JR 75243

j75243
Etelä-Karjala — Kivennapa
Seppänen, Hilma
1955

Metadata

COL: Hilma Seppänen
ID: 75243
INF_CTX: Aino Susi, s. 1905 Saarenmaalla. Kuullut tädiltään.
INF_NAME: Aino Susi < tädiltään
LOC_AREA: h
LOC_PAR: Kivennapa,
LOC_VIL: Ylentelä.
SGN: 1437.
TMP: 1955.

Kaarlo ja Kerttu
     2  Nyt aijon minä laulella,
     3  kahdesta nuorukaisesta.
     4  Kun rakkauuden tähden taas,
     5  on tullut kahden kuolema.
     6  000
     7  Se Saksalainen maalari,
     8  manttaali taidesankari.
     9  Kaarlo se oli nimeltään,
     10  kaunis ja nuori ijältään.
     11  000
     12  Hän vaik oli taidemaalari,
     13  tunnoton oli kuitenkin.
     14  Ei tunto häntä soimannut
     15  vaik neidon oli vietellyt.
     16  000
     17  Kaarlo oli jäänyt orvoksi,
     18  vanhemmiltaan pieneksi.
     19  Hän asui setänsä talossa,
     20  ja harjoitteli taidetta.
     21  000
     22  Sedältä tytär ainoa,
     23  kaunis kuin kukka kedolla.
     24  Kerttu se oli nimeltään,
     25  seitsemäntoist oli ijältään.
     26  000
     27  Nyt nuorukaisten rinnassa
     28  rakkaus syttyi palava.
     29  Että he liiton solmivat,
     30  sydämet yhteen sulkivat.
     31  000
     32  Se päivä oli todella,
     33  juhlallista laatua.
     34  Kun Kaarlo kultasormuksen,
     35  nyt painoi Kertun sormehen.
     36  000
     37  Valan he kalliin vannoivat,
     38  nimessä pyhän taivahan,
     39  ettei heitä erotta
     40  elämä eikä kuolema.
     41  000
     42  Niin Kaarlo sanoi Kertulle,
     43  viattomalle neidolle,
     44  oi minun oma Kerttuni,
     45  mun osam ja onneni.
     46  000
     47  Sinua tahdon rakastaa,
     48  ja sinuu aina omistaa.
     49  Sen Elben virta vahvistaa,
     50  ja turvaan tähdet todistaa.
     51  000
     52  Vaan rakastikos todella,
     53  Kaarlo noin nuorta Kerttua.
     54  Niinkuin hän oli luvannut,
     55  lehmuksen alla vannonut.
     56  000
     57  Nyt Kaarlo kauvas matkusti,
     58  ja opintojaan harjoitti.
     59  Vaan Kerttu yksin huokaili,
     60  ja Kaarloansa kaipaili.
     61  000
     62  Mutta Kaarlo oli kokonaan
     63  jo unhoittanut valansa.
     64  Ei enää tule kirjettä
     65  Kertulle hältä yhtäkään.
     66  000
     67  Nyt Kertun suru eneni
     68  kun isä hälle saneli.
     69  Sul on jo uusi sulhanen,
     70  poika nuori ja iloinen.
     71  000
     72  Kaino kun oli luontonsa,
     73  ei voinut mitään vastata.
     74  Niin uusi liitto solmittiin,
     75  vaan vanhaa neito kaipasi.
     76  000
     77  Hääpäivä pian läheni,
     78  sen uusi sulho määräsi.
     79  Vaan vanhaa neito kaipasi,
     80  ja tulevaksi odotti.
     81  000
     82  Hääpäivä oli huomenna
     83  kun Elben virran reunalla
     84  Taas Kerttu yksin käveli
     85  ja Kaarloansa kaipaili.
     86  000
     87  Oi olisinko pettäjä,
     88  vaikka mun jätti ystävä.
     89  Hänet mä tahdon omistaa,
     90  en elossa vaan kuolossa.
     91  000
     92  Hän näki myös sen lehmuksen,
     93  ja muisti kun sen siimekseen.
     94  Hän Kaarlon kansa istahti,
     95  ja pyhän liiton vahvisti.
     96  000
     97  Silmänsä melkein musteni,
     98  kun valaansa hän muisteli.
     99  Oi menisinkö toiselle
     100  kun lupasin jo Kaarlolle.
     101  000
     102  Puistossa Kerttu käveli,
     103  sillalla siellä asteli.
     104  Sillalta jokeen hyppäsi,
     105  niin aallot neidon hautasi.
     106  000
     107  Niin Kerttu päätti päivänsä,
     108  täten hän vietti häitänsä.
     109  Sen teki Kaarlon kavaluus,
     110  sydämensä häjy viekkaus.
     111  000
     112  Kun Kaarlo vihdoin palasi,
     113  kuolleena Kertun kohtasi.
     114  Vaan ei hän siitä välitä
     115  kun sydän on vaan kylmänä.
     116  000
     117  Ei se häntä liikuta
     118  sydän kun kivikovana.
     119  Iloja rupes etsimään
     120  Ja irstaisesti elämään.
     121  000
     122  Oli taas ilta ihana,
     123  kun Kaarlo käveli katua.
     124  Muistutellen ilopaikkoja
     125  Ja hupaisia seuroja.
     126  000
     127  Hämmästys Kaarlon valtasi
     128  kun kaulassansa huomasi.
     129  Ne kylmät käsivarret vaan,
     130  ristissä kädet rinnallaan.
     131  000
     132  Hän näki myös sen sormuksen,
     133  jonka kerran antoi Kertullen.
     134  Oi koston suurta kovuutta,
     135  voi Kertun uskollisuutta.
     136  000
     137  Ne kädet halasi Kaarloa
     138  vielä useita kertoja.
     139  Eräässä tanssisalissa
     140  ne kuristivat uhrinsa.
     141  000
     142  Nyt laulunikin lopetan,
     143  Ja teitä vielä varoitan.
     144  Oi älkää ketään pettäkö,
     145  ja surun valtaan jättäkö.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

JR 75249 97 %
JR 18896 49 %
JR 27772 30 %
JR 40779 25 %
JR 07676 16 %
JR 19243 12 %