skvr10143860
Satakunta — Kihniö
Sanakirjasäätiö, Mytologinen sanakirja
1929
Kun eräs emäntä Peräseinäjojella haki voi ja karja onnea oli pieni kiulu ja kirnun mäntä, kiulus oli vettä, jolla tulisesti pesi kaiki lehmäjen pitimien päät, jokka oli läppiseinän; ulkopuolella sitte avasi iikunan[!], otti kirnun männän kirnuten siitä sisäle hokien: | ||||
2 | Sullen vesi, mullen voi, | |||
3 | Sullen vesi, mullen voi. | |||
Mutta oli poika, joka oli menos morsijamensa luo, joka oli salaa seuranu toimitusta ja oli karjasu että: | ||||
5 | minulle voi! | |||
Emäntä peläisty ja luppas suuntukko poijalle hyyvän[i] pailan. | ||||
1
kk:ssa tarpeettomissa kohdissa esiintyvä iso alkukirjain on muutettu
pieneksi. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
SKVR VI2 5647. | 52 % |
|
SKVR XI 2214. | 49 % |
|
SKVR XI 2216. | 49 % |
|
JR 73343 | 49 % |
|
JR 74536 | 49 % |
|
JR 13140 | 45 % |
|
JR 63299 | 41 % |
|
JR 13165 | 41 % |
|
JR 74668 | 40 % |
|
SKVR X2 4392. | 36 % |
|