| |
Viides runo
|
|
|
|
2 |
Jo oli sanoma saatu,
|
|
|
|
3 |
viety viesti tuonnemmaksi
|
|
|
|
4 |
neien nuoren nukkumasta,
|
|
|
|
5 |
kaunihin katoamasta.
|
|
|
|
6 |
Vaka vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
7 |
tuo tuosta pahoin pahastui:
|
|
|
|
8 |
itki illat, itki aamut,
|
|
|
|
9 |
yöhyet enemmin itki,
|
|
|
|
10 |
kun oli kaunis kaatununna,
|
|
|
|
11 |
neitonen nukahtanunna,
|
|
|
|
12 |
mennyt lietohon merehen,
|
|
|
|
13 |
alle aaltojen syvien.
|
|
|
|
14 |
Astui huollen, huokaellen,
|
|
|
|
15 |
syämellä synkeällä
|
|
|
|
16 |
rannalle meren sinisen.
|
|
|
|
17 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
18 |
"Sano nyt, Untamo, unesi,
|
|
|
|
19 |
maku'usi, maan venyjä:
|
|
|
|
20 |
missä Ahtola asuvi,
|
|
|
|
21 |
neiot Vellamon venyvi?"
|
|
|
|
22 |
Sanoipa Untamo unensa,
|
|
|
|
23 |
maku'unsa maan venyjä:
|
|
|
|
24 |
"Tuolla Ahtola asuvi,
|
|
|
|
25 |
neiot Vellamon venyvi.
|
|
|
|
26 |
Nenässä utuisen niemen,
|
|
|
|
27 |
päässä saaren terhenisen
|
|
|
|
28 |
alla aaltojen syvien,
|
|
|
|
29 |
päällä mustien mutien.
|
|
|
|
30 |
"Siellä Ahtola asuvi,
|
|
|
|
31 |
neiot Vellamon venyvi
|
|
|
|
32 |
pikkuisessa pirttisessä,
|
|
|
|
33 |
kamarissa kaitaisessa,
|
|
|
|
34 |
kiven kirjavan kylessä,
|
|
|
|
35 |
paaen paksun kainalossa."
|
|
|
|
36 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
37 |
vetihe venesijoille.
|
|
|
|
38 |
Silmeävi siimojansa,
|
|
|
|
39 |
katselevi onkiansa;
|
|
|
|
40 |
otti ongen taskuhunsa,
|
|
|
|
41 |
väkärauan väskyhynsä.
|
|
|
|
42 |
Soutoa melastelevi,
|
|
|
|
43 |
päähän saaren saauttavi,
|
|
|
|
44 |
nenähän utuisen niemen,
|
|
|
|
45 |
päähän saaren terhenisen.
|
|
|
|
46 |
Siin' oli ongella olija,
|
|
|
|
47 |
aina siimalla asuja,
|
|
|
|
48 |
käeksellä kääntelijä.
|
|
|
|
49 |
Laski launihin merelle,
|
|
|
|
50 |
ongitteli, orhitteli:
|
|
|
|
51 |
vapa vaskinen vapisi,
|
|
|
|
52 |
hope'inen siima siukui,
|
|
|
|
53 |
nuora kultainen kulisi.
|
|
|
|
54 |
Jo päivänä muutamana,
|
|
|
|
55 |
huomenna moniahana
|
|
|
|
56 |
kala otti onkehensa,
|
|
|
|
57 |
taimen takrarautahansa.
|
|
|
|
58 |
Sen veti venosehensa,
|
|
|
|
59 |
talui talkapohjahansa.
|
|
|
|
60 |
Katselevi, kääntelevi.
|
|
|
|
61 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
62 |
"Onp' on tuo kala kalanen,
|
|
|
|
63 |
kun en tuota tunnekana!
|
|
|
|
64 |
Sileähk' on siikaseksi,
|
|
|
|
65 |
kuleahka kuujaseksi,
|
|
|
|
66 |
haleahka haukiseksi,
|
|
|
|
67 |
evätöin emäkalaksi;
|
|
|
|
68 |
ihala imehnoksiki,
|
|
|
|
69 |
päärivatoin neitoseksi,
|
|
|
|
70 |
vyötöin veen on tyttöseksi,
|
|
|
|
71 |
korvitoin kotikanaksi:
|
|
|
|
72 |
luopuisin meriloheksi,
|
|
|
|
73 |
syvän aallon ahveneksi."
|
|
|
|
74 |
Vyöll' on veitsi Väinämöisen,
|
|
|
|
75 |
pää hopea huotrasessa.
|
|
|
|
76 |
Veti veitsen viereltänsä,
|
|
|
|
77 |
huotrastansa pää hopean
|
|
|
|
78 |
kalan palstoin pannaksensa,
|
|
|
|
79 |
lohen leikkaellaksensa
|
|
|
|
80 |
aamuisiksi atrioiksi,
|
|
|
|
81 |
murkinaisiksi muruiksi,
|
|
|
|
82 |
lohisiksi lounahiksi,
|
|
|
|
83 |
iltaruoiksi isoiksi.
|
|
|
|
84 |
Alkoi lohta leikkaella,
|
|
|
|
85 |
veitsen viilteä kaloa:
|
|
|
|
86 |
lohi loimahti merehen,
|
|
|
|
87 |
kala kirjo kimmeltihe
|
|
|
|
88 |
pohjasta punaisen purren,
|
|
|
|
89 |
venehestä Väinämöisen.
|
|
|
|
90 |
Äsken päätänsä ylenti,
|
|
|
|
91 |
oikeata olkapäätä
|
|
|
|
92 |
vihurilla viiennellä,
|
|
|
|
93 |
kupahalla kuuennella;
|
|
|
|
94 |
nosti kättä oikeata,
|
|
|
|
95 |
näytti jalkoa vasenta
|
|
|
|
96 |
seitsemännellä selällä,
|
|
|
|
97 |
yheksännen aallon päällä.
|
|
|
|
98 |
Sieltä tuon sanoiksi virkki,
|
|
|
|
99 |
itse lausui ja pakisi:
|
|
|
|
100 |
"Oi sie vanha Väinämöinen!
|
|
|
|
101 |
En ollut minä tuleva
|
|
|
|
102 |
lohi leikkaellaksesi,
|
|
|
|
103 |
kala palstoin pannaksesi,
|
|
|
|
104 |
aamuisiksi atrioiksi,
|
|
|
|
105 |
murkinaisiksi muruiksi,
|
|
|
|
106 |
lohisiksi lounahiksi,
|
|
|
|
107 |
iltaruoiksi isoiksi."
|
|
|
|
108 |
Sanoi vanha Väinämöinen:
|
|
|
|
109 |
"Miksi sie olit tuleva?"
|
|
|
|
110 |
"Olinpa minä tuleva
|
|
|
|
111 |
kainaloiseksi kanaksi,
|
|
|
|
112 |
ikuiseksi istujaksi,
|
|
|
|
113 |
polviseksi puolisoksi,
|
|
|
|
114 |
sijasi levittäjäksi,
|
|
|
|
115 |
päänalaisen laskijaksi,
|
|
|
|
116 |
pirtin pienen pyyhkijäksi,
|
|
|
|
117 |
lattian lakaisijaksi,
|
|
|
|
118 |
tulen tuojaksi tupahan,
|
|
|
|
119 |
valkean virittäjäksi,
|
|
|
|
120 |
leivän paksun paistajaksi,
|
|
|
|
121 |
mesileivän leipojaksi,
|
|
|
|
122 |
olutkannun kantajaksi,
|
|
|
|
123 |
atrian asettajaksi.
|
|
|
|
124 |
"En ollut merilohia,
|
|
|
|
125 |
syvän aallon ahvenia:
|
|
|
|
126 |
olin kapo, neiti nuori,
|
|
|
|
127 |
sisar nuoren Joukahaisen,
|
|
|
|
128 |
kuta pyyit kuun ikäsi,
|
|
|
|
129 |
puhki polvesi halasit.
|
|
|
|
130 |
"Ohoh, sinua, ukko utra,
|
|
|
|
131 |
vähämieli Väinämöinen,
|
|
|
|
132 |
kun et tuntenut piteä
|
|
|
|
133 |
Vellamon vetistä neittä,
|
|
|
|
134 |
ahon lasta ainokaista!"
|
|
|
|
135 |
Sanoi vanha Väinämöinen
|
|
|
|
136 |
alla päin, pahoilla mielin:
|
|
|
|
137 |
"Oi on sisar Joukahaisen!
|
|
|
|
138 |
Toki tullos toinen kerta!"
|
|
|
|
139 |
Eip' on toiste tullutkana,
|
|
|
|
140 |
ei toiste sinä ikänä:
|
|
|
|
141 |
jo vetihe, vierähtihe,
|
|
|
|
142 |
ve'en kalvosta katosi
|
|
|
|
143 |
kiven kirjavan sisähän,
|
|
|
|
144 |
maksankarvaisen malohon.
|
|
|
|
145 |
Vaka vanha Väinämöinen
|
|
|
|
146 |
tuo on tuossa arvelevi,
|
|
|
|
147 |
miten olla, kuin eleä.
|
|
|
|
148 |
Jo kutaisi sulkkunuotan,
|
|
|
|
149 |
veti vettä ristin rastin,
|
|
|
|
150 |
salmen pitkin, toisen poikki;
|
|
|
|
151 |
veti vienoja vesiä,
|
|
|
|
152 |
lohiluotojen lomia,
|
|
|
|
153 |
noita Väinölän vesiä,
|
|
|
|
154 |
Kalevalan kannaksia,
|
|
|
|
155 |
synkkiä syväntehiä,
|
|
|
|
156 |
suuria selän napoja,
|
|
|
|
157 |
Joukolan jokivesiä,
|
|
|
|
158 |
Lapin lahtirantasia.
|
|
|
|
159 |
Sai kyllin kaloja muita,
|
|
|
|
160 |
kaikkia ve'en kaloja,
|
|
|
|
161 |
ei saanut sitä kalaista,
|
|
|
|
162 |
mitä mielensä pitävi:
|
|
|
|
163 |
Vellamon vetistä neittä,
|
|
|
|
164 |
ahon lasta ainokaista.
|
|
|
|
165 |
Siitä vanha Väinämöinen
|
|
|
|
166 |
alla päin, pahoilla mielin,
|
|
|
|
167 |
kaiken kallella kypärin
|
|
|
|
168 |
itse tuon sanoiksi virkki:
|
|
|
|
169 |
"Ohoh, hullu, hulluuttani,
|
|
|
|
170 |
vähämieli, miehuuttani!
|
|
|
|
171 |
Olipa minulla mieltä,
|
|
|
|
172 |
ajatusta annettuna,
|
|
|
|
173 |
syäntä suurta survottuna,
|
|
|
|
174 |
oli ennen aikoinansa.
|
|
|
|
175 |
Vaanpa nyt tätä nykyä,
|
|
|
|
176 |
tällä inhalla iällä,
|
|
|
|
177 |
puuttuvalla polveksella
|
|
|
|
178 |
kaikki on mieli melkeässä,
|
|
|
|
179 |
ajatukset arvoisessa,
|
|
|
|
180 |
kaikki toimi toisialla.
|
|
|
|
181 |
"Kuta vuotin kuun ikäni,
|
|
|
|
182 |
kuta puolen polveani,
|
|
|
|
183 |
Vellamon vetistä neittä,
|
|
|
|
184 |
veen on viimeistä tytärtä
|
|
|
|
185 |
ikuiseksi ystäväksi,
|
|
|
|
186 |
polviseksi puolisoksi,
|
|
|
|
187 |
se osasi onkeheni,
|
|
|
|
188 |
vierähti venoseheni:
|
|
|
|
189 |
minä en tuntenut piteä,
|
|
|
|
190 |
en kotihin korjaella,
|
|
|
|
191 |
laskin jälle lainehisin,
|
|
|
|
192 |
alle aaltojen syvien!"
|
|
|
|
193 |
Meni matkoa vähäisen,
|
|
|
|
194 |
astui huollen, huokaellen;
|
|
|
|
195 |
kulkevi kotia kohti.
|
|
|
|
196 |
Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
|
|
|
197 |
"Kukkui muinaiset käkeni,
|
|
|
|
198 |
entiset ilokäkeni,
|
|
|
|
199 |
kukkui ennen illoin, aamuin,
|
|
|
|
200 |
kerran keskipäivälläki:
|
|
|
|
201 |
mikä nyt sorti suuren äänen,
|
|
|
|
202 |
äänen kaunihin kaotti?
|
|
|
|
203 |
Suru sorti suuren äänen,
|
|
|
|
204 |
huoli armahan alenti;
|
|
|
|
205 |
sill' ei kuulu kukkuvaksi,
|
|
|
|
206 |
päivän laskun laulavaksi
|
|
|
|
207 |
minun iltani iloksi,
|
|
|
|
208 |
huomeneni huopeheksi.
|
|
|
|
209 |
"Enkä nyt tuota tieäkänä
|
|
|
|
210 |
miten olla, kuin eleä,
|
|
|
|
211 |
tällä ilmalla asua,
|
|
|
|
212 |
näillä mailla matkaella.
|
|
|
|
213 |
Oisiko emo elossa,
|
|
|
|
214 |
vanhempani valvehella,
|
|
|
|
215 |
sepä saattaisi sanoa,
|
|
|
|
216 |
miten pystössä pysyä,
|
|
|
|
217 |
murehisin murtumatta,
|
|
|
|
218 |
huolihin katoamatta
|
|
|
|
219 |
näissä päivissä pahoissa,
|
|
|
|
220 |
ape'issa miel'aloissa!"
|
|
|
|
221 |
Emo hauasta havasi,
|
|
|
|
222 |
alta aallon vastaeli:
|
|
|
|
223 |
"Viel' onpi emo elossa,
|
|
|
|
224 |
vanhempasi valvehella,
|
|
|
|
225 |
joka saattavi sanoa,
|
|
|
|
226 |
miten olla oikeana,
|
|
|
|
227 |
murehisin murtumatta,
|
|
|
|
228 |
huolihin katoamatta
|
|
|
|
229 |
niissä päivissä pahoissa,
|
|
|
|
230 |
ape'issa miel'aloissa:
|
|
|
|
231 |
mene Pohjan tyttärihin!
|
|
|
|
232 |
Siell' on tyttäret somemmat,
|
|
|
|
233 |
neiet kahta kaunihimmat,
|
|
|
|
234 |
viittä, kuutta virkeämmät,
|
|
|
|
235 |
ei Joukon jorottaria,
|
|
|
|
236 |
Lapin lapsilönttäreitä.
|
|
|
|
237 |
"Sieltä naios, poikaseni,
|
|
|
|
238 |
paras Pohjan tyttäristä,
|
|
|
|
239 |
jok' on sievä silmiltänsä,
|
|
|
|
240 |
kaunis katsannoisiltansa,
|
|
|
|
241 |
aina joutuisa jalalta
|
|
|
|
242 |
sekä liukas liikunnolta!"
|
|
|
| |
|