| |
Mun lapseni
|
|
|
2 |
Sulle maailma kauniina etees gangastuu,
|
|
|
3 |
niinkun aamunrusko kesään ihanaan,
|
|
|
4 |
sä poimit nuoruus ruusujasi kartuttaakses muistojasi,
|
|
|
5 |
etkä huomaa ohtakkeita kukkakimpussais.
|
|
|
6 |
000
|
|
|
7 |
Se kukkakenttä jota kuljet sinut lumoaa,
|
|
|
8 |
et väsymystä tunne se hurmaa vaan,
|
|
|
9 |
kun kerran sitten pysähtyt ja muistojasi muistelet
|
|
|
10 |
niin ohtakkeista kukkakimppu onkin rinnassais.
|
|
|
11 |
000
|
|
|
12 |
Kun Jumalalle konsanaan ei tehdä kunniaa,
|
|
|
13 |
niin ohtakkeita maailmalta palkas saa,
|
|
|
14 |
syksysi kun saapuu ja talvi saavuttaa
|
|
|
15 |
nuoruusruusujasi et koskaan enää saa.
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Siksi muista sä lapseni kun joutut maailmaan,
|
|
|
18 |
ettet ohtakkeita pistäviä kukkakimppuus saa,
|
|
|
19 |
muista vaaran tullen Herraasi Jumalaa,
|
|
|
20 |
kotia ja matkalle neuvonantajaa.
|
|
|
21 |
000
|
|
|
22 |
Maailmalla kulkeissan oon kaikki kokenna,
|
|
|
23 |
siksi saan nyt sydämestän ohtakkeita poimia,
|
|
|
24 |
vaan arvet jäävät sydämeen nei konsaan peity pois,
|
|
|
25 |
siksi toivon lapseni et sinun niinei ois.
|
|
|
26 |
000
|
|
|
27 |
Jeessuksehen turvaten käy matkaas kulkemaan,
|
|
|
28 |
hän varjeleepi teitäsi et ohtakkeita saa,
|
|
|
29 |
kun sitten päätät matkasi niin Jeessus otottaa,
|
|
|
30 |
sydämesi puhtaan saat hälle ojentaa.
|
|
|
| |
|