skvr04109100
Keski-Inkeri — Kaprio
Törneroos, A.
1859
1 | Ohoh ois tietänyt emoni | |||
2 | Ja älynyt äitiseni | |||
3 | Sekä maire mammoseni, | |||
4 | Ko ois tietänyt niin tulevan, | |||
5 | 5 Tapahtuvan talven aikan, | |||
6 | Syksy säillä syntylevän! | |||
7 | Pyyettiin miun mammaseni, | |||
8 | Maniteltiin mamma parka | |||
9 | Oikehen omasta kylästä | |||
10 | 10 Sekä naastist naapurista, | |||
11 | Viettelivät vellasetkin. | |||
12 | Ei ois männyt emoini, | |||
13 | Ei ois männyt omilta mailta | |||
14 | Eikä omalta ohvatalta, | |||
15 | 15 Väänettiin hän väkisen, | |||
16 | Hovin puolest hoivattihen. | |||
17 | Silloin tiesi syän emoini, | |||
18 | Ei oo eloa sulhon kanssa, | |||
19 | Ei kauvan kahen elellä; | |||
20 | 20 Hän viiähän Virohen, | |||
21 | Riokossahan Rievelihen, | |||
22 | Hänen vitras veikkosehen, | |||
23 | Tuo ois tarkka taarastina, | |||
24 | Hovin herran hoitajana, | |||
25 | 25 Palveljana pajarin. | |||
26 | Tuo sanoi sanoilla näillä: | |||
27 | Mäne, mäne, siskosein! | |||
28 | Emäin mielille pahoille, | |||
29 | Mammain maire itkemään: | |||
30 | 30 En mie mäne miehelään, | |||
31 | Miks on siellä paljon veikkoloi, | |||
32 |
Hä1 yl. Siellä [Tallqv. korj.]. otetaan obrakoista
|
|||
33 | Sekä pannaan päättinöistä. | |||
34 | Hänen vetros veikkosensa, | |||
35 |
35 Yksillä vesillä pesty2 [Tallqv. on numeroilla muuttanut säkeiden järjestyksen 35, 34].
|
|||
36 | Sanoi maire mammallein: | |||
37 | Sie miun siitynen sissoin, | |||
38 | Ehtoni emoini lapsi, | |||
39 | Kuule, kun mie sanelen | |||
40 | 40 Ja opi, kun mie opetaan, | |||
41 | Kuin mie oikein opetan, | |||
42 | Perin pohjin poimattelen! | |||
43 | Mäne, mäne miehelään! | |||
44 | Ei huoli siun poloisen, | |||
45 | 45 Kunis oon tarkka taarasti | |||
46 | Hovin herran hoitajana, | |||
47 | Palveljana pajarin, | |||
48 | Ei huoli housuta hovihen, | |||
49 | Painatella parsinahan. | |||
50 | 50 Emo tek kun veikko käski, | |||
51 | Luulin hän toisen tulevan | |||
52 | Ja paremmin palkittavan, | |||
53 | Luulin päiväisen paranevan, | |||
54 | Kaunistuvan kattehesen. | |||
55 | 55 Totteli veikon sanoja, | |||
56 | Oikein oman veikkoisen, | |||
57 | Mäni tuomo toiselaan. | |||
58 | Kuin oi kurja miun emoin, | |||
59 | Ko oli ison kotona, | |||
60 | 60 Luona vetros veikoseen | |||
61 | Sekä maire mammaseen | |||
62 | Sekä ehtosen emooseen, | |||
63 | Isä kutsu kullakseen, | |||
64 | Mamma maire lapsekseen. | |||
65 | 65 Kävi kukkana kujassa, | |||
66 | Kaj[avana] kart[anossa]. | |||
67 | Missä istu, maa iloitsi, | |||
68 | Missä seiso, seinä paisto, | |||
69 | Istu ilokivolla. | |||
70 | 70 Ilo muutti neion mielen, | |||
71 | Joutu tuomo toiselaan. | |||
72 | Veikko sanoi sanoilla näillä: | |||
73 | Älä itke, siskosein, | |||
74 | Älä pane pahaksi, | |||
75 | 75 Älä sure suottenkaan, | |||
76 | Älä itke ensinkään, | |||
77 | Älä itke silmiäis, | |||
78 | Kuluttele kulmiais, | |||
79 | Punasia poskiais, | |||
80 | 80 Hot miiru mitä sanoo, | |||
81 | Valta suur vaikuttaa! | |||
82 | Älä sure ensinkään, | |||
83 | Älä itki[e]n elele, | |||
84 | Ei siuu etäälle viiä, | |||
85 | 85 Yli nurmen naapurihen, | |||
86 | Kuuluisaan Gubanitsaan, | |||
87 | Lustin lukka[rin] t[iloille], | |||
88 | Paikoille papillisille. | |||
89 | Katso noit[a] muien mait[a]! | |||
90 | 90 Hot mänisit muille maille, | |||
91 | Ei siun päiväsi paranu, | |||
92 | Ei siun kasva katteheisi. | |||
93 | Katsos noita meiän maita, | |||
94 | Sorehia meian soita! | |||
95 | 95 Meiän maat meestä tehty, | |||
96 | Sokurista soi'en reunat, | |||
97 | Meill on aiat aivinaiset, | |||
98 | Meill on ver[kaset] vär[äjät]. | |||
99 | Ku määt tuomo toiselaan, | |||
100 | 100 Tuonne toisehen kylään, | |||
101 | Tuoll on tuvat turvallansa | |||
102 | Sekä läävät länkällään, | |||
103 | Et osaa siskosein, | |||
104 | Et osaa ovis[sa] käyä, | |||
105 | 105 Rohi et usta roiskutella, | |||
106 | Toisin sie kulta kutsutaan, | |||
107 | Mamman maire mainitaan. | |||
108 | Kultais kutsuu kuksinaksi, | |||
109 | Appi astura-raniksi, | |||
110 | 110 Anoppi kerin akaksi. | |||
111 | Kun mänet omahan kylään, | |||
112 | Siit osaat ovissa käyä; | |||
113 | Olet kun isän kotona, | |||
114 | Emon vankalla vainiolla. | |||
115 | 115 Tek tuo niin miun emoini, | |||
116 | Otti män omahan kylään, | |||
117 | Lust[in] lukk[arin] tiloille, | |||
118 | Paik[oille] pap[illisille]. | |||
119 | Tul tuo surunen syksy, | |||
120 | 120 Tuil tuo mielo Mikkelpäivä, | |||
121 | Kymmen[niekka] k[äi] kyl[ässä], | |||
122 | Taar[asti] joka tal[ossa], | |||
123 | Porot[ti] poi[kia] hoviin | |||
124 | Sekä naast[it] nais[en] mie[het], | |||
125 | 125 Meill tuil ehon ielimäissä. | |||
126 | Tuo oil ehtonen emoni | |||
127 | Ja mammani vetros veikko, | |||
128 | Ei tehnyt niinkuin lupasi. | |||
129 | Silloin kun laitto siskojaisen, | |||
130 | 130 Silloin sanoi sanoilla näillä: | |||
131 | Kunis oon tarkka taarastina | |||
132 | Ja poika potra porsikkana, | |||
133 | Emme puutu siulta miestä | |||
134 | Enkä potraa puolisois, | |||
135 | 135 En sorjaa sulhaistais | |||
136 | Enkä kaunista kaunojais, | |||
137 | Mie vetelen vellasia, | |||
138 |
Varastelen3 yl. [Var]u[stelen]. varkahia.
|
|||
139 | Kyll on meill vallassa varkahia, | |||
140 | 140 Pienen pillan tehnehiä. | |||
141 | En mie ota yksinäistä, | |||
142 | En sun sorja sulhaistaas, | |||
143 | Älä pelkää siskosein! | |||
144 | Kuispa tuo niin tapahtui, | |||
145 | 145 Emoin tuil meiän ik[k]unahen, | |||
146 | Porotti meiän porstuahen, | |||
147 | Tuulotti tupahen meiän. | |||
148 | Sanoi maire mammallein: | |||
149 | "Miss on potra puolisois | |||
150 | 150 Sekä naasti naisen mies | |||
151 | Ja sorja sulhaseis?" | |||
152 | Mammain vasten vastaeli, | |||
153 | Vasten vastahan saneli | |||
154 | Ja sanoi sanoilla näillä: | |||
155 | 155 "Sie miun vetros veikkoisein, | |||
156 | Mitä sie miun miehestäin | |||
157 | Ja sorjasta sulhaseistain | |||
158 | Sekä potrast puolisostain?" | |||
159 | Emoin vasten vastaeli | |||
160 | 160 Ja sanoi sanalla tällä: | |||
161 | "Sen tuulatan hovin tupahan, | |||
162 | Hovin herran huonehehen." | |||
163 | Emoin kurja itkemään, | |||
164 | Mammain maire huutamaan, | |||
165 | 165 Män hän turkalla tupahen. | |||
166 | Anto apelle kättä, | |||
167 | Anopille ielimäissä, | |||
168 | Siit hän soitti sulhon luoksi, | |||
169 | Miss hän makiasti makaisi, | |||
170 | 170 Vasta tullut työstänsä. | |||
171 | Mammain män itkien tupahen | |||
172 | Luoksi sorj[an] sul[hasensa] | |||
173 | Sekä potran puolis[onsa]. | |||
174 | Nosti kaunolta katetta | |||
175 | 175 Ja sanoi sanalla tällä: | |||
176 | "Sie miun kurja kultasein, | |||
177 | Sie mänet, miuisen jätät." | |||
178 | Isäin käi itkemään, | |||
179 | Eipä tiennyt ensinkään, | |||
180 | 180 Ei tietänyt niin tulevan. | |||
181 | Sanoi maire mammallein | |||
182 | Sekä ehtosell emollein: | |||
183 | Mitäs hullu höyräelet, | |||
184 | Mitäs itket silmiäis. | |||
185 | 185 Ei miuu vielä viiä, | |||
186 | Viel on miulla veikot pikkaraiset, | |||
187 | Sitä on pienemmät sisaret, | |||
188 | Vanhempani aivan vanha. | |||
189 | Mammain mielille hyville. | |||
190 | 190 Tuulotti taarasti toisen kerran, | |||
191 | Piirsi meiän piisarimme, | |||
192 | Lensi meiän - - - - | |||
193 | - - - | |||
1
yl. Siellä [Tallqv. korj.]. 2 [Tallqv. on numeroilla muuttanut säkeiden järjestyksen 35, 34]. 3 yl. [Var]u[stelen]. |