| |
Valansa rikkoja
|
|
|
|
2 |
Ol sotapoika soria ja neito ihana.
|
|
|
|
3 |
He istuit illan tultua, lähtehen reunalla.
|
|
|
|
4 |
Huokaus siinä sotilaan, rinnasta kohosi.
|
|
|
|
5 |
Hän morsiaintaan kaulasi ja sanoin kuiskasi.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Mun täytyy sotaan lähteä, oi rakas kultani.
|
|
|
|
8 |
Ja sinusta pois erota, ja kenties iäksi.
|
|
|
|
9 |
Mä tulen taasen luoksesi, kun palaan sodasta.
|
|
|
|
10 |
Sä rikkaamman voit valita, sun kosiaksesi.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Jos aikas tulee pitkäksi ja minut köyhäks katsot.
|
|
|
|
13 |
Kun ma vain olenkin, köyhä soturi.
|
|
|
|
14 |
Mutta rakkautta sykkivä, on minun rintani.
|
|
|
|
15 |
000
|
|
|
|
16 |
Vääryyttä sinä juttelet, oi rakas kultani.
|
|
|
|
17 |
Mä pysyn uskollisena, sinulle iäti.
|
|
|
|
18 |
Ja tässä vannon valani, lähtehen reunalla.
|
|
|
|
19 |
Et oma Emulisi oon, iäti oleva.
|
|
|
|
20 |
000
|
|
|
|
21 |
Poika läksi rauha rinnassaan, sotahan ratsastaan.
|
|
|
|
22 |
Vaan liki vuoden paikoilla, jäikin kentälle.
|
|
|
|
23 |
Iäksi muistelemahan, Emuli neitiä.
|
|
|
|
24 |
000
|
|
|
|
25 |
Mutt rikas herra pohatta, arvoltaan parooni.
|
|
|
|
26 |
Jo Emulia riiasi, itseensä taivutti.
|
|
|
|
27 |
Kullanaan hopeillaan, hän saikin taipumaan.
|
|
|
|
28 |
000
|
|
|
|
29 |
Häät tuli sitten Emulin ja rikkaan paroonin.
|
|
|
|
30 |
Mis yltäisesti iloittiin, syotiin ja juotihin.
|
|
|
|
31 |
Lamput ja kruunut valaisi, hää huoneen kirkkaaksi.
|
|
|
|
32 |
Musikit pillit puhalsi ja vieraat tanssasi.
|
|
|
|
33 |
000
|
|
|
|
34 |
Vaan kello kun kaksitoista löi, niin kaikki hämmästyi.
|
|
|
|
35 |
Kun pulska nuori sotilas, hää saliin ilmestyi.
|
|
|
|
36 |
Hän vähän aikaa tuimasti, väkeä silmäili.
|
|
|
|
37 |
Ja katseensa nosti isäntään, ja häntä läheni.
|
|
|
|
38 |
000
|
|
|
|
39 |
He käski vieraan ottamaan, päästänsä hattuaan.
|
|
|
|
40 |
Käy syöden juoden iloiten, seurahan tulevaan
|
|
|
|
41 |
Hän heitti hatun päästänsä, oi voi voi ihmettä.
|
|
|
|
42 |
Hänellä kallo kuollehen, olikin päänänsä.
|
|
|
|
43 |
000
|
|
|
|
44 |
Min heti tunsi Emuli, Alluksin, omaksi.
|
|
|
|
45 |
Ja pyörtyneenä paikalla, lattiaan kaatuupi.
|
|
|
|
46 |
Haamu tarttui Emuliin ja vei sen mukanaan.
|
|
|
|
47 |
Kun hetken aikaa muistutti, hänt ensin valastaan.
|
|
|
|
48 |
000
|
|
|
|
49 |
Matoja juoksi kallosta, ulos ja sisälle.
|
|
|
|
50 |
Mi kauhistuksen kauhean, tuotti hän väelle.
|
|
|
|
51 |
000
|
|
|
|
52 |
Parooni kohta suruissaan, kuoli pois linnassaan.
|
|
|
|
53 |
Kun haamu Emulinsa vei, elossa tuonelaan.
|
|
|
|
54 |
Kohta jäi suuri linnansa, tyhjäksi seisomaan.
|
|
|
|
55 |
Jos Emuli joi kans henkien, petoksen maljasta.
|
|
|
|
56 |
000
|
|
|
|
57 |
Hän neljä kertaa vuodessa, nähtihin linnassa.
|
|
|
|
58 |
Pahojen kanssa skoolaavan, pääkallot maljoina.
|
|
|
|
59 |
000
|
|
|
|
60 |
Siis älkää neidot armahat, pettäkö poikia.
|
|
|
|
61 |
Ja turhan päiten vannoko, valoja turhia.
|
|
|
|
62 |
Samaten pojat katsokaa, ken kelpaa iäksi.
|
|
|
|
63 |
Ei ole nimee huonompaa, kuin nimi petturin.
|
|
|
| |
|