skvr06123990
Etelä-Savo — Lemi
Kouvo, Henrik
1891
Kätken kiviä. |
||||
Tämä leikki tapahtui sillä tavoin, että käytiin penkille rinnan istumaan; yksi jäi panemaan kätken kiveä. Kivenä oli pieni kiven somero, jos vähän suurempi kuin " rotta-kivi". Kiven pania alkoi reunimaisesta alkain järjestään pistää kiveä jokaisen sylissä, lukein seuraavaa: | ||||
3 | Sotken savea, kätken kiveä, | |||
4 | Teen tiiliä, paikkaan uunia. | |||
Näin aikansa luettua ja kiveä pisteltyään jätti hän viimein salaa sen jonkun helmaan ehkä vielä jälestäkin pisteli ja luki. Viimein seisattui hän ja kysyi: | ||||
6 | Kell kivi? | |||
Kuka sattui sanomaan, kennen helmassa kivi oli, sen hän vei toiseen nurkkaan; siellä salaa pantiin, jos oli tyttö, sulhanen, jos poika, niin morsian, ja tultiin takasin. Sitte joku istuvista kysyi: | ||||
8 | Mistä tullaan? | |||
johon vastasi: | ||||
10 | Kosist! | |||
11 | Saatiiks santust? | |||
Puhemies rupesi lukemaan: | ||||
13 | Saatiin santust, tuotiin tontust | |||
14 | Hyvä liinaharja, lippakorva. | |||
15 | Hyppää, niin hyrähtää. | |||
16 | Karkaa, niin kalahtaa. | |||
17 | 5 Seisoo, niin seinä paistaa. | |||
18 | Käyp', niin kannat läikkyy. | |||
19 | Sitte kyseltiin: | |||
20 | Missäpäin se on? | |||
Johon puhemies viittoili joka ilmasuuntiin sanoin: | ||||
22 | Tuol' tai tuol', | |||
23 | Tuol' kaikkein laveimmalt'. | |||
Mihin viimein viittoisi, sieltäpäin käytiin esittämään yksi yhtä, toinen
toista. Ja kuka sitte
sattui arvaamaan, se pääsi vuorostaan sulhaiseksi1 puhemieheksi: *sulhaiseksi*. edellinen kävi hänen
sialleen. Luku alkoi
uudestaan. |
||||
1
puhemieheksi: *sulhaiseksi*. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.