Isäntä ja noita. |
||||
- - - | ||||
Ko hän oli vähän aikaa ollu navetosa, tuli noita ja koitti päästä ovesta sisälle, mutta ei päässy. Sitte meni se akkunan alle, pisti siittä kirnun männän navettoon ja lykkäs ja veti sitä siinä akkunan lävesä eres-takasin ja sano: | ||||
4 |
Minullev2 minulle : minullev. 3kk:ssa pieni alkukirain voi, sinullev4sinulle : sinullev. vesi."
|
|||
Mutta isäntä, joka navetosa oli, otti kiini kirnun männän toiseen päähän
ja5 |ni| : ja. vetl sitä erestakasin noiran kansa yhresä ja sano: |
||||
6 |
"Minullev3 kk:ssa pieni alkukirain voi ja sinullev4sinulle : sinullev. vesi."
|
|||
Ko noita kuuli isännän äänen, pelläästy se kovin ja karas pakkoon ja ei
tullu ennää koskaan siihen navettoon. Mutta sen talon lehmät rupes lypsämään
oikein paljon, ja ko kirnuttiin, nin ei tarvinnu muuta ko kaks (2) kertaa
häälyttää vähän kirnun mäntää, nin tuli kirnu täyteen voita, sillä ko isäntä
oli noiralle sanonu: minulle voi, sinulle vesi, nin ei noiran noituminen ollu
hänelle6 hänelle *itsellensä* : h. i. itsellensä mikskään7mis|i|kään : mikskään. hyäryks8hyäryks|i| : h. vaan päinvaston39 isännälle. |
||||
1
kk:ssa iso alkukirjain. 2 minulle : minullev. 3 kk:ssa pieni alkukirain 4 sinulle : sinullev. 5 |ni| : ja. 6 hänelle *itsellensä* : h. i. 7 mis|i|kään : mikskään. 8 hyäryks|i| : h. 9 päinvasto|i|n : p. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.