|
|
1 |
1 Ol yks uljas merimies,
|
|
|
|
2 |
ja meripoika vaan, ja luotu kerto kukaties,
|
|
|
|
3 |
marille kuolemaan
|
|
|
|
4 |
2 Ei hään tuota surrutkaan, Ol' aina
|
|
|
|
5 |
iloinen, ja valmis oli alkamaan, taas uutta
|
|
|
|
6 |
reisua
|
|
|
|
7 |
3 Hän kotistonsa kulkeissaan lohtutti armastaan,
|
|
|
|
8 |
jok' itkein häntä seurasi, alas laiva
|
|
|
|
9 |
rantahan.
|
|
|
|
10 |
4 Äl' itke Selma pienoinen, sä kohta
|
|
|
|
11 |
minut näät kun reisultani palajan, vietämme
|
|
|
|
12 |
hauskat häät.
|
|
|
|
13 |
5 Sen kuuli eräs aallottar, joka istui
|
|
|
|
14 |
kivellä, ja vannoi et' et' totta maar, sinä tuota
|
|
|
|
15 |
poikaa saa.
|
|
|
|
16 |
6 Sil' se on meidän merimies ja meille
|
|
|
|
17 |
kuuluva. ja vielä kerta annetoin ryöstämme sulta pois.
|
|
|
|
18 |
7 Kun kolme vuotta kulunut oli jo ummelleen,
|
|
|
|
19 |
niin Selma mietti toisen kans kihloihin mennäkseen.
|
|
|
|
20 |
8 Kun häitä sitten vietettiin ja musikit
|
|
|
|
21 |
ne soi ja maljoja kun maisteltiin
|
|
|
|
22 |
mi huvituksen toi,
|
|
|
|
23 |
9 Hääjoukos sitte nähtihin myös eräs herras mies,
|
|
|
|
24 |
joka vaatetukseltansa näytti, ulkolaiselta,
|
|
|
|
25 |
Suloista Suomen kieltä hän kuitenkin
|
|
|
|
26 |
osasi, ja morsiamen nimeä, hääväeltä kyseli.
|
|
|
|
27 |
10 Ja nimen tietää saatuaan läks laiva
|
|
|
|
28 |
rantahan, Aito se laivan saavutti selällä
|
|
|
|
29 |
atlantin, altojen sekaan vajosi, toi herra
|
|
|
|
30 |
laivuri
|
|
|
|
31 |
11 Ei ollut näät enään merimies
|
|
|
|
32 |
vaan oli jo kapteeni aaltojen sekaan vajosi,
|
|
|
|
33 |
toi herra kapteeni.
|
|
|
| |
|