| |
Katarina Vepsäläisestä
|
|
|
2 |
000
|
|
|
3 |
Eipä ole aineen ilosta,
|
|
|
4 |
Josta nyt mielin laulella,
|
|
|
5 |
Kuoleman muisto murentaa
|
|
|
6 |
Ja mielen murheelliseks' saa.
|
|
|
7 |
000
|
|
|
8 |
Ihminen ruohon verrassa
|
|
|
9 |
Kuivuva kukka kedolla,
|
|
|
10 |
Kuin vähän ajan kukoistaa,
|
|
|
11 |
Ehtoolla turhaan raukeaa.
|
|
|
12 |
000
|
|
|
13 |
Eipä ole määrä vuorolla
|
|
|
14 |
Tain ihmisparan kuololla,
|
|
|
15 |
Ett' taitais' toista käskeä:
|
|
|
16 |
"Sinun on vuorosi lähteä."
|
|
|
17 |
000
|
|
|
18 |
Kyll' moni vanha harmaja
|
|
|
19 |
Sauvansa nojassa horjuva
|
|
|
20 |
Hämärät silmät nähdä saa,
|
|
|
21 |
Kuin lapsi multaan lasketaan.
|
|
|
22 |
000
|
|
|
23 |
Moni nuorukainen luulee kanss'
|
|
|
24 |
Vanhuuden ikään elaväns';
|
|
|
25 |
Kuin parhaallansa kukoistaa,
|
|
|
26 |
Niin täytyy muuttaa multahan.
|
|
|
27 |
000
|
|
|
28 |
Ei kuolemalla ole armoa
|
|
|
29 |
Eikä sure orpolapsia,
|
|
|
30 |
Vaan jättää heitä itkemään
|
|
|
31 |
Puutteihen ala ikävään.
|
|
|
32 |
000
|
|
|
33 |
Eipä surma lesken surua
|
|
|
34 |
Tottele kurjan itkusta,
|
|
|
35 |
Ilon aljetun äsköisen
|
|
|
36 |
Muuttaapi pian murheeseen.
|
|
|
37 |
000
|
|
|
38 |
Ei orpoin itkuu haikiaa,
|
|
|
39 |
Lesken valitust' vaikiaa,
|
|
|
40 |
On kuolo vieras verinen,
|
|
|
41 |
Kuin rakkaat saattaa erilleen.
|
|
|
42 |
000
|
|
|
43 |
Ei kunniata, arvoa
|
|
|
44 |
Taida se kalma katsella,
|
|
|
45 |
Taitoo eikää viisautta
|
|
|
46 |
Pidä hän suuressa luvussa.
|
|
|
47 |
000
|
|
|
48 |
Hän nuoren tapaa juoksussans',
|
|
|
49 |
Kuin peto ajaa saalistans',
|
|
|
50 |
Ennenkuin ehtoon ennättää,
|
|
|
51 |
Kuolleitten seuraan lennättää.
|
|
|
52 |
000
|
|
|
53 |
Se on kuin kulovalkia,
|
|
|
54 |
Edestäns' kaikki polttava,
|
|
|
55 |
Vesat ja kauniit kukkaiset
|
|
|
56 |
Tuhluvaksi kaikki tulevat.
|
|
|
57 |
000
|
|
|
58 |
Seisahda nuori matkamies
|
|
|
59 |
Ja anna Herran haltuun ties'.
|
|
|
60 |
Heitäpä silmäsi haudan pääll'
|
|
|
61 |
Näetkös Vepsäläisen siell' .
|
|
|
62 |
000
|
|
|
63 |
Tulitkos Kaisan tuntemaan,
|
|
|
64 |
Kuinka hän taisi vaeltaa,
|
|
|
65 |
Viisineljättä vuotta ajassa
|
|
|
66 |
Siunattu oli majassa.
|
|
|
67 |
000
|
|
|
68 |
Sen vaka ja taito elämä
|
|
|
69 |
Sulle, nuori, olkoon peilinä,
|
|
|
70 |
Ettäs sen menot näkisit,
|
|
|
71 |
Sen jälkeen kaikki tekisit.
|
|
|
72 |
000
|
|
|
73 |
Se Katariina vainaja
|
|
|
74 |
Orvoksi jäi jo lapsena
|
|
|
75 |
Sen hellän äidin helmahan,
|
|
|
76 |
Ei tiennyt isän armosta .
|
|
|
77 |
000
|
|
|
78 |
Hän kasvoi lesken kaulassa
|
|
|
79 |
Kuin kukka yrttitarhassa,
|
|
|
80 |
Viisauden, taidon pisarat
|
|
|
81 |
Päällensä aina tiukkuivat.
|
|
|
82 |
000
|
|
|
83 |
En Vepsäläisen vertaista
|
|
|
84 |
Opilta taida sanoa,
|
|
|
85 |
Ne suuret vapasukuiset
|
|
|
86 |
Tuskin vaan voitti koulitut.
|
|
|
87 |
000
|
|
|
88 |
Sen esivalta tunsi myös,
|
|
|
89 |
Ett' oli nätti käsityöss',
|
|
|
90 |
Kuin kunniamerkin lähetti
|
|
|
91 |
Muillenki vielä muistoksi.
|
|
|
92 |
000
|
|
|
93 |
Ei talonpojan säädyssä
|
|
|
94 |
Sen vertaa ole nähtynä,
|
|
|
95 |
Että taitais' ilman koulutta
|
|
|
96 |
Niin taitavaksi oppia.
|
|
|
97 |
000
|
|
|
98 |
Sen taito ja myös siveys
|
|
|
99 |
Monellen oli mielistys,
|
|
|
100 |
Että nuoruutensa ijällä
|
|
|
101 |
Nainuima oisit mielellään.
|
|
|
102 |
000
|
|
|
103 |
Hän oli neitsyt vakanen,
|
|
|
104 |
Ett' ei hän mennyt miehellen,
|
|
|
105 |
Oli kahdenneljättä vanha tai,
|
|
|
106 |
Herra Koulumestari sitten nai.
|
|
|
107 |
000
|
|
|
108 |
Kolm' vuotta Kastekrienin kanss'
|
|
|
109 |
Leppävirralla eli iloissans',
|
|
|
110 |
Kaksi lasta hän jo synnytti,
|
|
|
111 |
Herrassa nukkui vanhempi.
|
|
|
112 |
000
|
|
|
113 |
Viiden viikon vanhan tyttären
|
|
|
114 |
Nyt jälkeens' jätti Herrallen,
|
|
|
115 |
Nyt Petter Kastekreeni saa
|
|
|
116 |
Sen orvon kanssa kaivata.
|
|
|
117 |
000
|
|
|
118 |
Tästä nyt vainaan äiti myös
|
|
|
119 |
On rasitettu muori työss' ,
|
|
|
120 |
Kuin lapsen lapsi vähäinen
|
|
|
121 |
Tunkeepi läpi sydämmen.
|
|
|
122 |
000
|
|
|
123 |
Ei taida tässä elossa
|
|
|
124 |
Muorilla olla iloa.
|
|
|
125 |
Tädit ja sukulaiset kanss'
|
|
|
126 |
Orvosta ovat suruissans'
|
|
|
127 |
000
|
|
|
128 |
Oil se suruista katsella,
|
|
|
129 |
Kuin äitins' haudan partaalla
|
|
|
130 |
Pieni orpo muorin sylissä
|
|
|
131 |
Oil huolemassa äitiinsä.
|
|
|
132 |
000
|
|
|
133 |
Taisi olla ruumis-saarnassa
|
|
|
134 |
Kyllä kova pisto muorilla,
|
|
|
135 |
Kuin pappi puhui orvosta;
|
|
|
136 |
Se oli paljon koskevaa.
|
|
|
137 |
000
|
|
|
138 |
Sillä nyt muistan surman töitä,
|
|
|
139 |
Kuin särkee ilo-kanteleita,
|
|
|
140 |
Hän parikunnan rajalle
|
|
|
141 |
Tuo suuren surun majalle.
|
|
|
142 |
000
|
|
|
143 |
Hän synkiän pilven vetelee
|
|
|
144 |
Auringon kirkkaan etehen,
|
|
|
145 |
Hän pisaroita pusertaa,
|
|
|
146 |
Ett' ojat juoksee kasvoilla.
|
|
|
147 |
000
|
|
|
148 |
Saa kastekreeni katsella,
|
|
|
149 |
Jos tapaa toista vaimoa
|
|
|
150 |
Sen Katariinan kaltaista,
|
|
|
151 |
Löytyykö heitä herroissa.
|
|
|
152 |
000
|
|
|
153 |
Sillä luulen aina olevan
|
|
|
154 |
Itkun ja suuren ikävän,
|
|
|
155 |
Kuin kulta putoo povesta.
|
|
|
156 |
Ei unta silmällensä saa.
|
|
|
157 |
000
|
|
|
158 |
Vielä se orpo vähäinen
|
|
|
159 |
On raskas kuorma isällen.
|
|
|
160 |
Se vuoteellekin kulkeepi,
|
|
|
161 |
Silmistä unen sulkeepi.
|
|
|
162 |
000
|
|
|
163 |
Kyllähän miesi vaimon saa,
|
|
|
164 |
Ei tule äidin vertaista.
|
|
|
165 |
Ett' orvon itkun ottais' pois,
|
|
|
166 |
Sen yli aina vaikerois' .
|
|
|
167 |
000
|
|
|
168 |
Ei sydän ole lämpimä,
|
|
|
169 |
Joka on vieraasta verestä.
|
|
|
170 |
Kuin rintans' alla kantelee,
|
|
|
171 |
Sille äidin armot antelee.
|
|
|
172 |
000
|
|
|
173 |
Hellät on kädet äidillä,
|
|
|
174 |
Syli on aivan pehmiä,
|
|
|
175 |
Siinä lapsi mieltyy itkevä,
|
|
|
176 |
Eik' ole yhtään ikävä.
|
|
|
177 |
000
|
|
|
178 |
Vaan vieraan kourat kankiat
|
|
|
179 |
Heikolle varsin vaikiat,
|
|
|
180 |
Ei unta käsivarsill' saa
|
|
|
181 |
Sillä se aina vierastaa.
|
|
|
182 |
000
|
|
|
183 |
Eik' isä lapsen tarpeita
|
|
|
184 |
Taida sen heikon arvata,
|
|
|
185 |
Sillä äidin rinnat vuotavat
|
|
|
186 |
On rieska sekä juotavat.
|
|
|
187 |
000
|
|
|
188 |
Nyt jätän haltuun Jumalan
|
|
|
189 |
Sen orpolapsen vähäisen,
|
|
|
190 |
Hän heikot tukee voimallans'
|
|
|
191 |
On aina orpolasten kanss' .
|
|
|
192 |
000
|
|
|
193 |
Jos suonee elon päiviä,
|
|
|
194 |
Valaiskoon hänen äitiä
|
|
|
195 |
Taidolla, viisaudella,
|
|
|
196 |
Ett'ei sais' mailma vietellä.
|
|
|
197 |
000
|
|
|
198 |
Ei auta suru haikia,
|
|
|
199 |
Itku ja valitus vaikia,
|
|
|
200 |
Kyll Herra surut sulkeepi,
|
|
|
201 |
Että riemu siaan kulkeepi.
|
|
|
| |
|