| |
KAARLO JA KERTTU kansanballadi
|
|
|
2 |
Nyt aijon minä laulella,
|
|
|
3 |
muutaman rivin kirjoittaa.
|
|
|
4 |
Kun rakkauden takia
|
|
|
5 |
on tullut kahden kuolema.
|
|
|
6 |
000
|
|
|
7 |
Kun saksalainen maalari,
|
|
|
8 |
mahtava taidesankari,
|
|
|
9 |
se oli Kaarlo nimeltään
|
|
|
10 |
Kaunis ja nuori ijältään.
|
|
|
11 |
000
|
|
|
12 |
Kaarlo oli jäänyt orvoksi
|
|
|
13 |
ja vanhemmistaan pieneksi.
|
|
|
14 |
Hän asui setäns kodissa
|
|
|
15 |
ja harjoitteli taidetta.
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Sedällä tytär ainoa,
|
|
|
18 |
kaunis kuin kukka kedolla.
|
|
|
19 |
Se oli Kerttu nimeltä,
|
|
|
20 |
seitsemäntoista ikänsä.
|
|
|
21 |
000
|
|
|
22 |
Ja kahden nuoren rinnassa
|
|
|
23 |
rakkaus syttyi palamaan.
|
|
|
24 |
Niin että liiton tekivät.
|
|
|
25 |
Sydämet yhteen sulkivat.
|
|
|
26 |
000
|
|
|
27 |
Se ilta oli ihana,
|
|
|
28 |
kun Elbevirran reunalla
|
|
|
29 |
Kaarlo ja Kerttu käveli
|
|
|
30 |
ja onnestansa iloitsi.
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Se hetki oli todella
|
|
|
33 |
niin juhlallista laatua,
|
|
|
34 |
kun Kaarlo kultasormuksen
|
|
|
35 |
sai painaa Kertun sormehen.
|
|
|
36 |
000
|
|
|
37 |
Nyt Kaarlo vasten rintaansa
|
|
|
38 |
sai painaa oman Kerttunsa.
|
|
|
39 |
Oi minun oma armaani!
|
|
|
40 |
Oi onneni, oi osani!
|
|
|
41 |
000
|
|
|
42 |
Sinua tahdon rakastaa
|
|
|
43 |
Murheen kuin ilon aikana.
|
|
|
44 |
Sieluni luokses halajaa
|
|
|
45 |
haudankin kylmän partaalla.
|
|
|
46 |
000
|
|
|
47 |
Niin Kaarlo vannoi Kertulle,
|
|
|
48 |
viattomalle neidolle.
|
|
|
49 |
Sen Elbevirta todistaa
|
|
|
50 |
ja taivaan tähdet vahvistaa.
|
|
|
51 |
000
|
|
|
52 |
Vaan rakastikos todella,
|
|
|
53 |
Kaarlo näin nuorta neitoa?
|
|
|
54 |
Kun oli siinä luvannut,
|
|
|
55 |
lehmuksen alla vannonut.
|
|
|
56 |
000
|
|
|
57 |
Kaarlo se kauas matkusti
|
|
|
58 |
ja opintojaan jatkeli.
|
|
|
59 |
Kerttu vaan yksin huokaili:
|
|
|
60 |
Oi, koska tulee Kaarloni!
|
|
|
61 |
000
|
|
|
62 |
Kaarlo se valan unhoitti.
|
|
|
63 |
Ei muista lupaustansa.
|
|
|
64 |
Ei tule enää kirjeitä
|
|
|
65 |
Kaarlolta hälle yhtäkään.
|
|
|
66 |
000
|
|
|
67 |
Kerttua suru vaivasi,
|
|
|
68 |
hän yöt ja päivät kaipasi.
|
|
|
69 |
Oi, rakastaako Kaarlonsa,
|
|
|
70 |
vaan onko turha toivonsa.
|
|
|
71 |
000
|
|
|
72 |
Ja Kertun suru eneni,
|
|
|
73 |
kun isä hälle aaneli:
|
|
|
74 |
Että sulla on jo sulhanen,
|
|
|
75 |
se poika nuori ja iloinen.
|
|
|
76 |
000
|
|
|
77 |
Kaino kun oli luontonsa,
|
|
|
78 |
Ei voinut isää vastustaa.
|
|
|
79 |
Niin uusi liitto solmittiin,
|
|
|
80 |
vaan vanhaa neito kaipasi.
|
|
|
81 |
000
|
|
|
82 |
Hääpäivä heti läheni.
|
|
|
83 |
Sen uusi sulho määräsi.
|
|
|
84 |
Vaan vanhaa neito kaipasi
|
|
|
85 |
ja tulevaksi odotti.
|
|
|
86 |
000
|
|
|
87 |
Hääpäivä oli huommena.
|
|
|
88 |
Kun Elbevirran varrella,
|
|
|
89 |
Kerttu se yksin käveli
|
|
|
90 |
ja liittoansa muisteli.
|
|
|
91 |
000
|
|
|
92 |
Silmänsä oikein leimusi,
|
|
|
93 |
kun liittoansa muisteli.
|
|
|
94 |
Oi, menisinkös toiselle,
|
|
|
95 |
kun lupasin jo Kaarlolle.
|
|
|
96 |
000
|
|
|
97 |
Hän näki nytkin lehmuksen
|
|
|
98 |
ja muisti vielä siimeksen.
|
|
|
99 |
Johon Kaarlon kanssa istahti
|
|
|
100 |
ja pyhän liiton vahvisti.
|
|
|
101 |
000
|
|
|
102 |
Oi, olisinkos pettäjä,
|
|
|
103 |
vaik jätti hän mun yksinään.
|
|
|
104 |
Hänet mä tahdon omistaa.
|
|
|
105 |
En elossa, vaan kuolossa.
|
|
|
106 |
000
|
|
|
107 |
Puistossa Kerttu Käveli
|
|
|
108 |
ja suruansa lohdutti.
|
|
|
109 |
Sillalta jokeen hyppäsi.
|
|
|
110 |
Ja aallot hänen hautasi.
|
|
|
111 |
000
|
|
|
112 |
Näin Kerttu päätti päivänsä.
|
|
|
113 |
Ja näin hän vietti häitänsä.
|
|
|
114 |
Sen teki Kaarlon kavaluus
|
|
|
115 |
Sydämens häijy, ilkeys.
|
|
|
116 |
000
|
|
|
117 |
Kaarlokin saapui kaupunkiin.
|
|
|
118 |
Kuolleena Kertun huomasi.
|
|
|
119 |
Ei se häntä liikuta
|
|
|
120 |
Sydän on kovempi kiveä.
|
|
|
121 |
000
|
|
|
122 |
Sormuskin oli sormessa,
|
|
|
123 |
jonk oli saanut Kaarlolta.
|
|
|
124 |
Sen Kaarlo kyllä huomasi,
|
|
|
125 |
kun Kertun silmiin katsahti.
|
|
|
126 |
000
|
|
|
127 |
Vaan ei se häntä liikuta.
|
|
|
128 |
Sydän on kovempi kiveä.
|
|
|
129 |
Iloja rupesi etsimään,
|
|
|
130 |
ja irstaisesti elämään.
|
|
|
131 |
000
|
|
|
132 |
Se ilta oli ihana,
|
|
|
133 |
kun Kaarlo käveli kotona.
|
|
|
134 |
Muisteli ilon paikkoja
|
|
|
135 |
ja hupaisia seuroja.
|
|
|
136 |
000
|
|
|
137 |
Hämmästys hänet valtasi,
|
|
|
138 |
kun vierellänsä huomasi
|
|
|
139 |
Nuo kylmät käsivarretkin
|
|
|
140 |
Ristissä hänen rinnallaan.
|
|
|
141 |
000
|
|
|
142 |
Nää kädet häntä halasi,
|
|
|
143 |
useimpia jo kertoja.
|
|
|
144 |
Eräässä tanssisalissa
|
|
|
145 |
ne kuristivat uhrinsa.
|
|
|
146 |
000
|
|
|
147 |
Nyt nuoret teitä opetan
|
|
|
148 |
Ennen kuin laulun lopetan.
|
|
|
149 |
Et'ette ketään pettäisi,
|
|
|
150 |
Ja surun valtaan jättäisi.
|
|
|
| |
|