| | RUNON-RUIKUTOS Koska tuli sana että meijän Armollisin Keisari oli kuolut Tarankossa s. 1:senä päivänä Joulukuussa vuonna 1825. |
|
|
2 |
Jäseneini jäykistyyvät,
|
|
|
3 |
Suonet kuivistuu kokohon,
|
|
|
4 |
Ajatukset, aivotukset
|
|
|
5 |
Juoksoavat hujan hajan,
|
|
|
6 |
Seisoavat jo sekaisin;
|
|
|
7 |
Sill en taija taivoltani,
|
|
|
8 |
Enkä kynällä kykene
|
|
|
9 |
Panna näitä paperillen,
|
|
|
10 |
Murhet muistoksi monellen.
|
|
|
11 |
Pankoon siitten muut paremmat,
|
|
|
12 |
Tehköön virret viisahimmat,
|
|
|
13 |
Surusta, suru-runoja,
|
|
|
14 |
Joita laulais lapsillemme,
|
|
|
15 |
Jälkeisillemme jätettäis
|
|
|
16 |
Muistutuksi, tämän murhen.
|
|
|
17 |
Merkiksi mieli-pahamme!
|
|
|
18 |
Tokk' ma Runon ruikuttelen,
|
|
|
19 |
Suomen kielellä selitän
|
|
|
20 |
Miten Tarankos' tapahtui,
|
|
|
21 |
Meren mustan mutkahassa,
|
|
|
22 |
Aivan Assovin lahella.
|
|
|
23 |
Siin oil kaupunk' kaunis kyllä,
|
|
|
24 |
Talot rannalle raketut,
|
|
|
25 |
Johon valtias vaelsi.
|
|
|
26 |
Meijän kelpo Keisarimme
|
|
|
27 |
Tullessansa tuon kujillen,
|
|
|
28 |
Kylän päähän päästyänsä
|
|
|
29 |
Heiti meillen jää-hyväiset:
|
|
|
30 |
"Hyvästi nyt hyvät lapset
|
|
|
31 |
Minun veljetkin veikkaiset!
|
|
|
32 |
Lähtöpä mullen nyt tuloopi,
|
|
|
33 |
Maita muita matkustella;
|
|
|
34 |
Kylläpä myö toisiamme
|
|
|
35 |
Vielä taivaassa tavataan."
|
|
|
36 |
Sanoittu näitä sanoja
|
|
|
37 |
Muutti Hään murheesta majansa
|
|
|
38 |
Tuonek taivaiseen talohon,
|
|
|
39 |
Tuonne ikuiseen ilohon.
|
|
|
40 |
Saatuva tämän sanoman
|
|
|
41 |
Kansat kaikki kauhistuivat,
|
|
|
42 |
Seisattuvat säikähtynneet.
|
|
|
43 |
Koska kuulit kuolehenna
|
|
|
44 |
Venäjän valtian valitun,
|
|
|
45 |
Aleksander armollisen
|
|
|
46 |
Ei enee olevan elossa.
|
|
|
47 |
Voi meijän Kuninkas kulta,
|
|
|
48 |
Meijän kelpo Keisarimme,
|
|
|
49 |
Miksi nukuit niin nuorra,
|
|
|
50 |
Läksit niin nopeen lepohon!
|
|
|
51 |
Oisi sullen vielä ollut
|
|
|
52 |
Aikaa elätä enemmin;
|
|
|
53 |
(Ihmisiltä jo iäksi
|
|
|
54 |
Siunataan Sinun nimeis).
|
|
|
55 |
Honkaat kaikki huolistuuvat,
|
|
|
56 |
Vuoret kaikki voihkuavat,
|
|
|
57 |
Kuin et tule tuonelasta,
|
|
|
58 |
Palaja manalan maasta,
|
|
|
59 |
Tuosta kylmästä kylästä,
|
|
|
60 |
Kuollon kurjan kartanosta.
|
|
|
61 |
Niinpä kansasta katoisi,
|
|
|
62 |
Väsyi meijän välillemme,
|
|
|
63 |
Joka varjeli Venäjät,
|
|
|
64 |
Suojenteli Suomalaiset,
|
|
|
65 |
Viron raukankin rahvaat
|
|
|
66 |
Vapautti ja varoitti.
|
|
|
67 |
Joka oli onnellisest,
|
|
|
68 |
Laupiasti lahjoitettu
|
|
|
69 |
Nillä mieli-merkkilöillä,
|
|
|
70 |
Joita harvoin kyll' tavataan,
|
|
|
71 |
Valtioissa varsin harva.
|
|
|
72 |
Olit aina armollinen,
|
|
|
73 |
Armollinen, avullinen,
|
|
|
74 |
Alammaisillen avara,
|
|
|
75 |
Nöyrä köyhäinkin kotassa;
|
|
|
76 |
Varjeluksi vaivaisillen,
|
|
|
77 |
Onneheksi orpoisillen
|
|
|
78 |
Turvaksi monen tuhannen.
|
|
|
79 |
Vaikka Sinun hallitessa
|
|
|
80 |
Soat isot ilmistyivät,
|
|
|
81 |
Jotta valta jo vapisi,
|
|
|
82 |
Peläistyvät Pietarissa;
|
|
|
83 |
Viimen kuitenk voiton kanssa
|
|
|
84 |
Etsä tahtona tapela,
|
|
|
85 |
Surmata omoo sukua.
|
|
|
86 |
Sill ej Sua suostutellut
|
|
|
87 |
Sota-juonet juoksutellut,
|
|
|
88 |
Miellytellyt tätä miestä.
|
|
|
89 |
Vaikka kohta valtakunnan
|
|
|
90 |
Loajemmaksi sa levitit,
|
|
|
91 |
Ja pian joka puolelta
|
|
|
92 |
Kyllä liioiten lisäisit,
|
|
|
93 |
Niin sa kuitenk kuuluisasti,
|
|
|
94 |
Mieluisasti niin kuin miesi
|
|
|
95 |
Rauhan moailmaan rakensit,
|
|
|
96 |
Valtakuntihin välillä
|
|
|
97 |
Sovitit hyvän suosion.
|
|
|
98 |
Kukapa kummaksi panisi,
|
|
|
99 |
Ottais sitä ouvoksensa,
|
|
|
100 |
Ett on murheet muistossamme,
|
|
|
101 |
Mielikarvat mielessämme,
|
|
|
102 |
Suussamme suru-sanoja;
|
|
|
103 |
Että hänen katehessa
|
|
|
104 |
Kyyneleitä kylvättihin,
|
|
|
105 |
Itku-silmin istuttihin,
|
|
|
106 |
Hänen hauvan ympärillä.
|
|
|
107 |
Savossa nämät sanomat
|
|
|
108 |
Teki miehet mielettömiks,
|
|
|
109 |
Lesket kaikki levottomiks,
|
|
|
110 |
Uuvenmaankin majoissa
|
|
|
111 |
Itkusilmällä Isänät
|
|
|
112 |
Toinen toisell toimittaapi
|
|
|
113 |
Mitä kuulivat kylässä,
|
|
|
114 |
Kirkko-tietä käyvässänsä.
|
|
|
115 |
Karjalaiset kammoistuvat,
|
|
|
116 |
Hämäläiset hämmäistyvät,
|
|
|
117 |
Pohjolaisetkin poloiset
|
|
|
118 |
Paniin päivillen pahoillen,
|
|
|
119 |
Koska hauvassa havaisit
|
|
|
120 |
Heijän rakkaan Ruhtinansa,
|
|
|
121 |
Aleksander armollisen
|
|
|
122 |
Ei eneä olevan elossa.
|
|
|
123 |
Häntä kaikki kaipoavat,
|
|
|
124 |
Suru-suullansa suruuvat
|
|
|
125 |
Suloisessa Suomenmoassa,
|
|
|
126 |
Poloisessa Puolanmoassa;
|
|
|
127 |
Koko Venäjän väestö
|
|
|
128 |
Itkeepi tätä Iseensä.
|
|
|
129 |
Kolmet kuuetta kymmentä
|
|
|
130 |
Miljuonia ihmisiä
|
|
|
131 |
Ovat orvot jo osastaan,
|
|
|
132 |
Tulleet varsin turvattomiks,
|
|
|
133 |
Kuin on kuollut ja kotonut
|
|
|
134 |
Heijän kuuluissa Kuninkas,
|
|
|
135 |
Heijän Herra herttainensa,
|
|
|
136 |
Aleksander armollinen.
|
|
|
137 |
Vanhat Aasian asukkaat,
|
|
|
138 |
Lapset ikuiset iässä,
|
|
|
139 |
Jotka käyvät käiväröivät
|
|
|
140 |
Aurinkon raja-maisilla,
|
|
|
141 |
Päivän-nouson mantereilla,
|
|
|
142 |
Hyökin mahtaavat maukkua,
|
|
|
143 |
Kujerella huikiasti,
|
|
|
144 |
Parta-suutansa sukia,
|
|
|
145 |
Kuulehessa ett on kuollut
|
|
|
146 |
Heijän kuuluisa Kuninkas,
|
|
|
147 |
Heijän Herra hertainensa,
|
|
|
148 |
Aleksander armollinen.
|
|
|
149 |
Mutta mitäs ma mainihten,
|
|
|
150 |
Mitäs tyhjään yrittelen
|
|
|
151 |
Nimittää niitä nimiä
|
|
|
152 |
Jotka häntä murhehtiivat
|
|
|
153 |
Ensinnik koko Europa,
|
|
|
154 |
Kaikki vanhat Valtakunnat,
|
|
|
155 |
Maan-piireihen pitäjät
|
|
|
156 |
Paheksii tämän asian,
|
|
|
157 |
Että joutui joukostamme
|
|
|
158 |
Tämä miesi merkillinen,
|
|
|
159 |
Tämä uljainen uroista
|
|
|
160 |
Jätti heitä jälellensä.
|
|
|
161 |
Mutta kuitenk' kaikki näistä
|
|
|
162 |
Ej ouk ykskään joukoss' joka
|
|
|
163 |
Suru niin kuin Suomalaiset,
|
|
|
164 |
Niill' on syytäkin surua,
|
|
|
165 |
Huomennakin huolistua,
|
|
|
166 |
Koska heiltäkin katoisi,
|
|
|
167 |
Toivo ainua aleni.
|
|
|
168 |
Oltiin äsken äijittommät,
|
|
|
169 |
Varsin vanhintoo vajoo,
|
|
|
170 |
Nyt myö jäimmekin jätetyt
|
|
|
171 |
Itekseni ilman isätä.
|
|
|
172 |
Meitä teköö huolet huonoks,
|
|
|
173 |
Murheet muita mustemmaksi;
|
|
|
174 |
Ohho, onnetoin osamme!
|
|
|
175 |
Varsin vaikia elämä,
|
|
|
176 |
Koska myö poloiset pojat
|
|
|
177 |
Olemme taas orvon-lapset,
|
|
|
178 |
Kovalt' onnelta koetut.
|
|
|
179 |
Kuka meill' nyt turvan tuopi,
|
|
|
180 |
Kuka rauhalla ravihtoo?
|
|
|
181 |
Kuka uutta uskallusta
|
|
|
182 |
Panoopi meijän povehen?
|
|
|
183 |
Sytämessä sytyttääpi
|
|
|
184 |
Tyytyväistä tyyventöä?
|
|
|
185 |
Onnen oikian osottaa?
|
|
|
186 |
Olkoon se meijän omainen,
|
|
|
187 |
Veli vainajan valittu,
|
|
|
188 |
Nikolausi niminen,
|
|
|
189 |
Joka suopi meillen suovan,
|
|
|
190 |
Ennen entisen elämän!
|
|
|
191 |
Siitt ois meillä vielä mieli,
|
|
|
192 |
Toivo vielä toisen kerran
|
|
|
193 |
Peästää onneiseen olentoon,
|
|
|
194 |
Ennen entiseen elämään.
|
|
|
| |
|