| |
Kaarina
|
|
|
2 |
Nuori Kaarina Kuussalon kukkanen,
|
|
|
3 |
näin mun mummoni jutteli kerran.
|
|
|
4 |
000
|
|
|
5 |
Oli immyt tuuhea tukkainen
|
|
|
6 |
taru uhkuvi syytöntä verta.
|
|
|
7 |
000
|
|
|
8 |
Kauniin Kaarinan silloin jo seudulla
|
|
|
9 |
moni alkoi jo neidoksi luulla.
|
|
|
10 |
000
|
|
|
11 |
Niin lumosi miehetkin katseellaan
|
|
|
12 |
taru uhkuvi syytöntä verta.
|
|
|
13 |
000
|
|
|
14 |
Hoviknopista silloin uljas klaus
|
|
|
15 |
näki neitosen messuilla kerran
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Hän katsoi immyttä katsoi taas
|
|
|
18 |
taru uhkuvi syytöntä verta.
|
|
|
19 |
000
|
|
|
20 |
Laus ratsasti kirkolta kuussalohon
|
|
|
21 |
ken ois sitä voinut luulla
|
|
|
22 |
000
|
|
|
23 |
hän pyysi immyttä aviohon
|
|
|
24 |
Taru neidon on rattoisa kuulla.
|
|
|
25 |
000
|
|
|
26 |
Huviknopin isä oli vimmoissansa
|
|
|
27 |
perit poikani noidan verta.
|
|
|
28 |
000
|
|
|
29 |
Ja neidon saatan syytteeseen
|
|
|
30 |
Rikos tahraapi aatelis verta.
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Kaunis Kaarina noitana tuomittiin
|
|
|
33 |
ken ois sitä voinut luulla.
|
|
|
34 |
000
|
|
|
35 |
Hän kalman kankaalla tuomittiin
|
|
|
36 |
taru neidon on kauhia kuulla.
|
|
|
37 |
000
|
|
|
38 |
Ja mestaus paarilla Kaarina huus
|
|
|
39 |
avuks taivasta maata ja merta.
|
|
|
40 |
Oi Luojani sallima onnettomuus,
|
|
|
41 |
kun te vaaditte viatonta verta.
|
|
|
42 |
000
|
|
|
43 |
Ja niin totta kun tuntoni puhdas on,
|
|
|
44 |
niin huusi hän täydellä suulla:
|
|
|
45 |
Tämä paasi mun vertani vuotakoon
|
|
|
46 |
sanat neidon on kauhea kuulla.
|
|
|
47 |
000
|
|
|
48 |
Puna paatonen sitten paikan sai
|
|
|
49 |
kivi kirkon seinällä kerran.
|
|
|
50 |
Puna paatosen sinä olet nähnyt kai,
|
|
|
51 |
yhä vuotaa se Kaarinan verta.
|
|
|
| |
|