JR 76071

j76071
Ruija — Omasvuono
Sommerseth, Anton J.
1936

Metadata

COL: Anton J. Sommerseth
ID: 76071
LOC_AREA: oN
LOC_PAR: Omasvuono (Storfjord),
LOC_VIL: Skibotn.
SGN: KRK 249:330.
TMP: 1935-36.

VILLE JA HILMA
     2  1. Kun laiva lähti rannasta
     3  kauaksi etelään
     4  niin Hilma rannan kivelle
     5  jäi yksin itkemään.
     6  000
     7  2. Niin katkerasti itki hän
     8  kuin lapsi konsanaan,
     9  ja yli meren siistävän
     10  hän silmäis surussaan.
     11  000
     12  3. Vaan miksi itki Hilma nyt
     13  sen laivan lähtöä?
     14  Siks' että laivan mukana
     15  läks armas ystävä.
     16  000
     17  4. Oi, älä itke Hilmani,
     18  mä jälleen palajan,
     19  ja sitten rantaan järvehen
     20  mä töllin rakennan.
     21  000
     22  5. Niin älä lausu, Villeni,
     23  sä pettää tahdot mun,
     24  jos rakastaisit todella,
     25  ett jättäis suremaan.
     26  000
     27  6. Ett usko mua, Hilmani,
     28  niin olkoon sitten vaan,
     29  mutt' kerran vielä palajan
     30  rannoilta ulkomaan.
     31  000
     32  7. Ja laiva kulki eellehen
     33  ja kynti aaltoja,
     34  mut lempi Hilman rinnassa
     35  se alkoi sammua.
     36  000
     37  8. Ja vuotta viel ei kulunut
     38  kun toinen poika sai
     39  mi Hilmahan jo rakastui
     40  ja vaimoksensa nai.
     41  000
     42  9. Mutt tämä poika ollutkaan
     43  ei Villen verttainen,
     44  siit' tuli miesi Hilmalle
     45  niin pahaluontoinen.
     46  000
     47  10. Ei haastellakaan kauniisti
     48  hän voinut ollenkaan,
     49  ja usein antoi vastinen
     50  hän nyrkin iskullaan.
     51  000
     52  11. Nyt vasta Hilma huomasi
     53  ett' onni hält' on pois.
     54  Ja ville muistui mielehen:
     55  Hän paremp' ollut ois.
     56  000
     57  12. Mutt' Ville kynti aaltoja
     58  yjäti laivallaan,
     59  ja rahaa siellä keräili
     60  hä Hilmaa varetn vaan.
     61  000
     62  13. Ja niinkuin sanoi lähteissään
     63  hän viel' on saapuva,
     64  sill' liekki sydämmessänsä
     65  ei voinut sammua.
     66  000
     67  14. Ja vuotta kolme vierinyt
     68  JO siitä olikin,
     69  ja rahaa oli Villellä
     70  nyt viisintuhansin
     71  000
     72  15. Hän Hilmaa yhä muisteli,
     73  ja töllin rakentaa
     74  hän aikoi koska kotihin
     75  hän kerran palajaa.
     76  000
     77  16. Hän kotimaahan kulkunsa
     78  jo silloin suuntasi,
     79  ja häitä kanssa Hilmansa
     80  hän viettää arveli.
     81  000
     82  17. Hän saapui kotirantahan
     83  tuo kunnon merimies.
     84  Ei pahaa aavistustakaan
     85  häll' ollut kukaties.
     86  000
     87  18. Hän rantamalle pysähtyi
     88  ja silmäis seutuja.
     89  Ne toivat hälle mielehen
     90  niin monta muistoa.
     91  000
     92  19. Tuoss' on se lehto ihana,
     93  siell' läsnä leikittiin
     94  ja kanssa Hilman rakkahan
     95  monasti käveltiin.
     96  000
     97  20. Tuos ompi ranta armahin,
     98  - rannalla kivi tuo
     99  miss' istui Hilma, silmistään
     100  kun virtais kyynelvuo.
     101  000
     102  21. Niin tuossa tutut seudut nuo,
     103  vaan missä Hilma on.
     104  Siell ihmeissään on merimies
     105  ja hiukan rauhaton.
     106  000
     107  22. Hän tupaan silloin asteli
     108  ja siellä Hilmansa
     109  hän tapasi niin kolkkona
     110  kuin kukka talvella.
     111  000
     112  23. Ja poskiltansa ruusutkin
     113  ol' aivan kuihtuneet,
     114  ne siitä varmaan lakaisseet
     115  on murheen kyynelet.
     116  000
     117  24. Ja Ville arvais asian:
     118  On Hilma naitu jo
     119  ja hautahan on sortunut
     120  tuo kurja puoliso.
     121  000
     122  25. Myös Hilma tunsi Villensä
     123  ja itkuun raukesi,
     124  ja kovin väärin tehneensä
     125  hän silloin ymmärsi.
     126  000
     127  26. Nyt vasta Hilma huomasi
     128  mit' tehnyt oli hän,
     129  hän huomais ett ol' pettänyt
     130  hän' parhaan ystävän.
     131  000
     132  27. Nyt otti Ville taskustaan
     133  nuo viisituhatta,
     134  ne Hilmalle hän tarjosi
     135  ja lausui samassa:
     136  000
     137  28. Täss' on ne olen hankkinut
     138  mä sua varten vaan.
     139  Hyvästi nyt, mä lähden taas,
     140  en palaa milloinkaan.
     141  000
     142  29. Ja laivallansa alkoi hän
     143  taas merta kulkea,
     144  mutt' liekki sydämmessänsä
     145  ei voinut sammua.
     146  000
     147  30. Ja rahat otti Hilma hän,
     148  mutt' ensin suuteli,
     149  ja sitten pesän liedessa
     150  ne poltti poroksi.
     151  000
     152  31. Nyt asteli hän rantahan
     153  ja istui kivelleen,
     154  ja kauan siinä istui hän
     155  merelle silmäten.
     156  000
     157  32. Hän katseli niin kolkkona
     158  kun kuolo konsanaan
     159  ja yli meren aaltojen
     160  hän silmäis suruissaan.
     161  000
     162  33. Mit' aatteli nyt onneton
     163  ei tienyt yksikään,
     164  Ja koko yönä poies hän
     165  ei mennyt kiveltään.
     166  000
     167  34. Mut aamusella oli hän
     168  jo siittä postunut.
     169  Ei tiennyt kukaan minnekkä
     170  on Hilma joutunut.
     171  000
     172  35. Mutt' raivossansa kuohovi
     173  nyt pinta aallohon,
     174  se tietäis ehkä kertoa
     175  tuon Hilman kohtalon.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

JR 48483 59 %
JR 31103 36 %
JR 71979 32 %
JR 79088 27 %
JR 64072 14 %