| |
Ken olet sä?
|
|
|
|
2 |
Ken olet sä jok' ensi lemmen voitit,
|
|
|
|
3 |
ken olet sä jok elon kadotit
|
|
|
|
4 |
Ken olet sä jonka tähden kyynelteni
|
|
|
|
5 |
niin usein, usein ovat vuotaneet.
|
|
|
|
6 |
000
|
|
|
|
7 |
Sä olit mun kun näin sun ensi kerran
|
|
|
|
8 |
sä olit mun vielä kuolemassakin
|
|
|
|
9 |
Sä oli mun vielä haudan tuolla puolen
|
|
|
|
10 |
Ken tiesi siellä omakseen' sun saan.
|
|
|
|
11 |
000
|
|
|
|
12 |
Nyt kirkkomaalla pienen kummun alla
|
|
|
|
13 |
lepää mun armas unta rauhaista
|
|
|
|
14 |
Ei talven tuiskut myrskyn pauhinalta
|
|
|
|
15 |
siel' häiritä voi hänen rauhaansa.
|
|
|
|
16 |
000
|
|
|
|
17 |
Mun tieni usein kummun luokse kulkee
|
|
|
|
18 |
niin mielellään siell olla tahtoisin.
|
|
|
|
19 |
Sen poovi kylmä sylihin mun sulkee,
|
|
|
|
20 |
hän maailmassa oli mulle rakkahin
|
|
|
|
21 |
000
|
|
|
|
22 |
Oi tuoni kun näin julma olla saatoit,
|
|
|
|
23 |
kun ryöstit pois mun armaan rinnaltaan
|
|
|
|
24 |
Sä ryöstit pois vaikka varmaan, kyllä tiesit
|
|
|
|
25 |
ett' aina jään mä häntä kaipaamaan.
|
|
|
|
26 |
000
|
|
|
|
27 |
Oi jos sun kanssas uinaella saisin,
|
|
|
|
28 |
ois meidän hauska kahden uinahtaa
|
|
|
|
29 |
Sen kummun vielä meidän yli saisi
|
|
|
|
30 |
ei talvi pääsis sinne tuiskullaan.
|
|
|
|
31 |
000
|
|
|
|
32 |
On synkkä yö, ei tähden tuikkahdusta
|
|
|
|
33 |
kolkosti käy vaan tuuli pohjoinen.
|
|
|
|
34 |
Sä käskit kanssas tulla tuonelahan
|
|
|
|
35 |
vaikka kukaan ei sitä tullut
|
|
|
|
36 |
tietämään.
|
|
|
| |
|