skvr09101201
Häme — Sääksmäki
Borenius, A. A.
1880
Ennen aikaan sitä virttä lauloivat Helaatuorstain aatosta joka
pyhänä Piatarin päivään asti⌊ = P[iatari]n p[äiv]ää lähinnä pyhänä, joko
ennen tahi jälkeen⌋, Heluntaina neljää päivää jälkipyhinä. Ne
kokoontuivat ehtoopäivällä Raittiir2 Yläp.: [Raittii]n. ristiin, jossa 5 tietä yhteen tulee.
(Sieltä läksivät (järjestettynä) kolme plikkaa yhtä rinnan taikka jos paljo oli
(laulajia), niin 4kin astumaan3Joko R. tai Eeva L. (Hirkm.) tai molemmatkin sanoi olleen joskus enemmän kin
kuin 4 (Vrt Lönnr 4 à 5 i en rad,, Gottl. sanoo: 4, joka taisikin olla
säännöllinen luku siihen aikaan, välistä eneten, jos paraita laulajia oli
liiaksi, myöhemmin vähetenkin. Vrt. Riika.) Ker. lis. ja alottivat ensimmäistä virttä.
⌊Etevimmät tällättiin tai menivät ensimmäiseen ritiin = ratiin⌋ Ei
laulajia ollum muuta kuin kaks ritiä. ⌊kyllä niitä monta ratia oli mutta
kaksi vaan lauloi. kyllä toiset sentään vetivät muassa ei se kielletty ollu
kyllä minä muistan että kolmekin lauloi (Vrt Hirkmanska) Useimmasti kaksi
sentään lauloi. En minä muista että olis neljä laulanu.⌋ Ennen aikaan
lauloivat Jessuksen nimeä joka sanassa niin mun aiteni[!] kertoi: "Ruvekkas me
rohjekkasme kaunissa joukossa jumala, Älkäs me ääntämme hävekkö
kauniissa joukossa jumala. Mutta eräs pappi Jyrsteeni jok oli tässä
pitäjeässä provasti kielsi Jumalan nimeä mainitsemasta. Siitä pitäisi
olla nyt sata aastaikaa. Minun äiteni lauloi sen minulle niin kuin hän oli sen
kuullut laulettavan Jumalan nimen kanssa. ⌊(Ollen epämusiikillinen R. ei
osannut nuottia oikeen laulaa. Arveli: kyllä sitä osaa Jumalan nimenkin kanssa
laulaa, mutta sopivampi4Yläp.: kevyempi.
#5 yläp.: plikkana. se on ilman)⌋ Se oli kuuðen kuuðetta
kymmenetta[!] v[uoðe]n vanha kuin se kuoli. M(in)ä silloin olin 20n vanha
Juhanneksesta kuin se Pyhäin (= Pyhämiesten) p[äivä]nä hauðattiin.
Helkavuorelle mentiin sitten. Alkuvirren = siunauksen jälkeen laulettiin joka
kerta yksi virsi vaan ei useampia. ⌊Useimmasti yks virsi ja se siunaus
vaan laulettiin. En minä häntä niin muista jos kahta laulettiin, mutta se
siunaus laulettiin ja sitten virsi. Mutta jos silloin juuri herroja kävi, niin
ne tahtoi kaikkia laulaa; mutt en minä muista koskaan kaikkia lauletuks.⌋
Välistä samaa virttä monta kertaa. Useimmasti laulettiin Mataleenan virttä.
Oli silloinkin Heluntai suurempana pyhä, silloin laulettiin neljää päivää
peräkkäin (kenties se syynä siihen, että sitä myöhemmin sitä etupäässä on
laululla pyhitetty.) Ei kaht' yhtenäkään p[äivä]nä peräkkäin laulettu.
⌊Huom. kaikki virret piðetään yhtenä virtenä; milloin ei eri
virsistä ole puhetta (Vrt Hirkm: miten osa olist kestäny . . .)⌋ Ennen
päivän laskua tultiin takasin Siit on 5, 6 kymm[entä] vuotta ku(i)n olen nämä
virret laulanu. En ole niitä laulanu siit kuin menin naimiseen. ja Silloin olin
20n vanha. Samalla tavalla laulo äiteni, mutta että sillä oli parempi nuotti
(s.o. ääni ja korva). Hirkkmanska ei ole täyttä vuotta vanhempi. Äite, Maaria
= Maija Juhanan tytär (miehen nimi Juhana; lampuoði), oli pienenä
tyttönä5 lukusijoilla jotka piðetiin Nikkilän talossa6(lukusiat ne oli ei rippiskoulua piðetä kylässä. Kert. huom. kuin se pappi
Jyrsteeni kysyi7Tämän jäljestä pyyhitty: osaako kukaan sit.
#8 (vrt. Vähän Eerolan vaarin kertomus 1879.) Ker. huom. päivällisellä ruakapöyðällä otti asian puheeksi8 ja oli
sanonu "minä olen kuullu9Ensin ollut: kuullut, t pyyhitty. että tässä kylässä pruukaavat laulaa (=
laulavat) Helkavirttä; onko täällä joku joka sitä osaa laulaa että saisi kuulla
millainen se on." Niin ne oli sanonu että kyllä tämän talon, Nikkilän emäntä
sen osaa ⌊["minä olen kuullu että] täällä lauletaan Helkaa" Niin
lauletaan" sanottiin. "Minä tahtosin kuulta" hän sano Kyll' tään talon emäntä
osaa" ne sanoivat.⌋ (Sitten hän) päivällisen perästä oli hän sitten
pyytänyt emäntää sitä laulamaan ja emäntä sen lauloi, niin) hän oli sitten
sanonu "kyllä nuaret saa(vat) ilota ja (laulaa mutta ei Jumalaa niin usein
mainita. Jos sitä olisi vähä, =) Missä10Yläp.: Jossa.
#11 Yläp.: mutta.
#12 Yläp.: [nim]ea.
#13 Yläp.: mainitaan. sitä on vähän, n.k. missä sanotaan
"Iessus paim[enna pajussa] käv[i] kask[ismaissa] karj[alaissa]" (eikä sitä
muissa paikoissa mainita) niin sitä saisi vielä mainita, vaan11 kuin Jumalan
nimi12 on joka sanassa13 niin se on luajan pilkkaamista. (Sen tähden hän
kielsi J[umala]n nimeä niin usein mainitsemasta) ⌊Sitten kuin hän pääsi
päivälliseltä niin emäntä oli hänelle laulanu kaikki virret [hän oli sitten
sanonu] kyllä te laulaa saatte sen mutta jättäkää Jumala pois⌋ Nikkilän
emäntä Liisa sen nimi oli, se sama joka lauloi Jyrsteeni papille kuali talon
muarina. Se lauloi viälä Jutikkalan herralle Ploofjelðille ja muille
ouðoille herroille, jotka oli sen kanssa, ja sai siitä 4 plootua. En minä
niitä vuaslukuja muista kuin se tapahtui. Kyll' sitt on 30 aastaikaa, ei sittä
sentään oo enämpää Enkä minä nuukaan tiäðä, oliko se se muari vai sen
äite, koska se on niin vanha asia, vaan että se oli Nikkilän emäntä joka
Jyrsteeni papille lauloi. Siihen aikaan kuin minä olin piänenä plikkana niin
sitä laulettiin usein muutenkin paitse (niinä suurina) pyhinä Missä vaan oli
mitä korkeempi kivi sinne me meninne[!] vähät lapset laulamaan. Se on niin
vanha asia ett'ei kukaan tiäðä ei vanhemmatkaan ihmiset, ei minun muarini
ei minun äiteni eikä kukaan mistä se on alkunsa saanut, mutta sanottiin =
hoijettiin "ei Riðvalan pelto kasva, jos vaan Helkaa lakataan huutamasta"
jos se piti katooman niin piti vallan nälkä tuleman Täällä otetaan sitä
Heluuntaita vastaan niin kuin muualla joulua. Minun äiteni puhui että silloin
nuaret vaimotkin kävi joukossa kuin ei plikat osanneet laulaa Mutt ei ne minun
aikanani käyneet muuta kuin plikat vaan. (Ensin) ne kokoontuivat raittir
ristille ja menivät sieltä ensin kirkolle päin (välisti Hakalan vainion
porttiin asti) ja tulivat samaa tiätä takasin r[aittir]r[isti]lle sitten
menivät Yliskylään päin ja palasivat n.k. puali välistä (siis valtamaantietä
myöten kummallekin haaralle) sitten menivät vuarelle, ja välistä menivät
vuarelle kohta niin ettei niitä haaroja menty muutoin kuin oli väkeä paljo
Heluuntaina, mentiin sentään muinakin p[äivi]nä Kuin olin piänenä plikkana niin
menivät valisti[!] neljänteenkin haaraan, sitä tiätä jota Ikkalaan mennään,
kuin väkeä ei ollu paljo että päästiin kääntymään. Hiljaan kulkivat vaan,
tavallisisesti [!], niin kuin kävellään. (Ne pitivät toinen toistaan
käðestä tai kainalosta kiini, tai olivat ilman, miten sopi ⌊kuinka
vaan sopi⌋ Ei siinä väliä jos välistä irroittaakin, mutta kyllä ne käsi
käðessä kulki enemmästä päästä. Ei ne käsiä heiluttaneet ⌊Usein
poikia tunkeutui väliin ja huusivat väliin kanss n.k. jumalattomat tekee⌋
Kuin siunaus (ks. yllä) loppui, niin se ensim. rati rupesi heti (sitä) virttä
vetään, oli se virsi sitte mikä hyvään milloin yhtä milloin toista
virttä. Kuin tulivat vuarelle sitte niin rupesivat rinkiin ja jatkoivat
laulamista (ei käsistä enää kiini piðetty. Muu väki kokoontui ympäri
kuulemaan, ja vähät lapset usein pujahti käsien14Yläp.: kainalojen.
#15 Yläp.: aur[ingon]. alitse keskelle,
plikkalapset ettenkin[!] että ne saisit oppia Siellä olivat sitten kauvan
kuin sopi, välisti tulivat ennen päivän15 laskua takasin, välisti "hummasivat"
(väsnade) kauvemmin (etenkin pojista sanottu vaan myös tytöistäkin) Tulta
polttivat Helaatuarstaina ja jälkipyhinäkin välisti yhðella [!] vuarella
välisti toiselle [!] "mennäänkö tulille sanottiin" mutt'ei minun
vanhempani laskenu. Yhteen aikaan se oli kielletty minun äiteni sano. Ne oli
polttaneet vähän paikkoja (niin isännät kielsi?) kirkossa se kuulustettiin.
⌊niin kiellettiin kirkossa polttamasta⌋ Ei ne muuta leikkiä siellä
pitäneet kuin mitä ne siellä hummasivat pojaat ja plikatkin. Välisti Yli
skylänkin plikat lauloivat, niin että ne menivät Karjuveräjän mäelle ja
siellä lauloivat niitä samoja virsiä. Mutta harvoin se tapahtui. Ei ne sentään
Aliskylään tullu laulamaan kuin ne laulamata oli. En minä ole ollu kattomass en
minä oo havannu, olisko ne ny ollu mukana. Mutt' en minä ole kuullu niiðen
laulavan. "Mennä[ä]s ny Helkaa huutaan" sanottiin ja "eikös16Yläp.: [ei]kos. ny
mennä" kuinka sopi. |
||||
1
Tähän esitykseen on siroteltu rivien väliin runsaasti toisella
tiedustelukerralla muistiinpantuja lauseita osottamatta tarkemmin mihin
alkuperäisen muistiinpanon kohtaan ne olisivat liitettävät. Tällaiset
täydennyslauseet on selvyyden vuoksi pantu puolihakasiin ⌊⌋. 2 Yläp.: [Raittii]n. 3 Joko R. tai Eeva L. (Hirkm.) tai molemmatkin sanoi olleen joskus enemmän kin kuin 4 (Vrt Lönnr 4 à 5 i en rad,, Gottl. sanoo: 4, joka taisikin olla säännöllinen luku siihen aikaan, välistä eneten, jos paraita laulajia oli liiaksi, myöhemmin vähetenkin. Vrt. Riika.) Ker. lis. 4 Yläp.: kevyempi. #5 yläp.: plikkana. 6 (lukusiat ne oli ei rippiskoulua piðetä kylässä. Kert. huom. 7 Tämän jäljestä pyyhitty: osaako kukaan sit. #8 (vrt. Vähän Eerolan vaarin kertomus 1879.) Ker. huom. 9 Ensin ollut: kuullut, t pyyhitty. 10 Yläp.: Jossa. #11 Yläp.: mutta. #12 Yläp.: [nim]ea. #13 Yläp.: mainitaan. 14 Yläp.: kainalojen. #15 Yläp.: aur[ingon]. 16 Yläp.: [ei]kos. |