| |
Viena
|
|
|
|
2 |
Sinä Vienan-karjalan kaunis maa,
|
|
|
|
3 |
sinä sortajain sortoa nähdä saat,
|
|
|
|
4 |
nuo konnat, raiskaa sun iki honkiais,
|
|
|
|
5 |
soutaavat järäs kaskijais.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Nuo sortajat ovat Vienassa outon maan,
|
|
|
|
8 |
jotka siirtyä saisi uralientaa,
|
|
|
|
9 |
heidän paikkansa olisi siperianmaa,
|
|
|
|
10 |
sen heidän oppinsa totistaa.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Sinä Viena et koskaan unhoon jää,
|
|
|
|
13 |
vannommesen. Karjalan kansana tään,
|
|
|
|
14 |
kun aika koittaa, niin uusina valoisin rinnoin,
|
|
|
|
15 |
viemme kaunihin Karjalan voittoon.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Siksi mies ja nainen Karjalan, valvo!
|
|
|
|
18 |
ota oppia jaloa suurta, kun kerran sinua tarvitaan,
|
|
|
|
19 |
Karjalan maita hoivaamaan,
|
|
|
|
20 |
että voit sen kunnolla täyttää.
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Mies-nainen Karjalan, älä muista murheitais,
|
|
|
|
23 |
tää ei sua paljoa auta, olethan helmassa heimomaan,
|
|
|
|
24 |
joka sua murheissa lohtuttaa,
|
|
|
|
25 |
ja päivästä päivään saattaa.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Kun päivä on koittanut vapauden, ja sortajat Vienan on syösty,
|
|
|
|
28 |
oot valppaana valvoen lähtemään kotiseutuja Karjalan kohti,
|
|
|
|
29 |
tää aika ei voi kaukana ollakkaan,
|
|
|
|
30 |
sen kansojen kohtaloista nähtä saa.
|
|
|
| |
|