| |
Wanha kansan ballaadi
|
|
|
|
2 |
Tuoll' Ruutsilan pitäjäss' siellä Walkealan kyläss'
|
|
|
|
3 |
Siell' tapahtui yks' ihme yli muiden
|
|
|
|
4 |
Siell' oli yksi neito juuri kaunis ja ihana
|
|
|
|
5 |
Ja se olis' voitu kukkaiseksi kutsuu.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Ei hän ollut rikas kullan eikä hopian pääll'
|
|
|
|
8 |
Waan sydän oli rakkautta täynnä
|
|
|
|
9 |
Ja hän oli ulosvalittu juur kaikilta
|
|
|
|
10 |
Joill' monilla ol' kuuluisa nimi.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Tuskin oli hän täyttänyt kahdeksantoist'
|
|
|
|
13 |
Siitä päiväst' kun hän syntyi tähän maailmaan
|
|
|
|
14 |
Kun hän rakastui sitt' yhden nuoren merimiehen kanss'
|
|
|
|
15 |
Joka piti häntä sydämessäns' kalliin'.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Ja he lupasit ain' toinen toisens' kanss' yhdessä oll'
|
|
|
|
18 |
Siitä valankin he välillänsä vannoi:
|
|
|
|
19 |
Ett' ain' he toinen toisellensa rakkaita ois'
|
|
|
|
20 |
Niin kauvan kun kuolema tempaavi pois'
|
|
|
|
21 |
Ja yhdessä he kuolisivat kanssa.
|
|
|
|
22 |
Waan voi maailmaa kun se viettelee niin monta!
|
|
|
|
23 |
000
|
|
|
|
24 |
Niin lähti se nuori merimies sitte seilaamaan pois
|
|
|
|
25 |
Ja hän nosti laivans' purjehet tuuleen.
|
|
|
|
26 |
Koli rannalle hän jätti sitten rakkaan ystäväns'
|
|
|
|
27 |
Ja kyyneleet ne vuoti hänen silmistäns'
|
|
|
|
28 |
Kun täytyi jättää ystävänsä rakkain.
|
|
|
|
29 |
Oi maailmaa kun se viettelee niin monta.
|
|
|
|
30 |
000
|
|
|
|
31 |
Kun se laiva oli seilannut pari penikulmaa merta
|
|
|
|
32 |
Ett' ei paljain silmin voinut sitä nähdä
|
|
|
|
33 |
Niin rupes neito ajatteleen uutta ystävää
|
|
|
|
34 |
Kun entisestä ystävästä kauvaksi hän jää
|
|
|
|
35 |
Hän seilas pois vierahille maille.
|
|
|
|
36 |
Oi kukas hänen palaavan luuli.
|
|
|
|
37 |
000
|
|
|
|
38 |
Seilas Englantiin se merimies juuri iloisesti ja pian
|
|
|
|
39 |
Siellä neitoset ol' ihanaiset aivan.
|
|
|
|
40 |
Waan enempi hän ajatteli omaa ystävääns'
|
|
|
|
41 |
Kun Englantin neitoja niit ihanoita siell'
|
|
|
|
42 |
Ne eivät hänen rakkauttaan saaneet.
|
|
|
|
43 |
Omaa ystävääns' hän sydämessään kantoi.
|
|
|
|
44 |
000
|
|
|
|
45 |
Aina edemmäks' vaan seilasi se nuori merimies
|
|
|
|
46 |
Jäi kotimaansa kauvaksi hältä.
|
|
|
|
47 |
Kakstoistakymmentä kirjettä hän kirjoitti armaalleen
|
|
|
|
48 |
Ei vastausta yhtäkään hän saanut.
|
|
|
|
49 |
000
|
|
|
|
50 |
Kun laiva oli seilannut vuosia kaksi
|
|
|
|
51 |
Niin ankkuroi hän laivansa Lontoon.
|
|
|
|
52 |
Sieltä kiireesti hän lähti sitten kotirannalleen
|
|
|
|
53 |
Jossa odotettu olevansa luuli.
|
|
|
|
54 |
000
|
|
|
|
55 |
Nuori merimies pääsi terveenä kotimaalleen taas
|
|
|
|
56 |
Kun oli matkansa onnellisesti tehnyt.
|
|
|
|
57 |
Juuri joutuun hän meni entisen ystävänsä luoks'
|
|
|
|
58 |
Ja kyyneleet ne silmistänsä virtana vuos
|
|
|
|
59 |
Sen onnen tähden jonka saavansa luuli.
|
|
|
|
60 |
Waan voi maailmaa kun se viettelee niin monta.
|
|
|
|
61 |
000
|
|
|
|
62 |
Kun nuori mies pääsi kultansa asunnon luo
|
|
|
|
63 |
Ei se neito häntä vastahan juossut,
|
|
|
|
64 |
Sillä häitä siellä hypättiin, oli peli ja tanssi
|
|
|
|
65 |
Ja morsiamen vaaleni kruunu ja kranssi
|
|
|
|
66 |
Kun entisen ystäväns' sai nähdä
|
|
|
|
67 |
Woi maailmaa kun se pettänyt on monta.
|
|
|
|
68 |
000
|
|
|
|
69 |
Nuori merimies se väänteli sormistans' verta
|
|
|
|
70 |
Ja vesi vuoti poskiltansa maahan.
|
|
|
|
71 |
"Oi petollinen neito kun liittos rikoit niin,
|
|
|
|
72 |
Oi luuletkos nyt olevan sun majas taivahan,
|
|
|
|
73 |
Kun valas monet näin olet rikkon."
|
|
|
|
74 |
Woi maailmaa kun se pettänyt on monta.
|
|
|
|
75 |
000
|
|
|
|
76 |
Jää hyvästi, voi hyvin, (ja elä kuinkas tahdot,)
|
|
|
|
77 |
kaikk sulle anteeks' annan,
|
|
|
|
78 |
Waan yhdestäkään neidost en mä huoli.
|
|
|
|
79 |
Ain' kiitän niitä neitoja kun liittons pitävät
|
|
|
|
80 |
Ja vaeltavat kunnialla aina.
|
|
|
| |
|