| |
Laukon laulu
|
|
|
2 |
Elinainen neitti nuari
|
|
|
3 |
Meni aittahan mäelle
|
|
|
4 |
Vaskivakka kainalossa,
|
|
|
5 |
Vaskiavain vakkasessa.
|
|
|
6 |
- Tuollapa tulee Klaus Kurki.
|
|
|
7 |
- Mistäs tunnet Klaus Kurjen?
|
|
|
8 |
- Tulennasta tuiman tunnen
|
|
| | "j. n. e. niinkuin olen ennen sen laulanut." |
|
|
10 |
Kuka hullu, piika hullu,
|
|
|
11 |
Jos ei hullu, niin on himmi,
|
|
|
12 |
Kihlat otti, anto kättä.
|
|
|
13 |
Käsitysten kävi sielä.
|
|
|
14 |
Kirsti katteli, kla_sista??.
|
|
| | "Kerrottiin, että Elina pelkäsi vihille menoa, vaikka olikin lumoontunut Klaus Kurjen kauneudesta ja mahtavuudesta. Häitä vietettiin Suomelassa. Hääväki oli kokoontunut Suomelan suureen pirttiin, pappi oli odottamassa. Mutta Elina esteli, itki ja valitti. Silloin, Elinan 5 veljeä sanoi, että miksi otit kihlat? Ei nyt enää voi perääntyä. Sitten he avasivat ovet ja veivät Elinan papin eteen vihittäväksi. |
|
| | Sitten Kirsti valehteli, kun hääkansa oli Laukosta lähtenyt, että Elina ei rakasta Klaus Kurkea." |
|
|
17 |
Uolevi emännän makas.
|
|
| | "Luulevaisuus ja rakkautta se_uraava?? viha on perkeleestä. Klaus Kurki sytytti tuleen tuparakennuksen, jonne Kirsti-huora oli teljennyt Uolevin ja Elinan ja lapsen. Elina porasi, kauhistui. |
|
|
19 |
Avas akkunan tuvasta,
|
|
|
20 |
Laski lapsen akkunalle:
|
|
|
21 |
- Ah mun Klaus kultaseni,
|
|
|
22 |
Jos mun poltat vihassasi,
|
|
|
23 |
Älä polta poikalastas.
|
|
|
24 |
- Pala, portto poikinesi,
|
|
|
25 |
Mailman alutta?? lapsinesi
|
|
| | "Elina porasi vielä enemmän, sitten pisti hän vasemman kätensä akkunasta ulos." |
|
|
27 |
Vihkisormus sormesansa:
|
|
|
28 |
- Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
29 |
Ota sormus minun osrmestani??,
|
|
|
30 |
Älä sormusta karota,
|
|
|
31 |
Vaikka kantajan karotat.
|
|
| | "Puukollansa sormen katkas. Kauhea on vihan valta. Kun ei ihminen voinut auttaa Elina-prouva rukoili:" |
|
|
33 |
- Ah mun, Herra Jeesukseni,
|
|
|
34 |
Auta, että äiteni näkisin,
|
|
|
35 |
Palakoot kaikki paikat,
|
|
|
36 |
Tämä vettä vuotakoon,
|
|
|
37 |
Kunnes äiteni näkisin.
|
|
| | "Sen minä kuulin vanhoilta ja nyt sen muistan, että Jumala kuuli sen Elinan rukouksen: Tuli valtava vesisare. Tulipalo tukahtui, Elina ja lapsi sen kautta ennättivät Suomelan emännänkin nähdä, ennen surkeaa kuolemaansa. --- Ankara kaatosade sammuttaa hirveät metsäpalotkin." |
|
|
39 |
Emäntä laski kontillensa
|
|
|
40 |
Oman vävynsä eteen:
|
|
|
41 |
- Ah mun, Klaus kultaseni,
|
|
|
42 |
Ota pois Elina valkeasta.
|
|
|
43 |
Kirsti kiiruhti sivulle:
|
|
|
44 |
Ota panni pahoja jauhoja,
|
|
|
45 |
Tervatynnyri lisäksi.
|
|
| | "- Mitä ne pahat jauhot merkitsevät? |
|
| | - Ne olivat huonoja jauhoja, joita tervaan sekoitettiin että terva hitaammin palaisi ja siten kauvemman aikaa kestäisi. Näin se oli, nähkääs ... |
|
| | - Mutta muutamat selittävät, että Laukon kellarissa oli ruutia ja että "pahat jauhot" olivat siis ruutia. |
|
| | - Kaiketi sotapäälliköllä, Kurjella, oli kellarissaan ruutiakin; se on selvää. Mutta kuka pässinpää sellaista ajattelee, että ruutitynnyri tulen ääreen olisi kieritettävä? Jos Kirsti-huora olisi sen tehnyt, olisi hän joutunut muutamia kuukausia ennen helvettiin, ennenkuin hän Tuhnun vuoren jyrkänteeltä mereen syöksyi. Se on selvä kuin pläkki. |
|
|
50 |
- Ole kiitetty, hyvä Jumala,
|
|
|
51 |
Kun sammutit tuliset lieskat,
|
|
|
52 |
Että vielä viimeiseksi,
|
|
|
53 |
Kovan kohtalon erellä,
|
|
|
54 |
Sain nährä äiteni silmät.
|
|
| | Sitten vasta tulipalo sai vallan; eikä se pysähtynytkään ainoastaan Klaun tupaan, vaan se raivosi niinkuin kapinavuoden 1918 palossa jolloin punaiset ja ryssät Laukon polttivat. Surkuteltavaa on, että paljon arvokasta tavaraa, kultaa ja hopeaa silloin Klaus Kurjelta tulella kulutettiin. Sekin lisäsi Kurjen tuskaa ja vaikerrusta, kun köyhyyskin tuli niin ankarana." |
|
|
56 |
Se oli kuolo nuoren prouvan,
|
|
|
57 |
Joka oli kaunis kasvoiltansa,
|
|
|
58 |
Sekä puhras puheissansa.
|
|
|
59 |
Itku ei Laukosta lopu
|
|
|
60 |
Eikä valitus Vesilahrelta.
|
|
|
61 |
Ei oo itku Laukosta lakannut,
|
|
|
62 |
Eikä valitus Vesilahrelta.
|
|
| | "Kun Klaus Kurjelle valjastettiin parivaljakko, jolla hän Tuhnun vuorelta mereen syöksyi, niin hän sanoi kuskipojalleen: |
|
| | - Tälle reisulle en sinua ota. En tarvitse kuskia, sillä tie helvettiin on nyt minulle selvää selvempänä. |
|
| | Tämä on totista totta; sen kuulin vanhoilta, jotka olivat vakavia, uskovia ihmisiä." |
|
|
| |
|