä pirisevistä,
|
|
|
437 |
hattaroista haihtuvista."
|
|
|
438 |
Otti tammen lastuloita,
|
|
|
439 |
puun murskan murenemia;
|
|
|
440 |
otti heiniä hyviä,
|
|
|
441 |
ruohoja monennäköjä,
|
|
|
442 |
joit' ei nähä näillä mailla
|
|
|
443 |
kaikin paikoin kasvaviksi.
|
|
|
444 |
Panevi pa'an tulelle,
|
|
|
445 |
laitti keiton kiehumahan
|
|
|
446 |
täynnä tammen kuoriloita,
|
|
|
447 |
heiniä hyvännäköjä.
|
|
|
448 |
Pata kiehui paukutteli
|
|
|
449 |
kokonaista kolme yötä,
|
|
|
450 |
kolme päiveä keväistä.
|
|
|
451 |
Siitä katsoi voitehia,
|
|
|
452 |
onko voitehet vakaiset,
|
|
|
453 |
katsehet alinomaiset.
|
|
|
454 |
Ei ole voitehet vakaiset,
|
|
|
455 |
katsehet alinomaiset.
|
|
|
456 |
Pani heiniä lisäksi,
|
|
|
457 |
ruohoa monennäöistä,
|
|
|
458 |
kut oli tuotu toisialta,
|
|
|
459 |
sa'an taipalen takoa
|
|
|
460 |
yheksältä loitsijalta,
|
|
|
461 |
kaheksalta katsojalta.
|
|
|
462 |
Keitti vielä yötä kolme,
|
|
|
463 |
ynnähän yheksän yötä.
|
|
|
464 |
Nostavi pa'an tulelta,
|
|
|
465 |
katselevi voitehia,
|
|
|
466 |
onko voitehet vakaiset,
|
|
|
467 |
katsehet alinomaiset.
|
|
|
468 |
Olipa haapa haaraniekka,
|
|
|
469 |
kasvoi pellon pientarella.
|
|
|
470 |
Tuon murha murenti poikki,
|
|
|
471 |
kaikki kahtia hajotti;
|
|
|
472 |
voiti niillä voitehilla,
|
|
|
473 |
katsoi niillä katsehilla.
|
|
|
474 |
Itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
475 |
"Kun lie näissä voitehissa
|
|
|
476 |
vian päälle vietävätä,
|
|
|
477 |
vammoille valettavata,
|
|
|
478 |
haapa, yhtehen paratkos
|
|
|
479 |
ehommaksi entistäsi!"
|
|
|
480 |
Haapa yhtehen parani
|
|
|
481 |
ehommaksi entistänsä,
|
|
|
482 |
kasvoi päältä kaunihiksi,
|
|
|
483 |
alta aivan terveheksi.
|
|
|
484 |
Siitä koitti voitehia,
|
|
|
485 |
katselevi katsehia,
|
|
|
486 |
koitteli kiven koloihin,
|
|
|
487 |
paasien pakahtumihin:
|
|
|
488 |
jo kivet kivihin tarttui,
|
|
|
489 |
paaet paatehen rupesi.
|
|
|
490 |
Tuli poikanen pajasta
|
|
|
491 |
tekemästä voitehia,
|
|
|
492 |
rasvoja rakentamasta;
|
|
|
493 |
ne työnti ukon kätehen:
|
|
|
494 |
"Siin' on voitehet vakaiset,
|
|
|
495 |
katsehet alinomaiset,
|
|
|
496 |
vaikka vuoret voitelisit,
|
|
|
497 |
kaikki kalliot yheksi."
|
|
|
498 |
Koki ukko kielellänsä,
|
|
|
499 |
maistoi suullansa sulalla,
|
|
|
500 |
tunsi katsehet hyviksi,
|
|
|
501 |
voitehet vaka'isiksi.
|
|
|
502 |
Siitä voiti Väinämöistä,
|
|
|
503 |
pahoin-tullutta paranti,
|
|
|
504 |
voiti alta, voiti päältä,
|
|
|
505 |
kerta keskeä sivalti.
|
|
|
506 |
Sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
507 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
508 |
"En liiku omin lihoini,
|
|
|
509 |
liikun Luojani lihoilla,
|
|
|
510 |
en väiky omin väkini,
|
|
|
511 |
väikyn väellä kaikkivallan,
|
|
|
512 |
en puhu omalla suulla,
|
|
|
513 |
puhelen Jumalan suulla.
|
|
|
514 |
Josp' on mulla suu suloinen,
|
|
|
515 |
suloisempi suu Jumalan,
|
|
|
516 |
jospa on kaunoinen käteni,
|
|
|
517 |
käsi Luojan kaunihimpi."
|
|
|
518 |
Kun oli voie päälle pantu,
|
|
|
519 |
nuot on katsehet vakaiset,
|
|
|
520 |
murti se puolipyörryksihin,
|
|
|
521 |
Väinämöisen väännyksihin:
|
|
|
522 |
lyökse sinne, lyökse tänne,
|
|
|
523 |
vaan ei löytänyt lepoa.
|
|
|
524 |
Niin ukko kipuja kiisti,
|
|
|
525 |
työnti tuosta tuskapäitä
|
|
|
526 |
keskelle Kipumäkeä,
|
|
|
527 |
Kipuvuoren kukkulalle
|
|
|
528 |
kiviä kivistämähän,
|
|
|
529 |
paasia pakottamahan.
|
|
|
530 |
Tukun silkkiä sivalti,
|
|
|
531 |
senpä leikkeli levyiksi,
|
|
|
532 |
senp' on katkoi kappaleiksi,
|
|
|
533 |
sitehiksi suoritteli.
|
|
|
534 |
Sitoi niillä silkillänsä,
|
|
|
535 |
kapaloivi kaunoisilla
|
|
|
536 |
polvea pojan pätöisen,
|
|
|
537 |
varpahia Väinämöisen.
|
|
|
538 |
Sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
539 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
540 |
"Siteheksi Luojan silkki,
|
|
|
541 |
Luojan kaapu katteheksi
|
|
|
542 |
tälle polvelle hyvälle,
|
|
|
543 |
vakaisille varpahille!
|
|
|
544 |
Katso nyt, kaunoinen Jumala,
|
|
|
545 |
varjele, vakainen Luoja,
|
|
|
546 |
jottei vietäisi vioille,
|
|
|
547 |
vammoille veällettäisi!"
|
|
|
548 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
549 |
jo tunsi avun totisen.
|
|
|
550 |
Pian pääsi terveheksi;
|
|
|
551 |
liha kasvoi kaunihiksi,
|
|
|
552 |
alta aivan terveheksi,
|
|
|
553 |
keskeä kivuttomaksi,
|
|
|
554 |
vieriltä viattomaksi,
|
|
|
555 |
päältä päärmehettömäksi,
|
|
|
556 |
ehommaksi entistänsä,
|
|
|
557 |
paremmaksi tuonoistansa.
|
|
|
558 |
Jo nyt jaksoi jalka käyä,
|
|
|
559 |
polvi polkea kykeni;
|
|
|
560 |
ei nuuru nimeksikänä
|
|
|
561 |
vaikerra vähäistäkänä.
|
|
|
562 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
563 |
siirti silmänsä ylemmä,
|
|
|
564 |
katsahtavi kaunihisti
|
|
|
565 |
päälle pään on taivosehen;
|
|
|
566 |
sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
567 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
568 |
"Tuoltapa aina armot käyvät,
|
|
|
569 |
turvat tuttavat tulevat
|
|
|
570 |
ylähältä taivahasta,
|
|
|
571 |
luota Luojan kaikkivallan.
|
|
|
572 |
"Ole nyt kiitetty, Jumala,
|
|
|
573 |
ylistetty, Luoja, yksin,
|
|
|
574 |
kun annoit avun minulle,
|
|
|
575 |
tuotit turvan tuttavasti
|
|
|
576 |
noissa tuskissa kovissa,
|
|
|
577 |
terän rauan raatamissa!"
|
|
|
578 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
579 |
vielä tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
580 |
"Elkätte, etinen kansa,
|
|
|
581 |
kansa vasta kasvavainen,
|
|
|
582 |
veikaten venettä tehkö,
|
|
|
583 |
uhkaellen kaartakana!
|
|
|
584 |
Jumalass' on juoksun määrä,
|
|
|
585 |
Luojassa lopun asetus,
|
|
|
586 |
ei uron osoannassa,
|
|
|
587 |
vallassa väkevänkänä."
|
|
|
| |
|