| |
Kolmasneljättä runo
|
|
|
2 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
3 |
otti konttihin evästä,
|
|
|
4 |
ajoi lehmät suota myöten,
|
|
|
5 |
itse kangasta kapusi.
|
|
|
6 |
Sanan virkki vierressänsä,
|
|
|
7 |
kertoeli käyessänsä:
|
|
|
8 |
"Voi minä poloinen poika,
|
|
|
9 |
voi poika polon-alainen!
|
|
|
10 |
Jo minä johonki jou'uin,
|
|
|
11 |
jou'uin joutavan jälille,
|
|
|
12 |
härän hännän paimeneksi,
|
|
|
13 |
vasikkojen vaalijaksi,
|
|
|
14 |
joka suon on sotkijaksi,
|
|
|
15 |
maan pahan matelijaksi!"
|
|
|
16 |
Istui maahan mättähälle,
|
|
|
17 |
päätyi päivän rintehesen.
|
|
|
18 |
Siinä virkki virsissänsä,
|
|
|
19 |
lauluissansa noin lateli:
|
|
|
20 |
"Paistapa, Jumalan päivä,
|
|
|
21 |
Herran kehrä, hellittele
|
|
|
22 |
sepon karjan kaitsijalle,
|
|
|
23 |
poloiselle paimenelle,
|
|
|
24 |
elä Ilmarin tuville,
|
|
|
25 |
emännällen ensinkänä!
|
|
|
26 |
Emäntä hyvin elävi,
|
|
|
27 |
vehnäsiä viiltelevi,
|
|
|
28 |
piirosia pistelevi,
|
|
|
29 |
voita päälle vuolaisevi.
|
|
|
30 |
Paimen parka kuivan leivän,
|
|
|
31 |
kuivan kuoren kurskuttavi,
|
|
|
32 |
kauraisen kavertelevi,
|
|
|
33 |
lemettisen leikkoavi,
|
|
|
34 |
olkisen ojentelevi,
|
|
|
35 |
petäjäisen peiputtavi,
|
|
|
36 |
veen lipillä luikkoavi
|
|
|
37 |
märän mättähän nenästä.
|
|
|
38 |
"Mene, päivä, viere, vehnä,
|
|
|
39 |
alene, Jumalan aika!
|
|
|
40 |
Kule, päivä, kuusikolle,
|
|
|
41 |
viere, vehnä, vitsikölle,
|
|
|
42 |
karkoa katajikolle,
|
|
|
43 |
lennä leppien tasalle!
|
|
|
44 |
Päästä paimenta kotihin
|
|
|
45 |
voivatia vuolemahan,
|
|
|
46 |
rieskoa repäisemähän,
|
|
|
47 |
kakkaroita kaivamahan!"
|
|
|
48 |
Silloin Ilmarin emäntä,
|
|
|
49 |
paimenen pajattaessa,
|
|
|
50 |
Kullervoisen kukkuessa,
|
|
|
51 |
jo oli vuollut voivatinsa,
|
|
|
52 |
itse rieskansa reväisnyt,
|
|
|
53 |
kakkaransa kaivaellut;
|
|
|
54 |
keittänyt vetisen vellin,
|
|
|
55 |
kylmän kaalin Kullervolle,
|
|
|
56 |
jos' oli rakki rasvan syönyt,
|
|
|
57 |
Musti murkinan pitänyt,
|
|
|
58 |
Merkki syönyt mielin määrin,
|
|
|
59 |
Halli haukannut halunsa.
|
|
|
60 |
Lintunen lehosta lauloi,
|
|
|
61 |
pieni lintu pensahasta:
|
|
|
62 |
"Jos oisi aika orjan syöä,
|
|
|
63 |
isottoman illastella."
|
|
|
64 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
65 |
katsoi pitkän päivän päälle.
|
|
|
66 |
Itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
67 |
"Jo nyt on aika atrioia,
|
|
|
68 |
aika ruoalle ruveta,
|
|
|
69 |
evähiä etsiskellä."
|
|
|
70 |
Ajoi lehmänsä levolle,
|
|
|
71 |
karjan maata kankahalle;
|
|
|
72 |
itse istui mättähälle,
|
|
|
73 |
vihannalle turpehelle.
|
|
|
74 |
Laski laukkunsa selästä,
|
|
|
75 |
otti leivän laukustansa,
|
|
|
76 |
katselevi, kääntelevi.
|
|
|
77 |
Tuosta tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
78 |
"Moni on kakku päältä kaunis,
|
|
|
79 |
kuorelta kovin sileä,
|
|
|
80 |
vaan on silkkoa sisässä,
|
|
|
81 |
akanoita alla kuoren."
|
|
|
82 |
Veti veitsensä tupesta
|
|
|
83 |
leivän leikkaellaksensa:
|
|
|
84 |
veitsi vierähti kivehen,
|
|
|
85 |
kasahutti kalliohon;
|
|
|
86 |
terä vieri veitsosesta,
|
|
|
87 |
katkesi kurauksuesta.
|
|
|
88 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
89 |
katselevi veitsyttänsä,
|
|
|
90 |
itse päätyi itkemähän.
|
|
|
91 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
92 |
"Yks' oli veitsi veikkoutta,
|
|
|
93 |
yksi rauta rakkautta,
|
|
|
94 |
isän saamoa eloa,
|
|
|
95 |
vanhemman varustamata;
|
|
|
96 |
senki katkaisin kivehen,
|
|
|
97 |
karahutin kalliohon,
|
|
|
98 |
leipähän pahan emännän,
|
|
|
99 |
pahan vaimon paistamahan!
|
|
|
100 |
"Millä nyt maksan naisen naurun,
|
|
|
101 |
naisen naurun, piian pilkan,
|
|
|
102 |
akan ilkeän evähät,
|
|
|
103 |
pahan porton paistannaiset?"
|
|
|
104 |
Varis vaakkui varvikosta,
|
|
|
105 |
varis vaakkui, korppi koikkui:
|
|
|
106 |
"Oi on kurja kullansolki,
|
|
|
107 |
ainoa Kalervon poika!
|
|
|
108 |
Mit' olet mielellä pahalla,
|
|
|
109 |
syämellä synkeällä?
|
|
|
110 |
Ota vitsa viiakosta,
|
|
|
111 |
koivu korven notkelmosta,
|
|
|
112 |
aja suolle sontareiet,
|
|
|
113 |
lehmät liejuhun levitä
|
|
|
114 |
puolen suurille susille,
|
|
|
115 |
toisen korven kontioille!
|
|
|
116 |
"Kaikoa suet kokohon,
|
|
|
117 |
karhut kaikki katrahasen!
|
|
|
118 |
Suet pistä Pienikiksi,
|
|
|
119 |
karhut Kyytäksi kyhäise,
|
|
|
120 |
aja karjana kotihin,
|
|
|
121 |
kirjavana kartanolle!
|
|
|
122 |
Sillä maksat naisen naurun,
|
|
|
123 |
pahan vaimon parjaukset."
|
|
|
124 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
125 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
126 |
"Malta, malta, hiien huora!
|
|
|
127 |
Jos itken isoni veistä,
|
|
|
128 |
vielä itkenet itseki,
|
|
|
129 |
itket lypsylehmiäsi."
|
|
|
130 |
Otti vitsan viiakosta,
|
|
|
131 |
katajaisen karjanruoskan;
|
|
|
132 |
sorti suohon lehmäkarjan,
|
|
|
133 |
härät murtohon murenti
|
|
|
134 |
puoliksi susien syöä,
|
|
|
135 |
puolen korven kontioille.
|
|
|
136 |
Suet lausui lehmäsiksi,
|
|
|
137 |
karhut karjaksi rakenti,
|
|
|
138 |
minkä pisti Pienikiksi,
|
|
|
139 |
kunka Kyytäksi kyhäisi.
|
|
|
140 |
Lonkui päivä lounahasen,
|
|
|
141 |
kiertyi keski-illoillensa,
|
|
|
142 |
kulki kuusikon tasalle,
|
|
|
143 |
lenti lehmäslypsykselle.
|
|
|
144 |
Tuo pahainen paimen raiska,
|
|
|
145 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
146 |
ajoi kontiot kotihin,
|
|
|
147 |
susikarjan kartanolle.
|
|
|
148 |
Vielä neuvoi karhujansa,
|
|
|
149 |
susillensa suin puheli:
|
|
|
150 |
"Repäise emännän reisi,
|
|
|
151 |
pure puoli pohkeata,
|
|
|
152 |
kun tulevi katsomahan,
|
|
|
153 |
lyykistäikse lypsämähän!"
|
|
|
154 |
Teki luikun lehmän luista,
|
|
|
155 |
härän sarvesta helinän,
|
|
|
156 |
torven Tuomikin jalasta,
|
|
|
157 |
pillin Kirjon kinterestä.
|
|
|
158 |
Lujahutti luikullansa,
|
|
|
159 |
toitahutti torvellansa
|
|
|
160 |
kolmasti kotimäellä,
|
|
|
161 |
kuuesti kujosten suussa.
|
|
|
162 |
Tuop' on Ilmarin emäntä,
|
|
|
163 |
sepon akka, selvä nainen,
|
|
|
164 |
viikon maiotta viruvi,
|
|
|
165 |
kesävoitta kellettävi.
|
|
|
166 |
Kuuli suolta soittamisen,
|
|
|
167 |
kajahuksen kankahalta.
|
|
|
168 |
Sanovi sanalla tuolla,
|
|
|
169 |
lausui tuolla lausehella:
|
|
|
170 |
"Ole kiitetty, Jumala!
|
|
|
171 |
Torvi soipi, karja saapi!
|
|
|
172 |
Mist' on orja sarven saanut,
|
|
|
173 |
torven raataja tavannut,
|
|
|
174 |
kun tuo soitelleen tulevi,
|
|
|
175 |
toitatellen torvettavi,
|
|
|
176 |
puhki korvani puhuvi,
|
|
|
177 |
läpi pääni läylentävi?"
|
|
|
178 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
179 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
180 |
"Suolt' on orja sarven saanut,
|
|
|
181 |
tuonut torven liettehestä.
|
|
|
182 |
Jo nyt on karjasi kujalla,
|
|
|
183 |
lehmät lääväpellon päässä;
|
|
|
184 |
saaospa savun panohon,
|
|
|
185 |
käyös lehmät lypsämähän!"
|
|
|
186 |
Sepä Ilmarin emäntä
|
|
|
187 |
käski muorin lypsämähän:
|
|
|
188 |
"Käypä, muori, lypsämähän,
|
|
|
189 |
raavahat rakentamahan!
|
|
|
190 |
Enpä itse ennättäisi
|
|
|
191 |
taikinan alustehelta."
|
|
|
192 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
193 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
194 |
"Ainapa hyvät emännät,
|
|
|
195 |
taitavat taloiset vaimot
|
|
|
196 |
itse ennen lehmät lypsi,
|
|
|
197 |
itse raavahat rakenti."
|
|
|
198 |
Siitä Ilmarin emäntä
|
|
|
199 |
sai itse savupanolle,
|
|
|
200 |
tuosta lypsylle tulevi.
|
|
|
201 |
Katsoi kerran karjoansa,
|
|
|
202 |
silmäeli siivatoita;
|
|
|
203 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
204 |
"Karja on kaunihin näköinen,
|
|
|
205 |
siivatat sileäkarvat,
|
|
|
206 |
kaikki ilveksen iholla,
|
|
|
207 |
metsän uuhen untuvalla,
|
|
|
208 |
tuntuvilla tummelilla,
|
|
|
209 |
nännillä näpähyvillä."
|
|
|
210 |
Lyhmistihe lypsämähän,
|
|
|
211 |
heittihe heruttamahan.
|
|
|
212 |
Veti kerran, tuosta toisen,
|
|
|
213 |
kohta kolmatta yritti:
|
|
|
214 |
susi päälle suimastaikse,
|
|
|
215 |
karhu päälle kuopaiseikse.
|
|
|
216 |
Susi suun revittelevi,
|
|
|
217 |
karhu kiskoi kinttusuonet,
|
|
|
218 |
puri puolen pohkeata,
|
|
|
219 |
katkoi kannan sääriluusta.
|
|
|
220 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
221 |
sillä kosti piian pilkan,
|
|
|
222 |
piian pilkan, naisen naurun,
|
|
|
223 |
pahan vaimon palkan maksoi.
|
|
|
224 |
Ilmarin iso emäntä
|
|
|
225 |
itse loihe itkemähän,
|
|
|
226 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
227 |
"Pahoin teit sä, paimo parka!
|
|
|
228 |
Ajoit kontiot kotihin,
|
|
|
229 |
suet suurille pihoille!"
|
|
|
230 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
231 |
tuopa tuohon vastaeli:
|
|
|
232 |
"Pahoin tein mä, paimen parka,
|
|
|
233 |
et hyvin, emäntä parka!
|
|
|
234 |
Leivoit sie kivisen leivän,
|
|
|
235 |
kakun paistoit kallioisen:
|
|
|
236 |
ve'in veitseni kivehen,
|
|
|
237 |
karahutin kalliohon
|
|
|
238 |
- ainoan isoni veitsen,
|
|
|
239 |
sukukuntani kuraksen!"
|
|
|
240 |
Sanoi Ilmarin emäntä:
|
|
|
241 |
"Oi sie paimo, armas paimo!
|
|
|
242 |
Myöstytäpä miettehesi,
|
|
|
243 |
perin lausu lausehesi,
|
|
|
244 |
päästä suen suutehista,
|
|
|
245 |
karhun kynnestä kavista!
|
|
|
246 |
Mie sun paioilla parannan,
|
|
|
247 |
kaatioilla kaunistelen,
|
|
|
248 |
syötän voilla, vehnäsillä,
|
|
|
249 |
juotan rieskamaitosilla;
|
|
|
250 |
vuoen syötän raatamatta,
|
|
|
251 |
toisen työlle työntämättä.
|
|
|
252 |
"Kun et jou'u päästämähän,
|
|
|
253 |
käy pian kerittämähän,
|
|
|
254 |
kohta kaaun kuolijaksi,
|
|
|
255 |
muutun mullan muotoiseksi."
|
|
|
256 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
257 |
sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
258 |
"Kun on kuollet, kuolkosipa,
|
|
|
259 |
kaotkosi, kun kaonnet!
|
|
|
260 |
Sija on maassa mennehillä,
|
|
|
261 |
kalmassa kaonnehilla,
|
|
|
262 |
maata mahtavaisimmanki,
|
|
|
263 |
leve'immänki levätä."
|
|
|
264 |
Sanoi Ilmarin emäntä:
|
|
|
265 |
"Oi Ukko, ylijumala!
|
|
|
266 |
Jou'uttele jousi suuri,
|
|
|
267 |
katso kaaresi parahin,
|
|
|
268 |
pane vaskinen vasama
|
|
|
269 |
tuon tulisen jousen päälle!
|
|
|
270 |
Työnnytä tulinen nuoli,
|
|
|
271 |
ammu vaskinen vasama,
|
|
|
272 |
ammu kautta kainaloien,
|
|
|
273 |
halki hartiolihojen:
|
|
|
274 |
kaa'a tuo Kalervon poika,
|
|
|
275 |
ammu kurja kuolijaksi
|
|
|
276 |
nuolella teräsnenällä,
|
|
|
277 |
vasamalla vaskisella!"
|
|
|
278 |
Kullervo, Kalervon poika,
|
|
|
279 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
280 |
"Oi Ukko, ylijumala!
|
|
|
281 |
Elä sie minua ammu!
|
|
|
282 |
Ammu Ilmarin emäntä,
|
|
|
283 |
kaota katala nainen
|
|
|
284 |
siirtymättänsä sijalta,
|
|
|
285 |
kulkematta kunnekana!"
|
|
|
286 |
Siitä Ilmarin emäntä,
|
|
|
287 |
tuo tarkan takojan nainen,
|
|
|
288 |
vieri kohta kuolijaksi,
|
|
|
289 |
kaatui kattilanoeksi
|
|
|
290 |
oman pirttinsä pihalle,
|
|
|
291 |
kape'ille kartanoille.
|
|
|
292 |
Se oli meno nuoren naisen,
|
|
|
293 |
kanssa kaunihin emännän,
|
|
|
294 |
jot' oli viikon valvateltu,
|
|
|
295 |
vuosin kuusin kuulusteltu
|
|
|
296 |
Ilmarin iki-iloksi,
|
|
|
297 |
sepon kuulun kunniaksi.
|
|
|
| |
|