| |
Toinen runo
|
|
|
|
2 |
Nousi siitä Väinämöinen
|
|
|
|
3 |
jalan kahen kankahalle
|
|
|
|
4 |
saarehen selällisehen,
|
|
|
|
5 |
manterehen puuttomahan.
|
|
|
|
6 |
Viipyi siitä vuotta monta,
|
|
|
|
7 |
aina eellehen eleli
|
|
|
|
8 |
saaressa sanattomassa,
|
|
|
|
9 |
manteressa puuttomassa.
|
|
|
|
10 |
Arvelee, ajattelevi,
|
|
|
|
11 |
pitkin päätänsä pitävi:
|
|
|
|
12 |
kenpä maita kylvämähän,
|
|
|
|
13 |
toukoja tihittämähän?
|
|
|
|
14 |
Pellervoinen, pellon poika,
|
|
|
|
15 |
Sampsa poika pikkarainen,
|
|
|
|
16 |
sep' on maita kylvämähän,
|
|
|
|
17 |
toukoja tihittämähän!
|
|
|
|
18 |
Kylvi maita kyyhätteli,
|
|
|
|
19 |
kylvi maita, kylvi soita,
|
|
|
|
20 |
kylvi auhtoja ahoja,
|
|
|
|
21 |
panettavi paasikoita.
|
|
|
|
22 |
Mäet kylvi männiköiksi,
|
|
|
|
23 |
kummut kylvi kuusikoiksi,
|
|
|
|
24 |
kankahat kanervikoiksi,
|
|
|
|
25 |
notkot nuoriksi vesoiksi.
|
|
|
|
26 |
Noromaille koivut kylvi,
|
|
|
|
27 |
lepät maille leyhke'ille,
|
|
|
|
28 |
tuomet kylvi tuorehille,
|
|
|
|
29 |
raiat maille raikkahille,
|
|
|
|
30 |
pihlajat pyhille maille,
|
|
|
|
31 |
pajut maille paisuville,
|
|
|
|
32 |
katajat karuille maille,
|
|
|
|
33 |
tammet virran vieremille.
|
|
|
|
34 |
Läksi puut ylenemähän,
|
|
|
|
35 |
vesat nuoret nousemahan.
|
|
|
|
36 |
Kasvoi kuuset kukkalatvat,
|
|
|
|
37 |
lautui lakkapäät petäjät.
|
|
|
|
38 |
Nousi koivupuut noroilla,
|
|
|
|
39 |
lepät mailla leyhke'illä,
|
|
|
|
40 |
tuomet mailla tuorehilla,
|
|
|
|
41 |
katajat karuilla mailla,
|
|
|
|
42 |
katajahan kaunis marja,
|
|
|
|
43 |
tuomehen hyvä he'elmä.
|
|
|
|
44 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
45 |
kävi tuota katsomahan
|
|
|
|
46 |
Sampsan siemenen aloa,
|
|
|
|
47 |
Pellervoisen kylvämiä.
|
|
|
|
48 |
Näki puut ylenneheksi,
|
|
|
|
49 |
vesat nuoret nousneheksi;
|
|
|
|
50 |
yks' on tammi taimimatta,
|
|
|
|
51 |
juurtumatta puu Jumalan.
|
|
|
|
52 |
Heitti herjan valloillensa,
|
|
|
|
53 |
olevillen onnillensa;
|
|
|
|
54 |
vuotti vielä yötä kolme,
|
|
|
|
55 |
saman verran päiviäki.
|
|
|
|
56 |
Kävi siitä katsomahan
|
|
|
|
57 |
viikon päästä viimeistäki:
|
|
|
|
58 |
ei ole tammi kasvanunna,
|
|
|
|
59 |
juurtununna puu Jumalan.
|
|
|
|
60 |
Niin näkevi neljä neittä,
|
|
|
|
61 |
viisi veen on morsianta.
|
|
|
|
62 |
Ne oli nurmen niitännässä,
|
|
|
|
63 |
kastekorren katkonnassa
|
|
|
|
64 |
nenässä utuisen niemen,
|
|
|
|
65 |
päässä saaren terhenisen;
|
|
|
|
66 |
mink' on niitti, sen haravoi,
|
|
|
|
67 |
kaikki karhille veteli.
|
|
|
|
68 |
Tulipa merestä Tursas,
|
|
|
|
69 |
uros aalloista yleni.
|
|
|
|
70 |
Tunki heinäset tulehen,
|
|
|
|
71 |
ilmivalkean väkehen;
|
|
|
|
72 |
ne kaikki poroksi poltti,
|
|
|
|
73 |
kypeniksi kyyetteli.
|
|
|
|
74 |
Tuli tuhkia läjänen,
|
|
|
|
75 |
koko kuivia poroja.
|
|
|
|
76 |
Saip' on siihen lemmen lehti,
|
|
|
|
77 |
lemmen lehti, tammen terho,
|
|
|
|
78 |
josta kasvoi kaunis taimi,
|
|
|
|
79 |
yleni vihanta virpi;
|
|
|
|
80 |
nousi maasta mansikkaisna,
|
|
|
|
81 |
kasvoi kaksihaarukkaisna.
|
|
|
|
82 |
Ojenteli oksiansa,
|
|
|
|
83 |
levitteli lehviänsä.
|
|
|
|
84 |
Latva täytti taivahalle,
|
|
|
|
85 |
lehvät ilmoille levisi:
|
|
|
|
86 |
piätti pilvet juoksemasta,
|
|
|
|
87 |
hattarat hasertamasta,
|
|
|
|
88 |
päivän peitti paistamasta,
|
|
|
|
89 |
kuuhuen kumottamasta.
|
|
|
|
90 |
Silloin vanha Väinämöinen
|
|
|
|
91 |
arvelee, ajattelevi:
|
|
|
|
92 |
oisko tammen taittajata,
|
|
|
|
93 |
puun sorean sortajata?
|
|
|
|
94 |
Ikävä inehmon olla,
|
|
|
|
95 |
kamala kalojen uia
|
|
|
|
96 |
ilman päivän paistamatta,
|
|
|
|
97 |
kuuhuen kumottamatta.
|
|
|
|
98 |
Ei ole sitä urosta
|
|
|
|
99 |
eikä miestä urheata,
|
|
|
|
100 |
joka taisi tammen kaata,
|
|
|
|
101 |
satalatvan langettoa.
|
|
|
|
102 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
103 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
104 |
"Kave äiti, kantajani,
|
|
|
|
105 |
luonnotar, ylentäjäni!
|
|
|
|
106 |
Laitapa ve'en väkeä
|
|
|
|
107 |
- veessä on väkeä paljo -
|
|
|
|
108 |
tämä tammi taittamahan,
|
|
|
|
109 |
puu paha hävittämähän
|
|
|
|
110 |
eestä päivän paistavaisen,
|
|
|
|
111 |
tieltä kuun kumottavaisen!"
|
|
|
|
112 |
Nousipa merestä miesi,
|
|
|
|
113 |
uros aallosta yleni.
|
|
|
|
114 |
Ei tuo ollut suuren suuri
|
|
|
|
115 |
eikä aivan pienen pieni:
|
|
|
|
116 |
miehen peukalon pituinen,
|
|
|
|
117 |
vaimon vaaksan korkeuinen.
|
|
|
|
118 |
Vaski- oli hattu hartioilla,
|
|
|
|
119 |
vaskisaappahat jalassa,
|
|
|
|
120 |
vaskikintahat käessä,
|
|
|
|
121 |
vaskikirjat kintahissa,
|
|
|
|
122 |
vaskivyöhyt vyölle vyötty,
|
|
|
|
123 |
vaskikirves vyön takana:
|
|
|
|
124 |
varsi peukalon pituinen,
|
|
|
|
125 |
terä kynnen korkeuinen.
|
|
|
|
126 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
127 |
arvelee, ajattelevi:
|
|
|
|
128 |
on miesi näkemiänsä,
|
|
|
|
129 |
uros silmänluontiansa,
|
|
|
|
130 |
pystyn peukalon pituinen,
|
|
|
|
131 |
härän kynnen korkunainen!
|
|
|
|
132 |
Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
|
133 |
itse lausui, noin nimesi:
|
|
|
|
134 |
"Mi sinä olet miehiäsi,
|
|
|
|
135 |
ku, kurja, urohiasi?
|
|
|
|
136 |
Vähän kuollutta parempi,
|
|
|
|
137 |
katonutta kaunihimpi!"
|
|
|
|
138 |
Sanoi pikku mies merestä,
|
|
|
|
139 |
uros aallon vastaeli:
|
|
|
|
140 |
"Olen mie mokoma miesi,
|
|
|
|
141 |
uros pieni, veen väkeä.
|
|
|
|
142 |
Tulin tammen taittamahan,
|
|
|
|
143 |
puun murskan murentamahan."
|
|
|
|
144 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
145 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
146 |
"Ei liene sinua luotu,
|
|
|
|
147 |
eipä luotu eikä suotu
|
|
|
|
148 |
ison tammen taittajaksi,
|
|
|
|
149 |
puun kamalan kaatajaksi."
|
|
|
|
150 |
Sai toki sanoneheksi;
|
|
|
|
151 |
katsahtavi vielä kerran:
|
|
|
|
152 |
näki miehen muuttunehen,
|
|
|
|
153 |
uuistunehen urohon!
|
|
|
|
154 |
Jalka maassa teutaroivi,
|
|
|
|
155 |
päähyt pilviä pitävi;
|
|
|
|
156 |
parta on eessä polven päällä,
|
|
|
|
157 |
hivus kannoilla takana;
|
|
|
|
158 |
syltä oli silmien välitse,
|
|
|
|
159 |
syltä housut lahkehesta,
|
|
|
|
160 |
puoltatoista polven päästä,
|
|
|
|
161 |
kahta kaation rajasta.
|
|
|
|
162 |
Hivelevi kirvestänsä,
|
|
|
|
163 |
tahkaisi tasatereä
|
|
|
|
164 |
kuutehen kovasimehen,
|
|
|
|
165 |
seitsemähän sieran päähän.
|
|
|
|
166 |
Astua lykyttelevi,
|
|
|
|
167 |
käyä kulleroittelevi
|
|
|
|
168 |
lave'illa lahkehilla,
|
|
|
|
169 |
leve'illä liehuimilla.
|
|
|
|
170 |
Astui kerran keikahutti
|
|
|
|
171 |
hienoiselle hietikolle,
|
|
|
|
172 |
astui toisen torkahutti
|
|
|
|
173 |
maalle maksankarvaiselle,
|
|
|
|
174 |
kolmannenki koikahutti
|
|
|
|
175 |
juurelle tulisen tammen.
|
|
|
|
176 |
Iski puuta kirvehellä,
|
|
|
|
177 |
tarpaisi tasaterällä.
|
|
|
|
178 |
Iski kerran, iski toisen,
|
|
|
|
179 |
kohta kolmannen yritti;
|
|
|
|
180 |
tuli tuiski kirvehestä,
|
|
|
|
181 |
panu tammesta pakeni:
|
|
|
|
182 |
tahtoi tammi kallistua,
|
|
|
|
183 |
lysmyä rutimoraita.
|
|
|
|
184 |
Niin kerralla kolmannella
|
|
|
|
185 |
jopa taisi tammen kaata,
|
|
|
|
186 |
ruhtoa rutimoraian,
|
|
|
|
187 |
satalatvan lasketella.
|
|
|
|
188 |
Tyven työnnytti itähän,
|
|
|
|
189 |
latvan laski luotehesen,
|
|
|
|
190 |
lehvät suurehen suvehen,
|
|
|
|
191 |
oksat puolin pohjosehen.
|
|
|
|
192 |
Kenpä siitä oksan otti,
|
|
|
|
193 |
se otti ikuisen onnen;
|
|
|
|
194 |
kenpä siitä latvan taittoi,
|
|
|
|
195 |
se taittoi ikuisen taian;
|
|
|
|
196 |
kenpä lehvän leikkaeli,
|
|
|
|
197 |
se leikkoi ikuisen lemmen.
|
|
|
|
198 |
Mi oli lastuja pirannut,
|
|
|
|
199 |
pälähellyt pälkäreitä
|
|
|
|
200 |
selvälle meren selälle,
|
|
|
|
201 |
lake'ille lainehille,
|
|
|
|
202 |
noita tuuli tuuitteli,
|
|
|
|
203 |
meren läikkä läikytteli
|
|
|
|
204 |
venosina veen selällä,
|
|
|
|
205 |
laivasina lainehilla.
|
|
|
|
206 |
Kantoi tuuli Pohjolahan.
|
|
|
|
207 |
Pohjan piika pikkarainen
|
|
|
|
208 |
huntujahan huuhtelevi,
|
|
|
|
209 |
virutteli vaattehia
|
|
|
|
210 |
rannalla vesikivellä
|
|
|
|
211 |
pitkän niemyen nenässä.
|
|
|
|
212 |
Näki lastun lainehilla;
|
|
|
|
213 |
tuon kokosi konttihinsa,
|
|
|
|
214 |
kantoi kontilla kotihin,
|
|
|
|
215 |
pitkäkielellä piha'an,
|
|
|
|
216 |
tehä noian nuoliansa,
|
|
|
|
217 |
ampujan asehiansa.
|
|
|
|
218 |
Kun oli tammi taittununna,
|
|
|
|
219 |
kaatununna puu katala,
|
|
|
|
220 |
pääsi päivät paistamahan,
|
|
|
|
221 |
pääsi kuut kumottamahan,
|
|
|
|
222 |
pilvet pitkin juoksemahan,
|
|
|
|
223 |
taivon kaaret kaartamahan
|
|
|
|
224 |
nenähän utuisen niemen,
|
|
|
|
225 |
päähän saaren terhenisen.
|
|
|
|
226 |
Siit' alkoi salot silota,
|
|
|
|
227 |
metsät mielin kasvaella,
|
|
|
|
228 |
lehti puuhun, ruoho maahan,
|
|
|
|
229 |
linnut puuhun laulamahan,
|
|
|
|
230 |
rastahat iloitsemahan,
|
|
|
|
231 |
käki päällä kukkumahan.
|
|
|
|
232 |
Kasvoi maahan marjanvarret,
|
|
|
|
233 |
kukat kultaiset keolle;
|
|
|
|
234 |
ruohot kasvoi kaikenlaiset,
|
|
|
|
235 |
monenmuotoiset sikesi.
|
|
|
|
236 |
Ohra on yksin nousematta,
|
|
|
|
237 |
touko kallis kasvamatta.
|
|
|
|
238 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
239 |
astuvi, ajattelevi
|
|
|
|
240 |
rannalla selän sinisen,
|
|
|
|
241 |
ve'en vankan vieremillä.
|
|
|
|
242 |
Löyti kuusia jyviä,
|
|
|
|
243 |
seitsemiä siemeniä
|
|
|
|
244 |
rannalta merelliseltä,
|
|
|
|
245 |
hienoiselta hietiköltä;
|
|
|
|
246 |
kätki nää'än nahkasehen,
|
|
|
|
247 |
koipehen kesäoravan.
|
|
|
|
248 |
Läksi maata kylvämähän,
|
|
|
|
249 |
siementä sirottamahan
|
|
|
|
250 |
vierehen Kalevan kaivon,
|
|
|
|
251 |
Osmon pellon penkerehen.
|
|
|
|
252 |
Tirskuipa tiainen puusta:
|
|
|
|
253 |
"Eipä nouse Osmon ohra,
|
|
|
|
254 |
ei kasva Kalevan kaura
|
|
|
|
255 |
ilman maan alistamatta,
|
|
|
|
256 |
ilman kasken kaatamatta,
|
|
|
|
257 |
tuon tulella polttamatta."
|
|
|
|
258 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
259 |
teetti kirvehen terävän.
|
|
|
|
260 |
Siitä kaatoi kasken suuren,
|
|
|
|
261 |
mahottoman maan alisti.
|
|
|
|
262 |
Kaikki sorti puut soreat;
|
|
|
|
263 |
yhen jätti koivahaisen
|
|
|
|
264 |
lintujen leposijaksi,
|
|
|
|
265 |
käkösen kukuntapuuksi.
|
|
|
|
266 |
Lenti kokko halki taivon,
|
|
|
|
267 |
lintunen ylitse ilman.
|
|
|
|
268 |
Tuli tuota katsomahan:
|
|
|
|
269 |
"Miksipä on tuo jätetty
|
|
|
|
270 |
koivahainen kaatamatta,
|
|
|
|
271 |
puu sorea sortamatta?"
|
|
|
|
272 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
273 |
"Siksipä on tuo jätetty:
|
|
|
|
274 |
lintujen lepeämiksi,
|
|
|
|
275 |
kokon ilman istumiksi."
|
|
|
|
276 |
Sanoi kokko, ilman lintu:
|
|
|
|
277 |
"Hyvinpä sinäki laait:
|
|
|
|
278 |
heitit koivun kasvamahan,
|
|
|
|
279 |
puun sorean seisomahan
|
|
|
|
280 |
linnuille lepeämiksi,
|
|
|
|
281 |
itselleni istumiksi."
|
|
|
|
282 |
Tulta iski ilman lintu,
|
|
|
|
283 |
valahutti valkeaista.
|
|
|
|
284 |
Pohjaistuuli kasken poltti,
|
|
|
|
285 |
koillinen kovin porotti:
|
|
|
|
286 |
poltti kaikki puut poroksi,
|
|
|
|
287 |
kypeniksi kyyetteli.
|
|
|
|
288 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
289 |
otti kuusia jyviä,
|
|
|
|
290 |
seitsemiä siemeniä
|
|
|
|
291 |
yhen nää'än nahkasesta,
|
|
|
|
292 |
koivesta kesäoravan,
|
|
|
|
293 |
kesäkärpän kämmenestä.
|
|
|
|
294 |
Läksi maata kylvämähän,
|
|
|
|
295 |
siementä sirottamahan.
|
|
|
|
296 |
Itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
297 |
"Minä kylvän kyyhättelen
|
|
|
|
298 |
Luojan sormien lomitse,
|
|
|
|
299 |
käen kautta kaikkivallan
|
|
|
|
300 |
tälle maalle kasvavalle,
|
|
|
|
301 |
ahollen ylenevälle.
|
|
|
|
302 |
"Akka manteren-alainen,
|
|
|
|
303 |
mannun eukko, maan emäntä!
|
|
|
|
304 |
Pane nyt turve tunkemahan,
|
|
|
|
305 |
maa väkevä vääntämähän!
|
|
|
|
306 |
Eip' on maa väkeä puutu
|
|
|
|
307 |
sinä ilmoisna ikänä,
|
|
|
|
308 |
kun lie armo antajista,
|
|
|
|
309 |
lupa luonnon tyttäristä.
|
|
|
|
310 |
"Nouse, maa, makoamasta,
|
|
|
|
311 |
Luojan nurmi, nukkumasta!
|
|
|
|
312 |
Pane korret korttumahan
|
|
|
|
313 |
sekä varret varttumahan!
|
|
|
|
314 |
Tuhansin neniä nosta,
|
|
|
|
315 |
saoin haaroja hajota
|
|
|
|
316 |
kynnöstäni, kylvöstäni,
|
|
|
|
317 |
varsin vaivani näöstä!
|
|
|
|
318 |
"Oi Ukko, ylijumala
|
|
|
|
319 |
tahi taatto taivahinen,
|
|
|
|
320 |
vallan pilvissä pitäjä,
|
|
|
|
321 |
hattarojen hallitsija!
|
|
|
|
322 |
Piä pilvissä keräjät,
|
|
|
|
323 |
sekehissä neuvot selvät!
|
|
|
|
324 |
Iätä iästä pilvi,
|
|
|
|
325 |
nosta lonka luotehesta,
|
|
|
|
326 |
toiset lännestä lähetä,
|
|
|
|
327 |
etelästä ennättele!
|
|
|
|
328 |
Vihmo vettä taivosesta,
|
|
|
|
329 |
mettä pilvistä pirota
|
|
|
|
330 |
orahille nouseville,
|
|
|
|
331 |
touoille tohiseville!"
|
|
|
|
332 |
Tuo Ukko, ylijumala,
|
|
|
|
333 |
taatto taivon valtiainen,
|
|
|
|
334 |
piti pilvissä keräjät,
|
|
|
|
335 |
sekehissä neuvot selvät.
|
|
|
|
336 |
Iätti iästä pilven,
|
|
|
|
337 |
nosti longan luotehesta,
|
|
|
|
338 |
toisen lännestä lähetti,
|
|
|
|
339 |
etelästä ennätteli;
|
|
|
|
340 |
syrjin yhtehen sysäsi,
|
|
|
|
341 |
lomituksin loukahutti.
|
|
|
|
342 |
Vihmoi vettä taivosesta,
|
|
|
|
343 |
mettä pilvistä pirotti
|
|
|
|
344 |
orahille kasvaville,
|
|
|
|
345 |
touoille tohiseville.
|
|
|
|
346 |
Nousipa oras okinen,
|
|
|
|
347 |
kannonkarvainen yleni
|
|
|
|
348 |
maasta pellon pehmeästä,
|
|
|
|
349 |
Väinämöisen raatamasta.
|
|
|
|
350 |
Jopa tuosta toisna päänä,
|
|
|
|
351 |
kahen, kolmen yön perästä,
|
|
|
|
352 |
viikon päästä viimeistäki
|
|
|
|
353 |
vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
354 |
kävi tuota katsomahan
|
|
|
|
355 |
kyntöänsä, kylvöänsä,
|
|
|
|
356 |
varsin vaivansa näköä:
|
|
|
|
357 |
kasvoi ohra mieltä myöten,
|
|
|
|
358 |
tähkät kuuella taholla,
|
|
|
|
359 |
korret kolmisolmuisena.
|
|
|
|
360 |
Siinä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
361 |
katseleikse, käänteleikse.
|
|
|
|
362 |
Niin tuli kevätkäkönen,
|
|
|
|
363 |
näki koivun kasvavaksi:
|
|
|
|
364 |
"Miksipä on tuo jätetty
|
|
|
|
365 |
koivahainen kaatamatta?"
|
|
|
|
366 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
367 |
"Siksipä on tuo jätetty
|
|
|
|
368 |
koivahainen kasvamahan:
|
|
|
|
369 |
sinulle kukuntapuuksi.
|
|
|
|
370 |
Siinä kukkuos, käkönen,
|
|
|
|
371 |
helkyttele, hietarinta,
|
|
|
|
372 |
hoiloa, hopearinta,
|
|
|
|
373 |
tinarinta, riukuttele!
|
|
|
|
374 |
Kuku illoin, kuku aamuin,
|
|
|
|
375 |
kerran keskipäivälläki,
|
|
|
|
376 |
ihanoiksi ilmojani,
|
|
|
|
377 |
mieluisiksi metsiäni,
|
|
|
|
378 |
rahaisiksi rantojani,
|
|
|
|
379 |
viljaisiksi vieriäni!"
|
|
|
| |
|