Metadata

COL: Th. Reinius
ID: 67434
LOC_AREA: k
LOC_PAR: Ullava.
SGN: S II:31.
TMP: 1852.

    1  Ei tule uni minun silmään näin pimiällä ajalla,
    2  Ennenkun aurinko armias antais valonsa.
    3  Erhetykset monellaiset kuin on ystävitten välillä,
    4  Se oli paras ystäväni joka on vielä jälellä.
    5  Kaksi oli mulla kultaa ja molempia rakastin
    6  Toinen on kun peto metsäsä, joka jättää poikansa.
    7  Kukkaiset monellaiset kun kasvaapi kejolla,
    8  Eikä he antaa tainneet mulle tuskassa lepoa.
    9  Ei tule uni minun silmään näin mustalla paijalla
    10  Ennenkun omaltai kullalta minä valkosen paijan saan.
    11  Paha oli minun olla, mikä tulee neuvoksi?
    12  Kun kahleilla kovilla sijottiin mun nuori syjämeni.
    13  Paha on minun olla, sen täytyy sanoa,
    14  Kun ei kuulu kullastani minulle ilonsanomaa.