| |
Laulu
|
|
|
2 |
Kaksi neitosta asteli laaksossa
|
|
|
3 |
tuol' kukkia yhdessä poimivat siel!
|
|
|
4 |
Toinen oli rikas, toinen oli köyhä,
|
|
|
5 |
köyhän tytön mieli oli murheellinen.
|
|
|
6 |
000
|
|
|
7 |
Rikas tyttö sanoi tuolle köyhälle näin,
|
|
|
8 |
et miksi on mielesi murheellinen,
|
|
|
9 |
vai suretkos sä vaan sen yhden pojan perään,
|
|
|
10 |
joka meille molemmille niin rakas on.
|
|
|
11 |
000
|
|
|
12 |
Poikanen myös asteli laaksossa siel'
|
|
|
13 |
kuuli hän hiljaisen keskustelun
|
|
|
14 |
hän ajatteli näin, tääl yksin ollessain
|
|
|
15 |
et kummanko noist kahdesta omistais.
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Askeleen hän astuvi eteehen päin
|
|
|
18 |
köyhälle tytölle kätensä vei,
|
|
|
19 |
täs on mun käteni ja hellä syömmeni
|
|
|
20 |
johon sinä varmasti luottaa voit.
|
|
|
21 |
000
|
|
|
22 |
Rikas tyttö sanoi tuolle pojalle näin
|
|
|
23 |
miksi sä köyhäle kätesi veit,
|
|
|
24 |
oisit tuonut mulle, ois rikkautta kyllä
|
|
|
25 |
ja köyhä tyttö olis saanut mennä pois.
|
|
|
26 |
000
|
|
|
27 |
Rikkaus on lahjaksi annettu sulle
|
|
|
28 |
vaan rakkaus on välillämme sangen suur,
|
|
|
29 |
rikaskin voi joskus tulla köyhäksi,
|
|
|
30 |
köyhäkin voi joskus tulla rikkaaksi
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Omenat ei kasva niin ylhäällä puus,
|
|
|
33 |
ettei ne maahan pudota vois,
|
|
|
34 |
nyt olen tullut hyljätyksi armaaltani,
|
|
|
35 |
olen tullut hyljätyksi kaikiltakin
|
|
|
| |
|