j72296
Peräpohjola — Kittilä
Salminen, Väinö
1904
1 | Näin minä vanhan Wainämöisen | |||
2 | Tunturivuorta veistävän | |||
3 | Kuulin nuoren Joukkamoisen | |||
4 | Ilmassa tulta iskevän | |||
5 | Minä itse vanha Wäinämöinen | |||
6 | Tein harpun hauin luista | |||
7 | Kantelon kalan evistä | |||
8 | Jolla soitin, kaikki kuulit | |||
9 | Ilmassa olijat ja | |||
10 | Maassa matelijat | |||
11 | Kaikki kuulit sen | |||
12 | Vielä vanhatkinl̄ vapisit | |||
13 | Ja vuoret tärisit | |||
14 | Sittettuli veljen poika: | |||
15 | "Minä soitan kanssa kantelollas | |||
16 | Vaan ei soitto soitolta tuntunnu | |||
17 | Vaikka | |||
18 | Soitti että sormet notkuit | |||
19 |
Ja päät vapisit (vanhuelta2 sanoi ettei vanhuelta sentään ollut tässä paikkaa Sillä se veljenpoika oli nuori )
|
|||
20 | Eikä soitto soitolta tunnu | |||
Ku se oli soittanu niin lujasti, ne meni venheesee. Ni otti itte vanha Wainämöinen kantelonsa, istu venheeseen että saisit kalakkin kuulla ja rupes soittelemaa ku tuli venheesee ja tulit kaikki kalatki kattelemhaa | ||||
22 | Vielä vanhaa Wainämöistä | |||
Sitte se lähti soutamaa ja veljenpoika oli küllä venhesä ja muori paljo. Laski venhese kantelesa, istu itte soutelemha ja souteli niin että hangat halkeilit | ||||
24 | Hangat hanhena pajatit | |||
Veet rupesti kuohu(maan), tulit venhese, se oli niin väkevä soutamha. | ||||
Pani nuoret soutamhaa, ku näki ettei vene kestänü | ||||
27 | Nuoret souit minkä jaksoit | |||
28 | Eikä soutu souulta tuntunu | |||
Niin se sitte | ||||
30 | Istu itte soutelemhan | |||
Se | ||||
32 | Vasta soutu souulle tuntu | |||
Ja se souti niin lujalle ette vene tuli maale kokonas. Otti harpuns ja alko soittelemhan, soitti itte ja joka | ||||
34 | Soitto soitolta tuntu | |||
35 | Ja ilo iloksi näkü | |||
Josta kaikki kalakki tuluit katselemhan | ||||
37 | soitantoa Wäinämöisen | |||
38 | Vielä kuollehekki kaikki | |||
nousit katselemha. Vielä partankokki | ||||
40 | Homekkallot kellittelit | |||
41 | Katselemhaa kultasta | |||
42 | Wäinämöisen veisantoa | |||
Sitte se alko pellamhan kaunihisti vielä | ||||
44 | Alko laulaa lapsillekki | |||
45 | Pellaella piiskusille | |||
46 | Jokka tulit joutusasti | |||
47 | Juoksennellen nauru suulla | |||
48 | Kuuntelemhan kaunokaista | |||
49 | Wäinämöisen laulantoa | |||
50 | Ilovirttä viisahinta | |||
(Sitte se taas lähtee menee aina itte kuki lause): | ||||
Siellä | ||||
53 | Itteki viimein ilahtui | |||
54 | Kuin lapset lauloit iloisesti | |||
55 | Hüpellen ja kiittäellen | |||
56 | Näessäns vanhaa Wäinämöistä | |||
57 |
Jok3 Lapset olit maanehet maanki povessa
|
|||
58 | Hauvoissanki lepäelhet | |||
Sitte se lähti ku se oli ilossaas itte kävelemhän - se oli venhes valkamass. Siitä ku lähti kulkemaha, ni vanhat ämmät juovattivat (= seurasivat Wäinämöistä) ja vielä neki nuoreksi tulit kuullessaas vanhaa Wäinämöistä ja ilosta hüppelit ja tanssailit peräsä. | ||||
60 | Ämmät niin suovuit ette vaaiskelit | |||
61 | kotians vaikk olit kuolleit olleet | |||
62 | Mutta ei vanha Wäinämöinen, | |||
63 | Tükännü tüttäristä, | |||
64 | Ämmistäkään älünnü, | |||
65 | Mutta soitti suoranansa, | |||
66 | Ilovirttänsä veteli | |||
67 | - - - | |||
68 | - - - | |||
Lauloi ne paikat mitkä muisti runomuodossa ja jotka ovat tässä aina eri riville merkityt lauletut säkeet, muun kertoi hän suorasanaisessa muodossa | ||||
1
Ei muistanut oliko vanhat tai vaarat 2 sanoi ettei vanhuelta sentään ollut tässä paikkaa Sillä se veljenpoika oli nuori 3 Lapset |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
JR 51663 | 13 % |
|
SKVR X2 5190. | 10 % |
|
SKVR VI1 57. | 63 % |
|