| |
Tenhotar
|
|
|
2 |
Hän villi ja vikkelä tyttö,
|
|
|
3 |
on hurja hän rakastamaan.
|
|
|
4 |
Vaan pian hän vanhan unohtaapi,
|
|
|
5 |
kun uuden hän nähdä saa.
|
|
|
6 |
000
|
|
|
7 |
Ja uutta hän hurjemmasti
|
|
|
8 |
kuin entistä jumaloi,
|
|
|
9 |
ja uuden huulilta kaiken
|
|
|
10 |
sen puhtaamman turmella voi.
|
|
|
11 |
000
|
|
|
12 |
Monen pojan toiveet hän petti,
|
|
|
13 |
kun lemmen leikiks' hän löi.
|
|
|
14 |
oni itkee, kun ilta joutuu,
|
|
|
15 |
ja kyyneleet kuivaa yö.
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Ei pettänyt tahallansa,
|
|
|
18 |
hän oli tenhotar,
|
|
|
19 |
hän uutta lempeä halaa,
|
|
|
20 |
niin vanha jäädä saa.
|
|
|
21 |
000
|
|
|
22 |
Monasti karvas kyynel
|
|
|
23 |
poskellen vierähtää,
|
|
|
24 |
kun pettämänsä pojan
|
|
|
25 |
tuskan hän nähdä saa.
|
|
|
26 |
000
|
|
|
27 |
Kerrankin pettämälleen
|
|
|
28 |
pojalle lausui näin:
|
|
|
29 |
"Oi, anteeksi anna mulle,
|
|
|
30 |
että tehnyt olen sulle näin.
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Minäkin tuskaa tunnen,
|
|
|
33 |
kun en voi rakastaa,
|
|
|
34 |
vaan lempi häilyväinen
|
|
|
35 |
rintaani riuduttaa.
|
|
|
36 |
000
|
|
|
37 |
Kätensä lumivalkeen
|
|
|
38 |
pojan kaulalle kietoi hän
|
|
|
39 |
ja kuumilla suuteloilla
|
|
|
40 |
haihduttaa ikävää.
|
|
|
41 |
000
|
|
|
42 |
Hänen olentonsa oli niin hellä,
|
|
|
43 |
ja kaikki hän lumosi,
|
|
|
44 |
ei vihannut häntä kukaan,
|
|
|
45 |
vaan kaikki rakasti.
|
|
|
46 |
000
|
|
|
47 |
Vaan pojasta kun erosi,
|
|
|
48 |
niin aamu sarasti.
|
|
|
49 |
Silloinpa tuskissansa
|
|
|
50 |
neitonen rukoili:
|
|
|
51 |
000
|
|
|
52 |
"Oi, Jumalani taivaan
|
|
|
53 |
mua raukkaa sääli sä.
|
|
|
54 |
Ja rakkaus polttavainen
|
|
|
55 |
rintaani lähetä.
|
|
|
56 |
000
|
|
|
57 |
Oi, miksi en minä kun muutkin
|
|
|
58 |
voi oikein rakastaa,
|
|
|
59 |
ja olla uskollinen
|
|
|
60 |
vain yhden rinnalla.
|
|
|
61 |
000
|
|
|
62 |
Ja neidon rukoukset
|
|
|
63 |
tulivat kuulluksi
|
|
|
64 |
Yks' kuutamoinen ilta
|
|
|
65 |
neidon rakkaus heräsi.
|
|
|
66 |
000
|
|
|
67 |
Tuo kuuluisa viuluniekka
|
|
|
68 |
ja säveltaituri
|
|
|
69 |
se rakkauden tulen
|
|
|
70 |
neidon rintahan sytytti.
|
|
|
71 |
000
|
|
|
72 |
Vaan soittaja niinkuin hänkin,
|
|
|
73 |
hän oli hurmaaja.
|
|
|
74 |
Hän neidon hurmas ja jätti,
|
|
|
75 |
se oli tapansa.
|
|
|
76 |
000
|
|
|
77 |
Kuu hopeoitaan kun luopi,
|
|
|
78 |
puol' yö oli käsissä,
|
|
|
79 |
kun neito kiireisesti
|
|
|
80 |
riens' armastaan tapaamaan,
|
|
|
81 |
000
|
|
|
82 |
Kun armaansa kotiin hän saapui,
|
|
|
83 |
niin tuskissaan saneli:
|
|
|
84 |
"Olen kuullut, toista sä lemmit,
|
|
|
85 |
sano, onko totta se."
|
|
|
86 |
000
|
|
|
87 |
Hän pilkannaurahduksen
|
|
|
88 |
vaan osaksensa saa,
|
|
|
89 |
ja saatanan soitto uljas
|
|
|
90 |
oli vastauksensa.
|
|
|
91 |
000
|
|
|
92 |
"Oi Ruud! Oi, armas Ruud!
|
|
|
93 |
oi etkö tiedä sä.
|
|
|
94 |
sinun lastasi rintani alla
|
|
|
95 |
parhaillaan kannan mä.
|
|
|
96 |
000
|
|
|
97 |
Nyt taituri nousi tuoliltaan,
|
|
|
98 |
heitti viulun luotansa.
|
|
|
99 |
Ja viulun kielet tuskasta
|
|
|
100 |
heikosti parahtivat.
|
|
|
101 |
000
|
|
|
102 |
"Oletko tyhmä, Sonja",
|
|
|
103 |
hän kiukuissaan saneli.
|
|
|
104 |
"Miksi antauduit sä mulle,
|
|
|
105 |
on oma vikasi.
|
|
|
106 |
000
|
|
|
107 |
On viuluni minut opettanut
|
|
|
108 |
tyttöjä pettämään.
|
|
|
109 |
On viuluni minut opettanut
|
|
|
110 |
lapseni jättämään.
|
|
|
111 |
000
|
|
|
112 |
Siis poistu luotani Sonja,
|
|
|
113 |
tahdon olla yksin mä.
|
|
|
114 |
En kyyneleitäsi mä kestä,
|
|
|
115 |
niitä ei ole itselläin!"
|
|
|
116 |
000
|
|
|
117 |
Hän viulun ylös nosti,
|
|
|
118 |
sen painoi rintaansa.
|
|
|
119 |
"Tätä minä yksin lemmin",
|
|
|
120 |
lausui hän pilkallaan.
|
|
|
121 |
000
|
|
|
122 |
"Siis hyvästi jääös Sonja,
|
|
|
123 |
nyt täytyy lähteä sun."
|
|
|
124 |
Ja hellällä kosketuksellaan
|
|
|
125 |
sai viulunsa väräjämään.
|
|
|
126 |
000
|
|
|
127 |
Mutt' kalman kalpeana
|
|
|
128 |
kuunteli neito tuo,
|
|
|
129 |
kun soittaja pilkallansa
|
|
|
130 |
luontoaan kuvaili.
|
|
|
131 |
000
|
|
|
132 |
Saatanan uljas soitto,
|
|
|
133 |
joka ennen viehätti,
|
|
|
134 |
Hänen kummaan järkeen saattoi,
|
|
|
135 |
ja järkensä pimitti.
|
|
|
136 |
000
|
|
|
137 |
Rajusti huudahtaapi:
|
|
|
138 |
"Sinä kurja petturi,
|
|
|
139 |
jollet sä lemmi mua,
|
|
|
140 |
niin sääli lastasi".
|
|
| | (runo jatkuu, kts. käsikirj.) |
|
|
| |
|