| |
Rikas aatelismies
|
|
| | 1 |
|
|
|
3 |
Rikas asui Stranspurkis aatelis mies
|
|
|
|
4 |
rahojensa määrää ken tuskin ties.
|
|
|
|
5 |
Hänellä oli tytär nimeltä Maaria,
|
|
|
|
6 |
hän rakasteli pulskia meripoikia.
|
|
| | 2 |
|
|
|
8 |
Meripojan tahtoi hän armahaksensa
|
|
|
|
9 |
häntä rakastella asti hautahan.
|
|
|
|
10 |
Vaan Maarialla isä aateli ylhäinen,
|
|
|
|
11 |
hän sanoi että merimies on halpa-arvoinen.
|
|
| | 3 |
|
|
|
13 |
Oi kun mun täytyy nyt lähtemähän
|
|
|
|
14 |
istui sitten kirjettänsä piirtämähän
|
|
|
|
15 |
älä itke armaani katkerasti vain
|
|
|
|
16 |
vierahalta maalta mä pian palajan.
|
|
| | 4 |
|
|
|
18 |
Kun Maaria aamulla kirjeen sai
|
|
|
|
19 |
joka tuotti sydämelle lohdutuksen vain
|
|
|
|
20 |
Kirjeensa hän unhoitti, sen jätti pöydälle
|
|
|
|
21 |
joka joutui isän julman kätehen.
|
|
| | 5 |
|
|
|
23 |
Muinoin kun vuosi kului ja laiva palasi
|
|
|
|
24 |
Isän julman muotoinen nyt rantaan kiiruhti
|
|
|
|
25 |
hän kutsui merimiehen kanssaan kammariin
|
|
|
|
26 |
avaimen suulta otti ja sulki oven kiin
|
|
| | 6 |
|
|
|
28 |
Merimies sä olet sen tiedän todella
|
|
|
|
29 |
kun meinasit mun tyttäreni viekoitella
|
|
|
|
30 |
vaan en sua kosta, jos tyydyt siihen vaan
|
|
|
|
31 |
luovut armaastasi ja jätät tämän maan
|
|
| | 7 |
|
|
|
33 |
Se mä tosin olin kun Maariaa rakastin
|
|
|
|
34 |
vaan viekoitella häntä ei ollut aikeeni,
|
|
|
|
35 |
ja mitä puhelimme ei kukaan tietänyt
|
|
|
|
36 |
vaan kaikki nämä ompi toivossa pysynyt
|
|
| | 8 |
|
|
|
38 |
Isän julman muotoinen nyt paitaa kiristi
|
|
|
|
39 |
ja veitsen povestansa pian sivalsi
|
|
|
|
40 |
hän veitsen työnsi merimiehen uljaaseen rintahan
|
|
|
|
41 |
ja jätti hänet veitsi rinnassa makaamaan.
|
|
| | 9 |
|
|
|
43 |
Meni sitten tyttärelleen lausumahan
|
|
|
|
44 |
mene sinä sulhoasi katsomahan
|
|
|
|
45 |
hänen kanssaan saat sinä hääsi viettää nyt
|
|
|
|
46 |
ja viinin sijaan saat juoda hänen verensä.
|
|
| | 10 |
|
|
|
48 |
Kun neito kaunokainen näki verisen isänsä
|
|
|
|
49 |
hän vaaleni mut rohkaisi sydämensä
|
|
|
|
50 |
meni sitten sulhoansa katsomahan
|
|
|
|
51 |
ja näki hänet veitsi rinnassa makaavan.
|
|
| | 11 |
|
|
|
53 |
Veitsen verisenä hän kätki poveensa
|
|
|
|
54 |
meni sitten isällensä lausumahan
|
|
|
|
55 |
Isä, isä armas mä tahdon kuolla myös
|
|
|
|
56 |
ja viinin sijaan juoda hänen verensä.
|
|
| | 12 |
|
|
|
58 |
Kun Neito kaunokainen oli nämät lausunut
|
|
|
|
59 |
hän veitsen povestansa jonk' oli salannut
|
|
|
|
60 |
hän veitsetn työnsi rintaan ja vaipui kuolemaan
|
|
|
|
61 |
ennenkuin isä julma hänt ehti auttamaan.
|
|
| | 13 |
|
|
|
63 |
Stransburkin kirkkoon nuot armaat molemmat
|
|
|
|
64 |
silkkiin puettuina kuninkaan antamat
|
|
|
|
65 |
se silkki oli punainen jonne heidät käärittiin
|
|
|
|
66 |
ettei kukaan tietänyt mi oli kuolon syy.
|
|
| | 14 |
|
|
|
68 |
Musta arkku seuras pian heidän jäljestään
|
|
|
|
69 |
Kun isä julma vietiin pois tästä elosta.
|
|
|
|
70 |
Isällä veitsi kädessään muistoksi kaikillen
|
|
|
|
71 |
Kun ei hän päästänyt tytärtään sulhon kanssa vihille.
|
|
|
| |
|