| |
Hilma ja Johan
|
|
|
|
2 |
000
|
|
|
|
3 |
Se hupainen ilta muistui mieleeni viel,
|
|
|
|
4 |
kun vietimme Imatran rannalla siel.
|
|
|
|
5 |
Siel Hilman tuon ihanan kohdata sain,
|
|
|
|
6 |
hän kukoist kuin kukkanen kerolla vain.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Plyymit ne hatussa lenteli häl,
|
|
|
|
9 |
sinertäväst silkist ol klänninki pääl.
|
|
|
|
10 |
Kääryt kultaiset kaulassa välkähteli häl
|
|
|
|
11 |
ja Hilma oli neitonen vierahan maan.
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
Vaikka silkki ja kulta hänen yllänsä loist,
|
|
|
|
14 |
ei rakkauden ilo hän löytänyt noist,
|
|
|
|
15 |
vaan tarjos viel kätes ja sydämmes mul
|
|
|
|
16 |
ja lemmen liitto tehtiin kuin laulus saa kuul.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Fiiniä viiniä Hilmal ol myöt,
|
|
|
|
19 |
kun vietimme laaksossa viherjäs yöt,
|
|
|
|
20 |
Sum liirum sum laarum Hilma lauleli vaan,
|
|
|
|
21 |
sinusta Johan minä sulhasen saan.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
Rakkaus on löytänyt sydämeeni tien,
|
|
|
|
24 |
ah, kenel tuon sydämeni sykkivän vien.
|
|
|
|
25 |
Kaik olis valmis ei puuttui muut,
|
|
|
|
26 |
jos Johan olis mun niin antaisin suut.
|
|
|
|
27 |
000
|
|
|
|
28 |
Oi sydämeni kukka minä lausun myös sul,
|
|
|
|
29 |
oletko sinä Hilma morsian mul.
|
|
|
|
30 |
Kun lintu sun luoksesi lennän mä vaan,
|
|
|
|
31 |
jos täydestä sydämestä syleillä saan.
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
Oi Johan, oi Johan, tiedäthän tuon,
|
|
|
|
34 |
et itseni sulle alttiiksi suon,
|
|
|
|
35 |
vaik viekkaita kieliä ois tuhansittain,
|
|
|
|
36 |
ei sittenkään voisi he erottaa meit.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Kun Hilmahan ihanaan silmäni luon,
|
|
|
|
39 |
hän riehuvan riemun mun rintaani tuo.
|
|
|
|
40 |
Kun Vellamon neitto hän iloisna vaan.
|
|
|
|
41 |
Sinisilmä, punaposki, mist kauniimman saan.
|
|
|
|
42 |
000
|
|
|
|
43 |
Vaik kyynelist koottuna kokonaan ois,
|
|
|
|
44 |
niin kyyneleesi kuitenkin kuivuva pois.
|
|
|
|
45 |
Kun Hilma hän iloisna lauleli niin,
|
|
|
|
46 |
et linnutkin lauluunsa vastaisi siin.
|
|
|
|
47 |
000
|
|
|
|
48 |
Auringon kirkkaus taivaalta loist,
|
|
|
|
49 |
suloinen lemu kukkasist noist.
|
|
|
|
50 |
Ja ilma oli kaunis ja ihana vaan,
|
|
|
|
51 |
kun me kukkien keskellä iloita saan.
|
|
|
|
52 |
000
|
|
|
|
53 |
Hilma kaunihit kasvonsa fluurilla peit,
|
|
|
|
54 |
kun rintaani vastaan lepäämään heit.
|
|
|
|
55 |
Ja auringon säteet ne kuumotti niin,
|
|
|
|
56 |
et tarvittiin auringon varjostin siin.
|
|
|
|
57 |
000
|
|
|
|
58 |
Rakkauden tuli se sydämist myös
|
|
|
|
59 |
lämpimil tunteilla tehnyt on työs.
|
|
|
|
60 |
Kun vanhemmat lastansa pienosta vaan,
|
|
|
|
61 |
niin hellästi Hilmaa nyt syleillä saan.
|
|
|
|
62 |
000
|
|
|
|
63 |
Sinä Suomenmaan neito myös ymmärrät tuon,
|
|
|
|
64 |
jos sydämesi nuoren olet sulhasel suon,
|
|
|
|
65 |
et rakkaus se ei voi maat,
|
|
|
|
66 |
se puhelee yhä, ei tahdokaan laat.
|
|
|
|
67 |
000
|
|
|
|
68 |
Rakkaus sormukset sormihin tuo
|
|
|
|
69 |
ja ystäväin sydämet yhtehen luo.
|
|
|
|
70 |
Waan siihen ei rakkaus asioi päät,
|
|
|
|
71 |
se vaatii viel tanssimaan morsiushäät.
|
|
|
|
72 |
000
|
|
|
|
73 |
Sen Johan ja Hilmakin todistaa ties,
|
|
|
|
74 |
kun Imatran rannalla viettivät yös.
|
|
|
|
75 |
He elämän siteet sitoivat siel
|
|
|
|
76 |
ja elävät onnellist avio viel.
|
|
|
| |
|