|
|
1 |
Oi lapsuus kotini armas,
|
|
|
|
2 |
kun jättää nyt sinut saan,
|
|
|
|
3 |
lähteä maailmalle kotitonna tämän maan,
|
|
|
|
4 |
jossa vuodet menivät vierien,
|
|
|
|
5 |
tanhuvillas leikkien,
|
|
|
|
6 |
kaikki on nyt mennyttä, kaiho rintaan jää.
|
|
|
|
7 |
000
|
|
|
|
8 |
On vieras halla kotia,
|
|
|
|
9 |
vuosia minun vainonna ja
|
|
|
|
10 |
hetken tullen armotta työn julman täyttänyt,
|
|
|
|
11 |
kun miehuuttani varttoilen ja kotiani muistelen,
|
|
|
|
12 |
on kun unta ollut ois, tuo koti lapsuuden.
|
|
|
|
13 |
000
|
|
|
|
14 |
Kun kerran kasvan suureksi,
|
|
|
|
15 |
niin hallan muistan julmaksi,
|
|
|
|
16 |
kun kukkamaani armaan, setyhjäks tehnyt on,
|
|
|
|
17 |
miksi tätä maailmaa isänmaaksi sanotaan
|
|
|
|
18 |
kun halla täällä asustaa ja mua palentaa.
|
|
|
|
19 |
000
|
|
|
|
20 |
Nyt maailmalla outolla, olen vailla lapsuuskotia,
|
|
|
|
21 |
saan kulkea ja uupua kotiani armasta muistella,
|
|
|
|
22 |
jonka vieras multa viedä voi,
|
|
|
|
23 |
ei rakkaus hällä rinnassa soi.
|
|
|
|
24 |
000
|
|
|
|
25 |
Kun katselen kesän kukkivan maan,
|
|
|
|
26 |
sillon kotini armaan muistan vaan,
|
|
|
|
27 |
vaan syksy kun saapuu ja kukat on pois,
|
|
|
|
28 |
tuntuu kun ryöstäjät kotini ois.
|
|
|
|
29 |
000
|
|
|
|
30 |
Siis halla on viennä mun isäni maan,
|
|
|
|
31 |
jonka muinoin hältä lahjaksi sain,
|
|
|
|
32 |
kohtalo kova onnenani vain,
|
|
|
|
33 |
siksipä kulkijan kohtalon sain,
|
|
|
|
34 |
toivon minä vaan kuolemaa,
|
|
|
|
35 |
se yksin kuvastaa lohtuaan.
|
|
|
| |
|