| |
Albert ja Maria
|
|
|
2 |
Saksanmaalta saatu sanoma muinen,
|
|
|
3 |
Tuo kaupunkista kuultu, Strafsburgi nimisen
|
|
|
4 |
Siel impi ihanainen Maria nimeltään
|
|
|
5 |
Ja Albert nuorukainen, merimies arvoltaan.
|
|
|
6 |
000
|
|
|
7 |
Albertti se toivoi Marian omistaa
|
|
|
8 |
Ja arvioksi aikoi ijäti kihlata.
|
|
|
9 |
Vaan Marialla isä aateli ylhäinen
|
|
|
10 |
Hän vihas sydämessä Albertin arvoisen.
|
|
|
11 |
000
|
|
|
12 |
Maria se huokas ja sanoi isälle
|
|
|
13 |
Albertti ilon tuottais ijäti minulle
|
|
|
14 |
Suo Albertin mun ottaa se oma toivottun
|
|
|
15 |
Vaan isä vannoi, se näet sen murhattun.
|
|
|
16 |
000
|
|
|
17 |
Sulhanen se lähti merelle seilamaan
|
|
|
18 |
Ja morsiamen jätti rannalle suremaan
|
|
|
19 |
Albert kauvas seilas vieraille maille vaan
|
|
|
20 |
Ja sydämessäns meinas Marian omistaa.
|
|
|
21 |
000
|
|
|
22 |
Maria se itki toivossa odottain
|
|
|
23 |
Ja katsoi aaltoja pitkin sulhoansa tuloa vain
|
|
|
24 |
Ja vihdoin tuli kirje Marian kätehen
|
|
|
25 |
Sen rivit kuiskas hiljaa mä tulen omakses.
|
|
|
26 |
000
|
|
|
27 |
Kyyneleet ne kuivui Marian kasvoilta
|
|
|
28 |
Kun kirjeessä näin kuului sua omaks omistan.
|
|
|
29 |
Mä merimatkan päätän, niin tulen tykösi
|
|
|
30 |
Sen toivon sinul jätän, et olen omasi.
|
|
|
31 |
000
|
|
|
32 |
Ja kolme vuotta päättyi Albertin matkalle.
|
|
|
33 |
Hän kotia ol kääntyn ja seisoi rannalle
|
|
|
34 |
Hän toivoi, että saada syleillä Mariaa.
|
|
|
35 |
Ja liiton uudestansa valalla vahvistaa.
|
|
|
36 |
000
|
|
|
37 |
Vaan isä Marialla ootteli ylhäinen
|
|
|
38 |
Kun katsoi, että halpa on meripoikainen.
|
|
|
39 |
En anna tytärtäni Albertin omistaa
|
|
|
40 |
Tää puukko teräväni sen vielä todistaa.
|
|
|
41 |
000
|
|
|
42 |
Kun isä oli saanut tietää et Marian Alberti
|
|
|
43 |
oli tullut jo koti harmissaan
|
|
|
44 |
Hän kiiruhusti riensi ja surmais sulhasen.
|
|
|
45 |
Näin kuoliaaksi pisti puukolla Albertin.
|
|
|
46 |
000
|
|
|
47 |
Sä tyttäreni armas mun oma Marian
|
|
|
48 |
Sun rakastettu sulhos se makaa kuolleena
|
|
|
49 |
Käy häntä katsomahan ja häitäs viettämään
|
|
|
50 |
Näin isä toivoi saavans Marian kääntymään.
|
|
|
51 |
000
|
|
|
52 |
Nyt Maria se katsoi sulhoonsa surulla
|
|
|
53 |
Ja sydämessäns vannoi kuolla rinnalle.
|
|
|
54 |
Hän isällensä sanoi mä kuolla tahdon myös
|
|
|
55 |
Ja hääni pitää aivon sulhoni kanssa täss.
|
|
|
56 |
000
|
|
|
57 |
Nyt isän toivo turhaan jo oli kadonnut.
|
|
|
58 |
Hän Albertin ol murhan vaan se ei auttanut.
|
|
|
59 |
He eläissänsä vannoit, Albert ja Maria
|
|
|
60 |
Ei kukaan heitä eroit, vaan yksin kuolema.
|
|
|
61 |
000
|
|
|
62 |
Nyt isällensä siellä saneli Maria:
|
|
|
63 |
Sä salli, että viedä yhdes arkussa
|
|
|
64 |
Rinnakkain saamme maata se ompi toivoni
|
|
|
65 |
En erota mä saata, Albert on sulhoni.
|
|
|
66 |
000
|
|
|
67 |
Hän puukon poijes otti sulhonsa rinnasta
|
|
|
68 |
Ja sydämmensä kohti sen pisti paikalla
|
|
|
69 |
Näin Maria se nuori täs' kaatui kuolleena
|
|
|
70 |
Hän sulhons viereen kuoli verisel vuoteella.
|
|
|
71 |
000
|
|
|
72 |
Näin verisenä vaipui Albert ja Maria
|
|
|
73 |
Vaan koston ääni kaikui jo isän korvissa
|
|
|
74 |
Näin oli aatelis herra Albertin murhaaja
|
|
|
75 |
Vaan tuomiolla kerran ne kaikki tuomitaan.
|
|
|
76 |
000
|
|
|
77 |
He rinnatusten siellä Albert ja Maria
|
|
|
78 |
Ol silkkipuku päällä kalliissa arkussa.
|
|
|
79 |
Se keisarilta Saksan näin oli käsketty
|
|
|
80 |
Ja isä kuolemahan se kanssa määrätty.
|
|
|
81 |
000
|
|
|
82 |
Stralsburgin kirkkoon kanssa sisälle saatettiin
|
|
|
83 |
Sulho ja morsiansa surussa seurattiin
|
|
|
84 |
Näin päättyi päivät heiltä rakkauden liitossa
|
|
|
85 |
Tää muistossa on meiltä ijäti kaikilla.
|
|
|
86 |
000
|
|
|
87 |
Voi vanhempaiset rakkaat se ompi pahasti
|
|
|
88 |
Et erottaapi armaat, jotk toistaan rakastaa
|
|
|
89 |
Sen muistuttaapi meiltä Albert ja Maria
|
|
|
90 |
Ja varoitukseks teillen tän olen kirjoittava.
|
|
|
| |
|