Metadata

COL: Lahtinen Elina,
ID: 2075.
INF:
LOC: Peräseinäjoki.
OSA: XI
SGN: n. 32.
TMP: -88.

Hiiden kätköstä päästetään.

Mennään metsään sellaisellen paikalle, missä kasvaa koivuja, pihlaita ja leppiä. Ensin reväistään juurinensa koivun vesa, sitten pihlajan ja viimeiseksi lepän vesa. Sitten lähdetään niitä kantamaan vanhimman puun luo siinä metsässä ja otetaan ensin koivun vesan latvaan kiinni ja lyödään vasemman olkansa yli siihen puuhun ja lausutaan:
a.
    4  Koivu, kokoa omas.
Samoin pihlaja lyödään ja lausutaan:
b.
    7  Pihlaja, pidä omas.
Samoin leppäkin lyödään, lausutaan:
c.
    10  Leppä, levitä sun perkelees nopeammin kadonnutta kotia tuomaan kuin viety on.
Sitten lähdetään pois kävelemään taansa katsomatta, siksi että puu on näkyvistä kadonnut, niin kyllä kadonnut löyttään olkoompa sitten ihminen taikka eläin. Sen vakuuttaa Myllärin muori, jota isänsä isä on opettanut noitumaan kuolinvuoteellansa, kuin jo kielensä sammalti.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems