| |
Akseli ja Hilda
|
|
|
2 |
000
|
|
|
3 |
Istuen ihanassa, raikkaassa lehdossa,
|
|
|
4 |
Akseli ja Hilda hänen morsiamensa.
|
|
|
5 |
Kauniina kesäyönä he rakkaudestaan,
|
|
|
6 |
puhuivat muistutellen, muinaista onneaan.
|
|
|
7 |
000
|
|
|
8 |
Ikävä ja myös hauska se yö oli Hildalle,
|
|
|
9 |
hän surussansa lauloi ja huoles huokaili,
|
|
|
10 |
hyvästi kaunis lehto, hyvästi rakkaani.
|
|
|
11 |
000
|
|
|
12 |
Pois minua Pohjolasta isäni tahtoopi,
|
|
|
13 |
hän Galiforniahan, huomenna lähteepi,
|
|
|
14 |
hän minut viepi muassaan, ja meidät eroittaa.
|
|
|
15 |
Sä hänen mielestänsä, oot halpa arvoltas.
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Hyvästi siis nyt kulta, hän sinut vieköön vaan.
|
|
|
18 |
Minä hänen arvoisensa en tosin olekkaan.
|
|
|
19 |
Siis jään nyt tänne yksin, rannalle itkemään.
|
|
|
20 |
Vain unhottaa en taida milloinkaan sinua.
|
|
|
21 |
000
|
|
|
22 |
Nyt laiva lainehilla jo tuolla häilyypi
|
|
|
23 |
sen kanssa Hilda kauas kotoaan kulkeepi.
|
|
|
24 |
Wain rannalle jää Akseli vain yksin suremaan,
|
|
|
25 |
hän raukka kovin suree, eroa kullastaan.
|
|
|
26 |
000
|
|
|
27 |
Kuuleppas tyttäreni, mun oma lapseni:
|
|
|
28 |
Minä väärin olen tehnyt sen sanoo tuntoni.
|
|
|
29 |
Sun suruus olen syypää, kuin sulhos hylkäsin,
|
|
|
30 |
jos Akseli olis täällä, hän olis omasi.
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Näin kuolinhetkellänsä nyt vanhus jutteli,
|
|
|
33 |
hän suri sitä, että Akselin hylkäsi.
|
|
|
34 |
Nyt oli Hilda yksin, isänsä kuoltuaan.
|
|
|
35 |
Hän muisti Akselinsa, sen nimen lausuupi,
|
|
|
36 |
sen tuuli yli meren sulholle kuiskaapi.
|
|
|
37 |
000
|
|
|
38 |
Ja aaltoloissa lauloi vellamon neitonen
|
|
|
39 |
ja Hildan eteen astui hänen oiva sulhanen.
|
|
|
40 |
Syleillen, suuteloihin, sen arvaa jokainen.
|
|
|
41 |
Semmoinen Suomen neito, jolla onpi sulhanen.
|
|
|
42 |
000
|
|
|
43 |
Pian vietettihin näitten rakastuneitten häät,
|
|
|
44 |
he ovat onnelliset ja elävät lemmessään.
|
|
|
45 |
Uudessa kotimaassaan, raikkaassa lehdossa.
|
|
|
46 |
Hilda ja Akselinsa elivät yhdessä.
|
|
|
| |
|