| |
Marian ja Jaakon surullinen kuolo
|
|
| | (Sävel: Tääll' pohjan lahden rannalla) |
|
|
|
3 |
Nyt aijon minä kertoa
|
|
|
|
4 |
Kahdesta nuorukaisesta
|
|
|
|
5 |
Jotk' lapsuudesta tunsivat,
|
|
|
|
6 |
ystäväks toinen toisensa.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
Se poika oli Jaakko nimeltään,
|
|
|
|
9 |
vaan renki köyhä arvoltaan.
|
|
|
|
10 |
Ja neito oli Maria
|
|
|
|
11 |
Rihkalan talon lapsia.
|
|
|
|
12 |
000
|
|
|
|
13 |
He liiton teki keskenään.
|
|
|
|
14 |
Ett' ei he ennen eriä
|
|
|
|
15 |
Ennen kuin kutsuvi kuolema,
|
|
|
|
16 |
Luoksensa heitä tulemaan.
|
|
|
|
17 |
000
|
|
|
|
18 |
Kun Marian isä kuulla sai
|
|
|
|
19 |
Heidän liitonsa vakavan
|
|
|
|
20 |
Hän Marian kutsuvi luoksensa,
|
|
|
|
21 |
Ja sanat lausui näin.
|
|
|
|
22 |
000
|
|
|
|
23 |
"En anna sulle taloa
|
|
|
|
24 |
Enkä myöskään rahoja.
|
|
|
|
25 |
En anna niitä rengille
|
|
|
|
26 |
se ompi tosi vakainen".
|
|
|
|
27 |
000
|
|
|
|
28 |
"En pyytä teiltä taloa,
|
|
|
|
29 |
Enkä myöskään rahoja
|
|
|
|
30 |
Ne saatte antaa kelle vaan,
|
|
|
|
31 |
Kun minä armahani saan".
|
|
|
|
32 |
000
|
|
|
|
33 |
Siinä talo toinen lähellä.
|
|
|
|
34 |
Isännät ystävät keskenään.
|
|
|
|
35 |
He aikoja ennen oli puhuneet
|
|
|
|
36 |
ja talonsa yhteen hankkineet.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Nyt isä Marialle?? saneli
|
|
|
|
39 |
Ja asioita haasteli".
|
|
|
|
40 |
Tuo naapurin Janne on siivokas,
|
|
|
|
41 |
sen saat pitää omanas.
|
|
|
|
42 |
000
|
|
|
|
43 |
Kun sunnuntai tuli seuraava,
|
|
|
|
44 |
niin kuulutettiin kirkossa
|
|
|
|
45 |
Jannen ja Marian olevan,
|
|
|
|
46 |
Avioliitossa vakaassa.
|
|
|
|
47 |
000
|
|
|
|
48 |
Sen arvaa kaikki tunnossaan.
|
|
|
|
49 |
Kuin' Marialle oli rakasta. [?]
|
|
|
|
50 |
Kun vastoin hänen tahtoaan,
|
|
|
|
51 |
kuulutettiin kirkossa.
|
|
|
|
52 |
000
|
|
|
|
53 |
Vähittäin kasvons' vaaleni,
|
|
|
|
54 |
Poskista puna katosi.
|
|
|
|
55 |
Hän oli ain yksin vaan
|
|
|
|
56 |
Ei seurassa hän kenenkään.
|
|
|
|
57 |
000
|
|
|
|
58 |
Hää päivä tuli toivottu.
|
|
|
|
59 |
Jok'aikoja?? ennen oli toivottu
|
|
|
|
60 |
Häät piti olla komeat,
|
|
|
|
61 |
kun talot rikkaat molemmat.
|
|
|
|
62 |
000
|
|
|
|
63 |
Vieraita saapui summalla,
|
|
|
|
64 |
sulho ja morsian valmiina
|
|
|
|
65 |
Ett vihille nyt astutaan
|
|
|
|
66 |
ja yhteen heidät liitetään.
|
|
|
|
67 |
000
|
|
|
|
68 |
Vaan morsian ulkona hänellä
|
|
|
|
69 |
sanoi olevanasiaa.
|
|
|
|
70 |
Ennen kuin vihille astutaan
|
|
|
|
71 |
ja liitto tämä solmitaan.
|
|
|
|
72 |
000
|
|
|
|
73 |
Nyt morsian ulos ovesta,
|
|
|
|
74 |
kiireesti läksi astumaan.
|
|
|
|
75 |
Vaikk' sulho ja pappi varttovat
|
|
|
|
76 |
ei häntä enää kuulukkaan.
|
|
|
|
77 |
000
|
|
|
|
78 |
Hääväki läksi katsomaan,
|
|
|
|
79 |
ja morsianta hakemaan.
|
|
|
|
80 |
Vaan kaikki oli turhaa tää,
|
|
|
|
81 |
ei häntä mistään löydetä.
|
|
|
|
82 |
000
|
|
|
|
83 |
Häät muuttuivat nyt murheeksi,
|
|
|
|
84 |
jotk' ajateltu oli iloksi.
|
|
|
|
85 |
Ei musikantit puhalla
|
|
|
|
86 |
vaan kaikki oli suruissaan.
|
|
|
|
87 |
000
|
|
|
|
88 |
Nyt isä vasta muistikin,
|
|
|
|
89 |
ett' Maria ennen sanoi näin:
|
|
|
|
90 |
"Jos en ole Jaakolla vaimona,
|
|
|
|
91 |
Hänen kanssaan vaivu kuolemaan:"
|
|
|
|
92 |
000
|
|
|
|
93 |
Muutaman päivän perästä,
|
|
|
|
94 |
He löydettehin järvestä.
|
|
|
|
95 |
Jaakko ja Maria kuolleena,
|
|
|
|
96 |
hihnalla yhteen sidottuna.
|
|
|
|
97 |
000
|
|
|
|
98 |
Nyt vanhat nuoret kuulla saa,
|
|
|
|
99 |
te vaari ottakaatte vaan.
|
|
|
|
100 |
Ettette rakastuneita
|
|
|
|
101 |
yhdestä koskaan eroita.
|
|
|
| |
|