j47195
Satakunta — Kauvatsa
Okkola, T. E.
1926
Joululeikkejä |
||||
| Suomen kansa on ammoisista ajoista saakka harjoittaneet leikkejä. Kaikki pidemmät juhlapäivät ja joutoajat he leikkivät. | ||||
| Vanha kansallinen tapa maassamme oli sellainen, että jouluksi tuotiin olkia asuintuvan lattialle. Tällaisilla oljilla peitetyllä lattialla leikittiin ja kisailtiin pyhien kestäessä. Tällaisista joulupahnaleikeistä oli niin sanottu karhunkaato hyvin omaperäinen. Karhun osaa esittävä asettui polvet suorina, ryömimisasentoon lattialle, jonka jälkeen karhun kädet ja jalat erikseen sidottiin yhteen kiinni. Karhun kaataja pisti kummankin jalkansa, karhun sidottujen etu ja takajalkojen välistä, ja asetti päänsä karhun vatsan alle ja nosti karhun selkänsä taakse nuriin. Nyt karhu oikaisi itsensä, jolloin kaataja vuorostaan joutui hyvin sopimattomaan asentoon, ruumis vääntyneenä piukasti etukumaraan, ja jalat luonnottoman leveälle. Tästä asennosta ei kaataja ominneuvoin voi päästä pois, vaan joutuu ähkien katselijain naurun alaiseksi. Leikkiä tuntematon tavallisesti narrattiin kaatajaksi. Juhla-aika luetaan kestäväksi, joulun aatosta, Loppiaisen jälkeiseen päivään eli nuutiin asti. Nuutin päivä iltana pidetään vieläkin joulujuhlien lopettajaisiksi erilaisia pelejä. Paikkakunnan nuoret "maskeeraavat" ja laittavat itsensä mikä minkin näköiseksi. Toiset laittavat itsensä hevoseksi toiset lehmäksi, kamelikurjiksi y.m. Toiset taas tekevät itselleen rumia ja hullunkurisia, pitkänenäisiä, mulkosilmäisiä ja vääräsuisia naamioita. Suurena kulkueena kuljetaan sitten pitkin kylää, ja poikkeillaan asunnoissa. Kulkiessaan tiellä päästelevät kaikenlaisia ääniä, aina sen mukaan minkä osaa esittävät. Telmivät ja peloittelevat, poikasia ja arkoja tyttöjä. Tällaisen kulkueen osanottajia kutsutaan nuutipukeiksi. | ||||