skvr07100110
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Suistamo
Salminen, Väinö
1908
Kuikka ol' merel, ilma ol' sumu. Saatanan hengi ilmestyv kuikall: "Miks sinä
olet teäl merel?"
Kuikka sano: "Minä olen vesilintu, teälhä mie olen olijagi merel." -
"No mitä
sie teäl olet merel
olija, ku ei ole meil moata?" - "Mistäs sitä moata, ku ei sidä ole
olemasgi!" -
"Onha sitä moada
meren pohjas, Ku sinä olet vesilintu, ni käy etsimäs meren pohjas!" Kuikka
mänöö meren pohjaa,
tuo moata ńokassaa. Hänel ei jeä ku vähä tulles, vesi huuhtoo. Saadana
hengi sano: "Mäne1 kk:ssa pieni alkukirjain. vielä,
toisen kerran käy, tuoba vähä enembän moada sieltä!" (Kuikka toi.) "Mänehö
viel, opi tuua vielä
enembi!" Kuikka kävi kolmanten kerran, toi vähä enembän. Hyö tehtiin yks
moaosuus merel ja
eletäh. |
||||
Sattui Jumalan1 kk:ssa pieni alkukirjain. hengi sih hejän joukkoo. "Mistä työ täh oletta moata
soanu?" - "Kuikka kävi
merenpohjas." - "No käyää täs yhes rakentamaa, ku tät moada on meil!"
Jumala
tiiostaa, eikös olis
moada enembää. "Eigö moada salattu minne?" Pahahengi pisti moada suuh,
omaks
moaks olis
erottanu. Jumala vain sano: "Moada1kk:ssa pieni alkukirjain. pitää olla enembi, ei ne täh männy."
Pahahengi vannoitše:
"Ei1kk:ssa pieni alkukirjain. sidä ole enembeä". Häin sit tiiustaa, et on: "Augoa1kk:ssa pieni alkukirjain. suu"!
Sielä on
hänen sogoš (poskes).
"Katšo, onha teäl, mitä vannoit, ettei ole moata." Hän sylgöh moat päin
pohjoseh. Siih kazvaa kiviä,
kal'l'ioi, vuoria. Kävää sidä moada val'l'entamoa. Koskoo soadana kaz kiven
välii. Händä pöhöttöö,
pakottaa, ver' vuodoa. Jo rugoiloo Jeesusta: "Midä tällä tehhää nyt?" Jeesus
sano: "Miks salasit
moada Jumalal1kk:ssa pieni alkukirjain. katšo nyt kasvoi kivet, kannot, kaikki pahat." Jumala
puhuu soatanan
sormee: |
||||
[Seuraa Kiven sanat, ks. Loitsuja n. 134.] | ||||
1
kk:ssa pieni alkukirjain. |