|
|
1 |
V[enäjällä] v[eikko] s[ynty],
|
|
|
|
2 |
lapsi kasvo Karjalassa,
|
|
|
|
3 |
k[asvo] v[uotta] k[aksitoista]
|
|
|
|
4 |
oman vanhempain varassa.
|
|
|
|
5 |
5 Lassa päätään elätti ...
|
|
|
|
6 |
Se sattu Savossa käyä,
|
|
|
|
7 |
kesät Kellosa asuu,
|
|
|
|
8 |
Putahalla puolen [vuotta],
|
|
|
|
9 |
kesän kaiken karvalakki,
|
|
|
|
10 |
10 talven viehki vilttilakki
|
|
|
|
11 |
kulki Kuopion kuvetta.
|
|
|
|
12 |
Venähti etc.
|
|
|
|
13 |
Lautamies kysy lakita,
|
|
|
|
14 |
pani päästä paliasta:
|
|
|
|
15 |
15 - Oletko Oulusta olova
|
|
|
|
16 |
vai Kajanin kaupparenki?
|
|
|
|
17 |
- - -
|
|
|
|
18 |
Meni kirkkoon pyhänä,
|
|
|
|
19 |
mäni parvesta parasta,
|
|
|
|
20 |
yli muiten ylpeästi,
|
|
|
|
21 |
20 käät on kullan k[äärylöissä],
|
|
|
|
22 |
s[ormet] kulta sorm[uksissa],
|
|
|
|
23 |
silkitupsuset sivulla,
|
|
|
|
24 |
kultalakki paalaella,
|
|
|
|
25 |
valkia kaluna vyöllä,
|
|
|
|
26 |
25 neulalla nenästä kiini,
|
|
|
|
27 |
liiat kirjat kint[ahissa],
|
|
|
|
28 |
varariikit vanttuisa,
|
|
|
|
29 |
sataraksit saappaisa
|
|
|
|
30 |
- - -
|
|
|
|
31 |
Kauan katson Kaian päälle,
|
|
|
|
32 |
30 liki Liisoa pitelin,
|
|
|
|
33 |
naiset katso naurusuulla,
|
|
|
|
34 |
miehet mielellä hyvällä,
|
|
|
|
35 |
ei katsot uroo kaluksi,
|
|
|
|
36 |
venäläistä verraksensa.
|
|
|
|
37 |
35 Tuonne takkini talutan
|
|
|
|
38 |
- - -
|
|
|
|
39 |
kohti Kilpelän kotii.
|
|
|
|
40 |
Ukko uunilta puhuuvi,
|
|
|
|
41 |
akka vanha vaipan alta,
|
|
|
|
42 |
poika virkki pöyän päästä:
|
|
|
|
43 |
40 - Pitäis tehä naimatakki,
|
|
|
|
44 |
varsin viini vihkivaate.
|
|
|
|
45 |
Kannettiin kangaspakka,
|
|
|
|
46 |
leikkas k[ankahan] kaheksi,
|
|
|
|
47 |
viili viieksi palaksi.
|
|
|
|
48 |
45 Ukkonen uunilta puhuu
|
|
|
|
49 |
- - -
|
|
|
|
50 |
Katsoos katala henki,
|
|
|
|
51 |
viekas on Venähen poika,
|
|
|
|
52 |
kaks on kielinen kalikka,
|
|
|
|
53 |
monen kielinen molikka,
|
|
|
|
54 |
50 pian piiat pettelöö,
|
|
|
|
55 |
morsiamet mainittaa.
|
|
|
|
56 |
Mari katso karsinasta,
|
|
|
|
57 |
katso [silmällä kahella]
|
|
|
|
58 |
niin kuin heinähelpehellä,
|
|
|
|
59 |
55 hän katso uroon kaluksi,
|
|
|
|
60 |
venäläisen verrakseen.
|
|
|
|
61 |
Mari lattian lakaisi,
|
|
|
|
62 |
Kettuselle kelpo pahnan,
|
|
|
|
63 |
johon Kettu keiahtaa,
|
|
|
|
64 |
60 Revon poika reiahtaa,
|
|
|
|
65 |
Mari v[ierehen] v[ilahtaa].
|
|
|
|
66 |
Tuumakas ikunen tuuma,
|
|
|
|
67 |
kun tuuma ylös tuloo
|
|
|
|
68 |
niin se tuuma 1000 makso:
|
|
|
|
69 |
65 siinä me yhesä olkaa
|
|
|
|
70 |
kuin on suonessa suloa,
|
|
|
|
71 |
kuni verta varpaasa,
|
|
|
|
72 |
kuni kyrväsä kykyä!
|
|
|
|
73 |
Yks' on oiva o[mpelia],
|
|
|
|
74 |
70 toinen l[aavun] l[angan] s[aaja].
|
|
|
| |
Runot 418-420. Petri Kettunen (k. n. 1830) Vuokkiniemen Tsenasta oli kuuluisa
laulaja ja runontekijä. Naiminen Suomesta, jossa käsitellään väheksytyn
vierasmaalaisen voittoisaa kosintaa ja rakkausavioliittoa, on ollut hänen
tekemistään runoista suosituin. Sen säilyneistä teksteistä XV 418 on vanhin ja
julkaistu kahdesti toimitettuna ja kerran ruotsinnettuna (Kantele IV
1831, 37-42; Morgonbladet 1834 > VT V, 338-340; 18 runoniekkaa 1889,
175-181). Robert Tengströmin Finsk Anthologissa (1845, 211-220)
julkaisema ruotsinnos käyttänee hyväkseen toista, kadonnutta lähdettä. Lönnrot
tapasi Kettusen naimarunon päähenkilön, Kiimingistä tuodun vaimon Marin, sekä
serkun Jyrki Kettusen (XV 419:n laulajat), mutta ei itseään Petri Kettusta.
Vrt. myös L:n kokoonpanoja Elias Lönnrot. Lönnrotiana 21:5 ja 25:3.
|