skvr10140731
Satakunta — Tyrvää
Äijälä, H.
1895
"Minun oli setävainaallani semmonen konsti, että kun hevoset oli poisa, niin
hän otti sen hevosen ränket, jota toiset paraiten seurasivat; jos se oli tamma,
niin piti asettaman vasemman ränkenpuolikkaan rintaansa vastaan1 v|o|staan : vastaan. ja panna
tulirauðan sinne rinnan ja ränken puolikkaan väliin ja sitte |
||||
2 | piti lukeman Isämeidän | |||
ja sitte vieðä ne ränket uuniin tai muuhun pesään, josa valkeeta vaan
oli pruukattu. Mutta jos se hevonen oli valakka, niin piti asettaman oikian
ränken puolikkaan rintaansa vastaan ja tekemän muuton samalla tavalla (ku mä
äskön kerron), sitte löysi hevoset. Ja jos hevoset oli johonkin kii joutunu,
niin ettei ne päässeet tulemaan häntä vastaan, niin mettän neitty2 neit|s|y : neitty. tuli
hänelle kertomaan, mihin hevoset oli joutunu. Kerran Rekolan hevoset tuotiin
Apiaiselle käymään, mutta sieltä3sielä : sieltä. ouðoilta laitumilta ne lähtivät
kävelemään tolkkaroittemaan ja menivät Sammaalle (matka noin 6 klmtr). Ja
joutuvat sielä aitaukseen, niin etteivät voineet_tulla häntä vastaan -. Hän oli
sillon Apiaisella trenkinä - niin sitte tuli sielä Sammaan kankaalla mettän
neitty2neit|s|y : neitty. häntä vastaan, kaunis neitty, fluuri silmillä ja kysy häneltä: |
||||
4 | "Sinä haet kai Rekolan hevosia." | |||
5 | - "Niin haen", | |||
sano hän, ja neitty nevvo hänelle sitte nuukasti4 |m|ukasti : nuukasti. mistä hänen ne piti
löytämän." |
||||
1
v|o|staan : vastaan. 2 neit|s|y : neitty. 3 sielä : sieltä. 4 |m|ukasti : nuukasti. |